Olen 35-vuotias ristiverinen sairaanhoitaja Länsisuomen läänistä.
Olen eroamassa 17-vuoden yhteiselon jälkeen, päädymmekö lopulliseen eroon? Säpinää on ollut työkaverin kanssa jo pitkään ja sängyssä oltiin pari viikkoa sitten, onko tällä suhteella tulevaisuutta muutakuin ystävänä. Erittäin hyvissä väleissä on oltu aina tämän työkaverin kanssa ja viimeiset puolivuotta oikeinkin läheisiä. Henkinen yhteys on vahva ja toisen lähellä on hyvä olla. Miehellä on kuitenkin omat perhekuviot tahollaan.
Vastatkaa joku, kenellä taitoa siihen on, oma pää sekoaa, kun näitä mietin!
Olen eroamassa 17-vuoden yhteiselon jälkeen, päädymmekö lopulliseen eroon? Säpinää on ollut työkaverin kanssa jo pitkään ja sängyssä oltiin pari viikkoa sitten, onko tällä suhteella tulevaisuutta muutakuin ystävänä. Erittäin hyvissä väleissä on oltu aina tämän työkaverin kanssa ja viimeiset puolivuotta oikeinkin läheisiä. Henkinen yhteys on vahva ja toisen lähellä on hyvä olla. Miehellä on kuitenkin omat perhekuviot tahollaan.
Vastatkaa joku, kenellä taitoa siihen on, oma pää sekoaa, kun näitä mietin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet jo sisimmässäsi päättänyt erota!
Ystävyyden pohjalta kehityyvät rakkaussuhteet ovat yleensä niitä kestävämpia ja lujimpia. Pikaiset hurmosrakastumiset lopahtavat yleensä, kun hurmoskin on ohi! Tämä vain pienenä sivukommenttina!
Ystäsi on naimisissa ja eroprosessista on tulossa vaikea ja kyseenalaistankin sen, että haluaako ystäväsi ylipäätänsä erota nykyisestä perheestään. Kynnys on korkea. Työpaikkaromanssi on tuonut vipinää teidän kummankin arkeen, mutta nyt olisi se vakavan keskustelun paikka, onko suhteella todellista kantavaa pysyvää pohjaa, jolle kummatkin ovat valmiit pesänsä rakentamaan.
Keskustelkaa vakavasti tästä vaikeasta aiheesta!