Olen lueskellut tätä palstaa ja pannut merkille, että täällä puhutaan etupäässä lihavien inhottavuudesta ja yhdistetään lihavuuteen ominaisuuksia kuten tyhmyys, laiskuus, rumuus ym. negatiivisia ominaisuuksia. Miksi?
Onko jossain tehty tutkimuksia, että lihavat ovat em. kaltaisia? Jos teillä on tietoa näistä tutkimuksista, olisin kiinnostunut tietämään, mistä voisin niitä hakea. Tutustuisin miellelläni niihin. Vai onko ne näitä mutu-tutkimuksia?
Sitten täältä löytyy tosi törkeitä kirjoituksia, joissa sanotaan, että kuka nyt viitsisi läskiä n....a, paitsi jos muuta ei siheen "hätään" ole saatavilla. Tosi loukkaavia ja se vasta osoittaakin "tyhmyyttä". Missä ne aivot silloin sijaitsee?
Mielestäni nuoret ihmiset ovat kauniita, vähän pyöreämpinä tai hoikempina (en nyt tarkoita mitään anorektikkoa).
Nuorena yleensä ihmiset valitsevat parinsa, menevät naimisiin tai avoliittoon, seurustelevat. Kun ollaan oltu tarpeeksi kauan yhdessä, molemmeat muuttuu: vanhentuu, rypistyy, tulee vähän kalja- tai jotain muuta mahaa, lantio levenee, maha roikkuu raskauksista. Siihenkö rakkaus loppuu? Ei!!! Voisi sanoa, että päinvastoin.
Rakkaus ei häviä, se muuttuu. Ei sen takia, että ulkonäkö muuttuu vaan, koska ollaan oltu yhdessä monia vuosia, ollaan opittu tuntemaan toisemme pintaa syvemmältä, hitsauduttu yhteen, hiottu toistemme terävimmät särmät. Riidat kuuluvat parisuhteisiin, mutta ne voidaan selvittää, jos on halua. Ja jos on halua, on myös rakkutta. Ei sitä intohimoista alkuaikojen kaikennielevää tunnetta, vaan sellaista rakkautta, että on hyvä olla yhdessä. Kaikesta huolimatta. Lihavana tai laihana, kaljuna, maha roikkuvana. Kuitenkin siinä on se toinen ihminen, jonka pitäisi olla tärkein ja jonka kanssa on hyvä vanheta yhdessä.
Siitäkin huolimatta, että on lihava.
Onko jossain tehty tutkimuksia, että lihavat ovat em. kaltaisia? Jos teillä on tietoa näistä tutkimuksista, olisin kiinnostunut tietämään, mistä voisin niitä hakea. Tutustuisin miellelläni niihin. Vai onko ne näitä mutu-tutkimuksia?
Sitten täältä löytyy tosi törkeitä kirjoituksia, joissa sanotaan, että kuka nyt viitsisi läskiä n....a, paitsi jos muuta ei siheen "hätään" ole saatavilla. Tosi loukkaavia ja se vasta osoittaakin "tyhmyyttä". Missä ne aivot silloin sijaitsee?
Mielestäni nuoret ihmiset ovat kauniita, vähän pyöreämpinä tai hoikempina (en nyt tarkoita mitään anorektikkoa).
Nuorena yleensä ihmiset valitsevat parinsa, menevät naimisiin tai avoliittoon, seurustelevat. Kun ollaan oltu tarpeeksi kauan yhdessä, molemmeat muuttuu: vanhentuu, rypistyy, tulee vähän kalja- tai jotain muuta mahaa, lantio levenee, maha roikkuu raskauksista. Siihenkö rakkaus loppuu? Ei!!! Voisi sanoa, että päinvastoin.
Rakkaus ei häviä, se muuttuu. Ei sen takia, että ulkonäkö muuttuu vaan, koska ollaan oltu yhdessä monia vuosia, ollaan opittu tuntemaan toisemme pintaa syvemmältä, hitsauduttu yhteen, hiottu toistemme terävimmät särmät. Riidat kuuluvat parisuhteisiin, mutta ne voidaan selvittää, jos on halua. Ja jos on halua, on myös rakkutta. Ei sitä intohimoista alkuaikojen kaikennielevää tunnetta, vaan sellaista rakkautta, että on hyvä olla yhdessä. Kaikesta huolimatta. Lihavana tai laihana, kaljuna, maha roikkuvana. Kuitenkin siinä on se toinen ihminen, jonka pitäisi olla tärkein ja jonka kanssa on hyvä vanheta yhdessä.
Siitäkin huolimatta, että on lihava.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä löysin puolisoni vasta kolmekymppisenä. Olen koko elämäni ollut pyöreä, normaalipainon ylärajoilla tai vähän yli. Mieheni taas on urheilija, ja omaa pyykkilautavatsan. Vaan eipä tuo hänen valintaansa vaikuttanut. Nyt on oltu yhdessä jo 15 vuotta, ja liitto sen kun paranee!
Muuten, kaksi lihavinta tuntemani henkilöä (naisia molemmat) ovat myös ne kaksi, joita ihailen heidän aikaansaavuuteensa vuoksi. Jaksavat juosta joka paikassa, omaavat lukuisia luottamustoimia oman, menestyksekkään uransa ja lasten lisäksi. Se, että lihavuus ja laiskuus yhdistetään toisiinsa ainakin on puppua.
On kyllä todellakin asiaa sun kirjoitus!!
Vaikka en itse ole (enää) lihava, ei suhteessani ole tapahtunut minkäänlaista muutosta! Mieheni ihaili minua yhtälailla vaikka olin pyöreämpi! :)
kirjoitat kyllä asiaa. Tuli vain tuosta mieleen kun kysyit että:
"Onko jossain tehty tutkimuksia, että lihavat ovat em. kaltaisia? Jos teillä on tietoa näistä tutkimuksista, olisin kiinnostunut tietämään, mistä voisin niitä hakea. Tutustuisin miellelläni niihin. Vai onko ne näitä mutu-tutkimuksia?"
Niin muistan lukeneeni jostain artikkelin (en harmikseni muista mistä), että pikkulapsille, sellaisille kouluikäisille, oli näytetty rivi kuvia, joissa oli sama ihminen eri painoisena. Sitten oli kysytty, kuka näistä henkilöistä on todennäköisimmin tuhma/ilkeä/epäluotettava/varas tms. ja suurinosa lapsukaisista oli valinnut lihavimman vaihtoehdon. Surullista, ja pistää mietimään, että mistä LAPSET ovat jo saaneet tällaisen käsityksen??
Muistan itsekin jostain lukeneeni em. tutkimuksesta. Kun on lapsista kysymys, ei ole vaikea arvata mistä tuonkaltaiset ajatukset on lähtöisin. Vanhemmilta ja muilta kanssaihmisiltä tietty.
Surullista siinäkin mielessä, että lihava lapsi jää ilman kavereita, on yksin ja hyljättynä. Ainoa mihin kelpaa on toisten lasten nimittely ja ivailu. Yritä siinä sitten olla reipas ja iloinen ja tehdä parhaasi esim. koulussa. Tiedän kokemuksesta minkälaista se on.
Onneksi asenteisiin voi vaikuttaa, jokainen omalta osaltaan, jos on halua.
Vielä tuosta em. tutkimuksesta, mihin sitä tarvitaan? Todistamaan, että lihavat ovat tuhmia, ilkeitä ym. ym. Eikö sekin ole eräänlaista mielipiteiden muokkausta, kun tehdään tuollainen tutkimus? Mitä sillä yritetään todistaa?
Rakkautta tarvisee, haluaa ja on oikeutettu samaan jokainen! Ikään, kokoon, rotuun, ulkomuotoon ym. katsomatta. Esim. vanhempien rakkaus lapseen tulisi olla ehdotonta, ts. ei saisi riippua mistään em. kaltaisista asioista. Valitettavasti näin ei aina ole.
Yritetään kuitenkin jokainen omalta osaltamme muuttaa tätä maailmaa pehmeämmäksi, hyväksi paikaksi jokaiselle. Idealismia? Kyllä. Mutta jokainen voi tehdä jotain, jos haluaa, jos uskaltaa.
Lapsilla oli myös tutkittu minäkuvaa näyttämällä erilaisia siluetteja liukumalla anorektisesta tanakampaan ja kysytty lapselta minkä niistä näköinen lapsi mielestään on ja miltä haluaisi näyttää. Jokainen lapsi oli valinnut olikos se nyt laihimman tai toisiksi laihimman vaihtoehdon siksi millainen haluaisi olla. Niin se vaan menee, että se nyt on tässä yhteiskunnassa niin tavoittelemisen arvoista ja ihailtavaa että se on uponnut jo lastenkin kaaliin.
Toinen tutkimus, josta luin, antoi tuloksia että lihavuudella on kytkös alhaiseen koulutustasoon. Syytä ei kukaan voi varmuudella tietää. Tästä tutkimuksesta ei ole pitkä aika. Olisiko ollut puolen vuoden sisään julkaistu.
No ainakin tossa alempana on ketju, suomalaiset naiset, missä joku sanoo pahan sanan lihavista, ja kaikki hyökkää kirjoittajaa vastaan paitsi yksi. Sillä yhdellä on syömishäiriö, eikä kukaan ole sanonut sille mitään empaattista, joten minä ainakin tästä päätellen pidän lihavia itsekkäinä ja tunteettomina.
Ja lisäksi jos joku tänne erehtyy ilmasemaan oman negatiivisen mielipiteen läskeistä, hyökkää sen kimppuun vähintään 10 lihavaa haukkumaan.
Ja kerran täällä joku haukkui normaalipainon alarajalla olevaa tyttöä ruipeloksi, vaikka eihän se mikään ruipelo ollut vaan normaalipainonen.
Oletko sinä mielestäsi oikeudenmukainen? Onko tämä palsta tarkoitettu lihavien pilkkaamiseen, haukkumiseen läskeiksi, sotanorsuiksi ym.
Miksi sinä luet tätä palstaa? Nautitko nimettömänä "paskan jauhamisesta". Tunnetko ketään lihavaa? Luulisi, että tänä päivänä jokaisen tuttavapiirissä löytyy kaiken kokoisia ihmisiä.
Pystytkö muuttamaan mielipiteitäsi? Olenko minä mielestäsi tyhmä, ilkeä, ruma, ym. näiden kirjoitusteni takia? Olisi kiva kuulla mielipiteesi asiasta.
Toivon sinulle hyvää, avarakatseista elämää ja että löydät ihmisen pinnan alta, et pelkästään kuorta.
"Ja lisäksi jos joku tänne erehtyy ilmasemaan oman negatiivisen mielipiteen läskeistä, hyökkää sen kimppuun vähintään 10 lihavaa haukkumaan."
No sen oman negatiivisen mielipiteensäkin voisi varmasti esittää muullakin tavalla kuin junttiamistelemalla tai yrittämällä mahduttaa yhteen lauseeseen kaikki osaamansa ilkeydet
Kerran niinkin päin, että lihavat haukkuu...
hyvin ja sujuvasti ajatuksistasi.
Ne ajatuksesi ovat "pehmeitä", niinkuin mitä todennäköisemmin olet itsekin.
Minäkin olen pehmeä, pyöreä pullukka. Niin ainakin haluaisin itseäni kutsua ja toivoisin, että muutkin sanoisivat minusta niin, eivätkä haukkuisi läskiksi.
Nyt on kuitenkin sillä lailla, että minä olen hankkiutumassa eroon liioista kiloistani, sillä minun on niiden kanssa paha olla. Koen pahaa oloa kun en löydä tyylikkäitä, kauniita vaatteita niin helposti kuin hoikat kanssasisareni.Minun on myöskin hankalampi liikkua, sovittaa itseäni lentokonetuoliin ja solmia kenkieni nauhoja jne.
Kapeassa käytävässä, kuten juuri lentokoneessa vedän vatsaani sisään, mutta eihän se montaa senttiä tuo lisätilaa ohitettavalle.
Aloitin painon pudotuksen ensimmäinen päivä tätä kuuta ja huomenna menen vaakaan. Vielä en ole käynyt, sillä päätin, että joka päivä en vaa'assa hyppää. Teen sen(punnituksen)aina kolmen viikon välein.
Huomista aamua pikkuisen jännitänkin - paljonko olen menettänyt 97 kilostani. Luulen, että pari kolme ainakin, sillä vaatteeni eivät enää kiristä aivan niin paljon kuin vielä joulun aikoihin.
Eikö vaan pidäkin paikkaansa, että me pullukat tahtoisimme kaikki olla hoikkia ja uskon, että motivoituneina onnistumme pääsemään niistä liioista kiloistamme, mitkä saavat meidät kirjoittaen purkamaan tunteitamme ja ikäänkuin puolustelemaan lihavuuttamme, joka kyllä ainakin minulla on ollut itsekurin puutteesta johtuvaa.
Sinule pelleriina, kaikkea hyvää, oletpa sitten minkä painoinen tahansa! Ihmisenä vaikutat sympaattiselta ja fiksulta.
Kiitos kauniista ja lämmittävistä sanoistasi!
Olen samaa mieltä, että kyllä varmaan useimmat ylipainoiset (muukanlukien itseni) haluaisivat päästä ylimääräisestä taakasta. Olisihan helpompi liikkua ilman kymmenien kilojen taakkoja! Se, että olemme lihavia, ei kuitenkaan oikeuta ketään solvaamaan ja haukkumaan. Ja kun se laihduttaminen oikeaoppisesti on hidasta, olisi itselle tärkeää oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Ehkä ne kilot pysyisivätkin sitten pois, kun ensin olisi hyväksynyt itsensä tasavertaisena muiden joukkoon. Jos me joskus saavutetaan "se normaalipaino", on tärkeää, että pääkoppa kestää sen myös, sillä lihavia tai laihoja, ei meidän persoonallisuutemme siitä muutu!
Paljon onnea ja sitkeyttä sinulle painonpudotuksessa! Äläkä välitä, jos joskus sorrut. Nouset vain entistä päättäväisempänä jatkamaan uutta elämäntapaasi (en halua puhua "laihduttamisesa"). On inhimillistä joskus sortua syömään liikaa niitä ruokia ja juomia tai suklaata ym. joista tykkää. Mutta ei se maailmaa kaada, eikä muuten sinuakaan!
Itseltäni on pudonnut viime kesästä n.8-10kg, oikeastaan ilman mitään ihme "kuureja". En koe tätä laihduttamiseksi, ehkä jotain syömistavoissani on kuitenkin muuttunut. Hyvä niin! Parempi kilo kuussa alas kuin kaksi ylös.
Jos haluat kirjoitella miten on mennyt, voit kirjoittaa suoraan mun sähköpostiin: pelleriina@suomi 24.fi.
Hyvää jatkoa sinulle ja meille kaikille!
Kiitos pelleriina. Puhut paljon asiaa ja niin selkeästi, toivon että kaikki näkisivät aiheesi ja ottaisivat opikseen..Niin ja opettelisivat ajattelemaan toisen näkökulmastakin asioita.. Nostit nyt useat ihmiset takaisin maan pinnalle ja nekin jotka ovat ilkeitä toisiaan kohtaan niin toivon että hekin nousisivat samalle viivalle meidän kun myös kaikkien muidenkin ihmisten kans.
Rakennetaan yhdessä valoisa tulevaisuus me kaikki.
Positiivisuus on tärkeää ja olemmehen me kaikki ihmiset yhtä eli meidän olisi hyvä painaa asioita yhteenhiileen.. Ja kyllä miekin haluan saavuttaa normaalipainon, minusta tuntuu että ennemmin olisin lihava kuin alipainoinen..
Mä toivon onnea sinulle menestyvällä tielläsi, vaikutat oikein mukavalta persoonalta..