Tää ei nyt ehkä kuulu ihan tälle palstalle mutta yritetään silti. Asiahan on nyt niin, että oon halunnu saada lapsen jo kauan, vaikka oon vasta 17(ihan justiinsa kylläkin 18.)asiat on muutenkin aika mallillaan elämässä ; asun omassa asunnossa kihlatun ja rakkaimpani kanssa, käyn lukion toista luokkaa ja muutenkin pyyhkii hyvin. Ollaan puhuttu monia kertoja tästä lapsi-asiasta, ja poikakaverinihan olisi ihan täysin valmis siihen hommaan, onhan hän mua jonkin verran vanhempi ja siis nk."kokeneempi" elämässä. tekee vakituista työtä jne. ja oon ottanu selvää miten järjestyis koulun käynti samaan aikaan kun on pikku ihminen hoidettavana, on yks kaverikin mikä on käynyt sen läpi.eihän toki oma asunto yms. tarkoita että on valmis ottamaan niinkin isoa vastuuta toisesta ihmisestä josta pitäis kasvattaa kunnon ihminen, mutta tätä asiaa oon käyny niin pitkään mielessäni läpi että huh huh.. Joten siis, jos jollain on ollut sama tilanne tai sitten joku on alkanut odottaa vaikka onkin koulut ollu kesken jne. niin olkaapa ystävällisiä ja neuvokaa/kertokaa oma tarinanne mulle. eikä sitten mitään törkeitä ja loukkaavia vastauksia.
päätöksen teon vaikeudesta.
believe this s***
91109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
hei!
tiedän varsin hyvin tuon tunteen mitä kirjoitit. Mieki vasta 17 tai parin kuukauden päästä 18 ja olen haaveillu vauvasta jo useampia vuosia. Viime vuoen keväänä jätin ehkäisyn pois ja ollaan avopuolisoni kanssa oltu silleen että vauva on tervetullut jos on tullakseen ja nyt tosiaan meille on oma pieni vaaviska tulossa
Miten sun vanhemmat otti asian? taitaa olla aina se peruskysymys tässä tilanteessa :D Kuulostaa kyllä siltä et asiat hoituu hyvin. Eli siis miten sulla onnistuu se et suoritat kurssit itse, ja käytkö sä nyt vielä koulussa vai ootko kotona..? se on totta et sit vasta sen vastuun tajuaa ku se vauva tulee :) ihana pikkunen tyttö tai poika! pelottaa vaan just se että onko musta siihen ja mitä jos jään jostain paitsi tms. tuntuuko susta siltä...? et jäät tavallaan niistä 18 vuoden nk. "iloista" pois..? vastaile vielä mulle :)
hei taas! =) minun vanhemmat otti asian yllättävän hyvin, äiti oli ensin että älä höpötä jne. mutta nyt jo kutoo villapuseroita ym. valmiiksi. isä sitten ei puhunut asiasta muutakuin viihteellä sanoi että hänestä tulee sitten ukki. mie käyn vielä koulua, käyn tämän lukuvuoden loppuun vaikka olenki viimisilläni melkein kesäkuussa =) sovin rehtorin kanssa, että teen kaikki kurssini itsenäisenä, eli pyydän vain opettajilta tehtävät ja käyn tietenkin kokeessa ( monet aikuisopiskelijat tekevät näin ) ainoa huono puoli asiassa on, että "aikuisopiskelijana" ei saa opintotukea yms. Ei minusta tunnu että jään mistään paitsi, kun en pahemmin muutenkaan ole ollut esim. juomistyyppiä. Synttäreilläni tarjotaan kakkua,limsaa ja kahvia, sitten vois jonku elokuvan kattoa kavereiden kanssa. Kyllä siellä baarissa kerkeää käyä joskus myöhemmin sitten jos kiinnostaa, ja eihän muutama siideri kenestäkään huonoa äitiä tee( jos ottaa sitten imetyksen ym. jälkeen )Ihmisestähän se lopuksi on kiinni, mie vain en yleensäkään viihy juomassa. laita mailiosoitteesi niin mie voin sulle heittää mailia =)
mun osoite on [email protected] eli eikun mailia tulemaan!
Hei!
Mä oon kanssa 17v tyttö ja raskaana (rv 4 5)
Takana keskenmeno 12/05.
Mutta asiaan, kyselit kouluista ja niin
mä en kylläkään käy koulua,
mutta sä pystyt kyl siirtää kirjoituksia,
kun vaan anot siirtämistä.
Ite oon töissä, enikävä kyllä vakituisena,
mutta suunnitelmissa olis löytää
viel vähäksi aikaa vakipaikka.
Tietty täältä alkaa sulle sataa varmaan
jotai :"hei teini älä tee muksui"
Mutta älä välitä, ite oon ensi kerran ollu
raskaana 16v mutta silloinenkin meni kesken
ja nyt todella toivotaan että tämä onnistuis.
Onnea ja hyviä jatkoja sulle
ja toivottavasti saatte vauvan:)
"tarkotus ois löytää vielä vähäksi aikaa vakipaikka"... hehheh.
Meinaatko et sua kukaan vakkariksi ottaa ku heti jäät äitiyslomalle.
melko hauskasti kirjotettu mut kivaa piristystä työpäivään..hahhah
kantilta ennen kuin päätöksen teet. Minulla on ikävä kyllä vain kaksi ikävää tarinaa kerrottavana.
Ystäväni haaveili jo 14-vuotiaana omasta lapsesta. Tulikin silloin raskaaksi, tuli keskenmeno. Muutti sitten 16-vuotiaana itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa yhteen, miehellä myös elämän kokemusta paljon enemmän. Onnellisilta näyttivät ja raha-asiat mallillaan, töissä kävivät molemmat (miehellä vakiduuni). Sitten mies alkoi hinkua lasta, tyttö juuri 17. Tuli pari keskenmenoa, ei heti onnannut. Saivat sitten lapsen. Mitä tapahtui? Mies alkoi pettää, rahasta tuli riitaa, tytön lukio jäi kesken. Käy pari kertaa viikossa kassalla, mies juoksee vieraissa vaikka vauva alle vuoden, tytöllä paha masennus jonka vuoksi eristäytynyt maailmasta. Käy vain lähikaupassa, vieraita ei ota, puhelimessa ei puhu, istuu päivät netissä, hoitaa vauvaa. Ei kykene masennuksen takia muuttamaan omilleen, ei usko kykenevänsä. Vanhempiin huonot välit koska vanhemmat tottakai järkyttyivät ensin vanhasta miehestä, sen jälkeen vauvasta. Tottakai vauvan synnyttyä meinasivat helliä sen piloille, mutta vanhempien yrityksistä huolimatta tyttö ei halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan.
Sitten toinen tarina: sekä tyttö että kundi 17 ja amiksessa. Tyttö alkoi hinkua lasta, kundi sanoi että odotellaan nyt vuosi, ehtii kumpikin valmistua. Ostivat jo omaa kämppää ja autokin oli ostettu, mies oli ajamassa korttia. Olivat asuneet koko amisajan yhdessä, raha-asiat ja rakkaus niin kunnossa kuin olla ja voi. Juuri valmistumisen kynnyksellä tyttö päätti lähteä kävelemään toisen kundin matkaan. Ei ollut kuulemma ehtinyt kokea oikeata elämää.
Itse olen sitä mieltä, että jos vain suinkin lapsen saannin aikataulua saa itse pohtia, niin kannattaisi se lukio käydä eka loppuun. Paljon helpompaa saada lapsi kun on käynyt töissä hetken (saa isompaa äitiysrahaa tms) ja kirjoitukset kirjoitettu. Onnea minkä tahansa valinnan teetkin. Oma sydämeni särkyy katsellessa ystäväni masennusta ja "perheonnea" jonka olisi luultavasti voinut välttää odottamalla edes puoli vuotta ennen kuin alkaisi yrittää lasta.
odota vielä niin kauan kunnes epäilysi siitä että jaksatko ovat hälvenneet. Olen itse nuori äiti (poika 1kk) ja hyvin väsynyt. Jos olet valmis mielestäsi saamaan lapsen niin olethan ajatellut kaiken muutenkin valmiiksi? Eli jaksatko herätä öisin ja entäs jos lapselle kehkeytyy koliikki.. Monet nuoret ovat tähän valmiita ja lapsia on hyvä tehdäkkin nuorena koska silloin jaksaa paremmin kuin vanhempana mutta rankkaa tämä on silti. Kaikesta kyllä selviää ajan kanssa mutta lupaa miettiä tarkasti oletko itse henkisesti valmis. Asunnot ja rahat eivät auta oman fyysiseen ja henkiseen jaksamiseen.
Mutta minkä ratkaisun teetkin niin onnea!
..jos niin haluaa. Nykyisin on tarjolla joka puolelta apua, eikä tarvitse koskaan olla yksin asioiden kanssa. Kannattaa koulun kannalta miettiä asioita. Minä teen nyt niin että käyn puuttuvia aineita tämän vuoden loppuun ja ensi vuonna sitten jatkan opiskelua, vaikka minulle onkin tulossa heinäkuu- vauva. Nykyisin on niin monta eri keinoa jatkaa opiskeluakin. Kannattaa aina rohkeasti kysellä kaikki mitkä mieltä painavat. Neuvolassakin saa paljon tietoa kaikesta ja sieltä voidaan ohjata oikeisiin suuntiin ja ratkaisuihin. Suosittelen käymään perhesuunnittelu neuvolassa keskustelemassa tosiaan ja luulen että sieltä selviää paljon aisoita mitä olet/olette pohtineet. Minä olen puhunut asian kihlattuni kanssa selväksi ja olemme yhtä mieltä olleet alusta lähtien että tämä tulee olemaan oikea ratkaisu. Vaikka sen aika näyttäisi, ettei olisi, niin uskon että voi olla monen vuoden onnellinen suhde jossa on tulossa esikoinen ja siltikkään elämä ei enää hymyile. Ne ovat niin monesti kiinni suhteen laadusta ja erityisesti siitä, miten suhde kestää uusia asioita, etenkin sellaisia kun huomio pitää jakaa nyt monen kesken. Kuitenkin onnea päätöksellesi!