Pietu haki Viidenneltä Linjalta kaverilleen synttärilahjaksi Ville Hermanni Valon faijan putiikista pumpattavan Barbaran - siitä Thai-mössön ja antiikkikaupan välistä. Mä kävin sillä aikaa hakemassa itselleni tulisen ja halvan annoksen vihanneskoiraa. Jaromir Schlager haki itselleen Rokokoo-tuolin ja oli ensimmäinen joka tuli takaisin kadulle ostoksineen. Sitten tulin mä ja sitten Pietu.
Mä olin ainoa jolla jotain kädessä höyrysi, mutta mä olin myös ainoa joka oli joutunut jonottamaan. Jaro diggas vaan istuu himoitsemallaan tuolilla ja katella Flemarin liikennettä, Pietu naureskeli pakettinsa kannessa keikistelevälle ksittämättömän suurelle alastomalle naiselle joka hymyili hekumallisen tyytyväisenä vastaan. Pietu näytteli nuoremmuuttaan meille kuvia paketin jokaiselta kantilta, mutta meitä ei semmonen oikein kiinnostanut. Me oltiin kaikki vähän omissa maailmoissamme, ihan just silleen kun kundit on, kun ne saa itselleen jotain jota ne haluaa - keskittyneitä ja kenties tyytyväisiäkin.
- Mä tarviin tän täyttämiseen kompressorin, se nauroi ja sen silmät kiilsi innosta.
- Eikö se ollu lahja jollekin sun frendille? mä kysyin.
- Joo, joo! Toi myyjäkin sanoi että niin ne kaikki sanoo. että tää tulee jollekin kaverille kun sillä on jotkut bailut. Mutta mä funtsin täyttää tän etukäteen ja mennä sitten sporalla Kamppiin, se hekotti.
Jaro pieraisi uuteen tuoliinsa ja tunsi samantien valtavaa katumusta. Se hyppäsi ylös tuoliltaan ja taputteli istuintyynyä hädissään. Kaasut saattoivat vahingoittaa kalliin tuolin sisuksia.
- Voi vittu sua ääliö! mä huusin sille kun se oli ihan tohkeissaan tuolinsa kanssa. Sä et saa jumalauta edes kuuttasataa jordea tilissä, ja nyt oot sitten ihan sekaisin jonkin repliikin kanssa kun se olis jokin kansallisaarre.
- Se on replica, se sanoi.
- Mikä? Pietu hörähti.
- Sitä paitsi tämä on aito, sen näkee näistä leimoista täällä pohjassa, Jaro jatkoi ja esitteli tuolinsa takapuolta.
Me kateltiin tuolin pohjaa ja sinne leimattua punaista pyöreää leimaa.
- Mitä paskaa? mä huusin. Eihän toi nyt mitään takaa. Voinhan mäkin painaa punasen leiman vaikka ton kumilehmän perseeseen eikä se tee siitä aitoa.
- Ole siivosti. Se saattaa suuttua. Mutta tuoli on aito, siitä mä panen vaikka pääni pantiksi.
- Mitä sunkin päälläs panttaamossa tekee? Paljonko toi nyt sitten makso?
- Liikesalaisuus.
- Jaro on bisnesmies, Pietu hekotti ja avasi pakkauksensa. Häntä ei tainnu kiinnostaa vanha tuoli, piti olla uutta ja iskemätöntä kumia ja hauskaa. Se ei ollenkaan huomannut miten Jaroa alkoi ottaa päähän jatkuva vinoilu sen rahankäytöstä.
- Itte olet stereotyyppi jolla ei ole edes DVD:tä saati kotiteatteria. Mitä sullakin on? :kuminen ämmä ja hiekkaa täynnä oleva mankka, Jaro virnuili Pietulle, mutta tämä vain levitteli keskittneenä pahvilaatikosta ulos vetämäänsä kummalista narisevaa vaaleanpunaista muovilakanaa esiin eikä kuunnellut Jaroa ollenkaan.
- No, vedä se nyt sitten tässä esiin, pervo, mä sanoin ja kattelin miten Pietu etsi venttiilikohtaa muovisesta sekamelskasta.
- Kolmeen pekkaan tän sais äkkiä täyteen, Pietu sanoi ja näytti neuvottomalta.
- Onhan autossa kompressori, Jaro sanoi ja piti Pietun itsensä keksimää ideaa omanaan. Mä nyökkäsin älyttömälle idealle ilman käsitystä miksi niin tein.
- Hiton hyvä idea! Puhalletaan lyyli täällä täyteen ja pannaan pakuun ja viedään sitten mulle himaan. Aikaa on vielä vaikka miten helvetisti. Duuni loppuu vasta puolineljä ja kloku on vasta kaks, Pietu intoili. Mä kattelin tien toisella puolella olevaa punaista pakettiautoa ja kuvittelin miltä näyttää Barbarantäyttö täältä käsin. Ei hyvältä.
- Sitten heitetään mun tuoli... ekaks - sä lupasit. Mulle on ihan sama saako toi ton venttiilittömän lerputtimensa himaan vai ei, mutta tää tuoli on luvattu hoitaa Vuosaareen, Jaro alkoi hätäillä.
- Ok, ok... Ota ihan iisisti. Kyllä sä tuolis saat himaan, mutta entä toi sitten?
Osoitin suu pyöreänä kadulla lerpattavaa naista joka oli levinnyt siihen kuin jokin yliajettu lehmäntalja.
- Eix oo magee, mitähä!? Pietu intoili ja ropeloi jotain kummallista tötteröä jonka luuli kai olevan venttiili.
- Se on sen klippa, vai onko sillä kulli, Jaro nauroi räkäisesti ja natisi taas tuolissaan.
Virnuilusta tarpeekseen saanut Pietu raahasi naisensa toselle puolen katua ja katosi pakettiauton peräluukusta sisään.
- Tiedäks? Toi kaveri on hullu"
- Hinaa se tuolis tuonne. Pitää kattoo ettei se ammu laseja paskaks tolla pommillaan.
Mä olin vähän huolestunu. Mitenköhän iso se oikein olikaan? mahtuuko se edes pakuun vai pitääkö ajaa peräluukku auki ja nainen puolikovana alinopeutta ylitse siltojen?
Kompressorin tankeissa oli tarpeeksi painetta täyttämään sata tuollaista kumilelua ratkeamispisteeseen, mutta jos se lävähtää silmille, menee tärykalvot ja ikkunalasit ja maine kasvaa.
Pietua tuskin mikään huoletti. Se vaan hääräs venttiilien ja letkujen kanssa auton hämärässä. Ja lopulta alkoi kuulua suhinaa. Pietu laski varovasti naisensa sisään elämää ja tämä alkoi nostella sormiaan, päätään ja muutenkin valtavaa ruhoaan aivan rauhallisesti. Äkkäsin sen olevan blondi. No tietenkin, tuumin. Jaro istui tuolissaan kuin paavi ja katseli toimitusta innosta hehkuen, hiveli tuolinsa kädensijaa täysin ajatuksissaan ja näki edessään jonkin ihmeellisen syntymän jota ei pitänyt olla edes olemassakaan.
Nainen pakussa pullistui ja kasvoi, rutsahteli muovin oikoessa sen jäseniä suoremmiksi ja yhä vain pulleammiksi. Olin koko ajan varma, että kohta kasvaminen loppuu ja suhina lakkaa, mutta se ei loppunut eikä lakannut. Pietu itsekin vilkuili välillä hämmästyneenä ulos pakusta meihin, ja oli kai itsekin sitä mieltä että tämä alkaa jo riittää. Huoleton puheensorinamme oli lakannut ja kaikki me vain tuijotimme alati kasvavaa, valtavaa ruhoa edessämme uskomatta silmiämme.
- Lopeta! Se saatana osuu kohta seiniin. Onko se jo kova... siis liian kova, kysyin, mutta näin vastauksen: Pietu puristi naisen käsivartta ja se oli vielä aivan löysä.
- Ei saatana tuollaista olekaan! Jaro kivahtaa jotenkin oudolla äänellä; kimeällä falsetilla.
- Et sä kyllä minkään valtakunnan sporanovesta tota sisään saa, nauran teennäisen kiemurassa ja pitelen mahaani. Oikeastaan mua vain ihmetyttää miten niin pieneen laatikkoon saadaan noin paljon naista.
- Jeesus mikä sika! Jaro kiljaisee. Ja jokin ohitsekävelevä heppu pysähtyy uteliaisuuttaan ja kurkistaa pakunperään. Hänen silmänsä laajenevat ällistyksestä ja suusta purkautuu ulos kummallinen "Ähm."
- Jeesus Kristus ja pyhä pyöveli! mies tokaisee ja jatkaa viereltäni: On siinä naista kerrakseen, varmaan pehmeä ja nauravainen.
- Ei olla vielä kuultu. Liekö saatana riittää edes paine.
Mä olin ainoa jolla jotain kädessä höyrysi, mutta mä olin myös ainoa joka oli joutunut jonottamaan. Jaro diggas vaan istuu himoitsemallaan tuolilla ja katella Flemarin liikennettä, Pietu naureskeli pakettinsa kannessa keikistelevälle ksittämättömän suurelle alastomalle naiselle joka hymyili hekumallisen tyytyväisenä vastaan. Pietu näytteli nuoremmuuttaan meille kuvia paketin jokaiselta kantilta, mutta meitä ei semmonen oikein kiinnostanut. Me oltiin kaikki vähän omissa maailmoissamme, ihan just silleen kun kundit on, kun ne saa itselleen jotain jota ne haluaa - keskittyneitä ja kenties tyytyväisiäkin.
- Mä tarviin tän täyttämiseen kompressorin, se nauroi ja sen silmät kiilsi innosta.
- Eikö se ollu lahja jollekin sun frendille? mä kysyin.
- Joo, joo! Toi myyjäkin sanoi että niin ne kaikki sanoo. että tää tulee jollekin kaverille kun sillä on jotkut bailut. Mutta mä funtsin täyttää tän etukäteen ja mennä sitten sporalla Kamppiin, se hekotti.
Jaro pieraisi uuteen tuoliinsa ja tunsi samantien valtavaa katumusta. Se hyppäsi ylös tuoliltaan ja taputteli istuintyynyä hädissään. Kaasut saattoivat vahingoittaa kalliin tuolin sisuksia.
- Voi vittu sua ääliö! mä huusin sille kun se oli ihan tohkeissaan tuolinsa kanssa. Sä et saa jumalauta edes kuuttasataa jordea tilissä, ja nyt oot sitten ihan sekaisin jonkin repliikin kanssa kun se olis jokin kansallisaarre.
- Se on replica, se sanoi.
- Mikä? Pietu hörähti.
- Sitä paitsi tämä on aito, sen näkee näistä leimoista täällä pohjassa, Jaro jatkoi ja esitteli tuolinsa takapuolta.
Me kateltiin tuolin pohjaa ja sinne leimattua punaista pyöreää leimaa.
- Mitä paskaa? mä huusin. Eihän toi nyt mitään takaa. Voinhan mäkin painaa punasen leiman vaikka ton kumilehmän perseeseen eikä se tee siitä aitoa.
- Ole siivosti. Se saattaa suuttua. Mutta tuoli on aito, siitä mä panen vaikka pääni pantiksi.
- Mitä sunkin päälläs panttaamossa tekee? Paljonko toi nyt sitten makso?
- Liikesalaisuus.
- Jaro on bisnesmies, Pietu hekotti ja avasi pakkauksensa. Häntä ei tainnu kiinnostaa vanha tuoli, piti olla uutta ja iskemätöntä kumia ja hauskaa. Se ei ollenkaan huomannut miten Jaroa alkoi ottaa päähän jatkuva vinoilu sen rahankäytöstä.
- Itte olet stereotyyppi jolla ei ole edes DVD:tä saati kotiteatteria. Mitä sullakin on? :kuminen ämmä ja hiekkaa täynnä oleva mankka, Jaro virnuili Pietulle, mutta tämä vain levitteli keskittneenä pahvilaatikosta ulos vetämäänsä kummalista narisevaa vaaleanpunaista muovilakanaa esiin eikä kuunnellut Jaroa ollenkaan.
- No, vedä se nyt sitten tässä esiin, pervo, mä sanoin ja kattelin miten Pietu etsi venttiilikohtaa muovisesta sekamelskasta.
- Kolmeen pekkaan tän sais äkkiä täyteen, Pietu sanoi ja näytti neuvottomalta.
- Onhan autossa kompressori, Jaro sanoi ja piti Pietun itsensä keksimää ideaa omanaan. Mä nyökkäsin älyttömälle idealle ilman käsitystä miksi niin tein.
- Hiton hyvä idea! Puhalletaan lyyli täällä täyteen ja pannaan pakuun ja viedään sitten mulle himaan. Aikaa on vielä vaikka miten helvetisti. Duuni loppuu vasta puolineljä ja kloku on vasta kaks, Pietu intoili. Mä kattelin tien toisella puolella olevaa punaista pakettiautoa ja kuvittelin miltä näyttää Barbarantäyttö täältä käsin. Ei hyvältä.
- Sitten heitetään mun tuoli... ekaks - sä lupasit. Mulle on ihan sama saako toi ton venttiilittömän lerputtimensa himaan vai ei, mutta tää tuoli on luvattu hoitaa Vuosaareen, Jaro alkoi hätäillä.
- Ok, ok... Ota ihan iisisti. Kyllä sä tuolis saat himaan, mutta entä toi sitten?
Osoitin suu pyöreänä kadulla lerpattavaa naista joka oli levinnyt siihen kuin jokin yliajettu lehmäntalja.
- Eix oo magee, mitähä!? Pietu intoili ja ropeloi jotain kummallista tötteröä jonka luuli kai olevan venttiili.
- Se on sen klippa, vai onko sillä kulli, Jaro nauroi räkäisesti ja natisi taas tuolissaan.
Virnuilusta tarpeekseen saanut Pietu raahasi naisensa toselle puolen katua ja katosi pakettiauton peräluukusta sisään.
- Tiedäks? Toi kaveri on hullu"
- Hinaa se tuolis tuonne. Pitää kattoo ettei se ammu laseja paskaks tolla pommillaan.
Mä olin vähän huolestunu. Mitenköhän iso se oikein olikaan? mahtuuko se edes pakuun vai pitääkö ajaa peräluukku auki ja nainen puolikovana alinopeutta ylitse siltojen?
Kompressorin tankeissa oli tarpeeksi painetta täyttämään sata tuollaista kumilelua ratkeamispisteeseen, mutta jos se lävähtää silmille, menee tärykalvot ja ikkunalasit ja maine kasvaa.
Pietua tuskin mikään huoletti. Se vaan hääräs venttiilien ja letkujen kanssa auton hämärässä. Ja lopulta alkoi kuulua suhinaa. Pietu laski varovasti naisensa sisään elämää ja tämä alkoi nostella sormiaan, päätään ja muutenkin valtavaa ruhoaan aivan rauhallisesti. Äkkäsin sen olevan blondi. No tietenkin, tuumin. Jaro istui tuolissaan kuin paavi ja katseli toimitusta innosta hehkuen, hiveli tuolinsa kädensijaa täysin ajatuksissaan ja näki edessään jonkin ihmeellisen syntymän jota ei pitänyt olla edes olemassakaan.
Nainen pakussa pullistui ja kasvoi, rutsahteli muovin oikoessa sen jäseniä suoremmiksi ja yhä vain pulleammiksi. Olin koko ajan varma, että kohta kasvaminen loppuu ja suhina lakkaa, mutta se ei loppunut eikä lakannut. Pietu itsekin vilkuili välillä hämmästyneenä ulos pakusta meihin, ja oli kai itsekin sitä mieltä että tämä alkaa jo riittää. Huoleton puheensorinamme oli lakannut ja kaikki me vain tuijotimme alati kasvavaa, valtavaa ruhoa edessämme uskomatta silmiämme.
- Lopeta! Se saatana osuu kohta seiniin. Onko se jo kova... siis liian kova, kysyin, mutta näin vastauksen: Pietu puristi naisen käsivartta ja se oli vielä aivan löysä.
- Ei saatana tuollaista olekaan! Jaro kivahtaa jotenkin oudolla äänellä; kimeällä falsetilla.
- Et sä kyllä minkään valtakunnan sporanovesta tota sisään saa, nauran teennäisen kiemurassa ja pitelen mahaani. Oikeastaan mua vain ihmetyttää miten niin pieneen laatikkoon saadaan noin paljon naista.
- Jeesus mikä sika! Jaro kiljaisee. Ja jokin ohitsekävelevä heppu pysähtyy uteliaisuuttaan ja kurkistaa pakunperään. Hänen silmänsä laajenevat ällistyksestä ja suusta purkautuu ulos kummallinen "Ähm."
- Jeesus Kristus ja pyhä pyöveli! mies tokaisee ja jatkaa viereltäni: On siinä naista kerrakseen, varmaan pehmeä ja nauravainen.
- Ei olla vielä kuultu. Liekö saatana riittää edes paine.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lande-tuunaajalle.
Aihepiiri sama kuin salanimellä kirjoittaneella x-miehellä.
Hyvinhän sinä kirjoitat, mutta ei tähän viitsi jatko-osaakaan pyydellä.
Mietin tuossa, että oletko ihan aito stadilainen, vai esitätkö vain?
Hällä väliä!
... mutta asuuhan täällä sen sitä sun tätä joka ei täältä ole. Mun faffa kyllä on täältä (Ogelista), mutta taas mun faija on vaan puoliks sieltä ja loput sitten jostain ihan muualta (Hämeenlinna) ja mä en oo ollenkaan sieltä kun kilautan taas Kalliosta (mistään kotosin) - ota tästä nyt sitten selvää kuka on mistäkin... eihän sillä oo mitään väliä.
.. Ai niin, niinhän sä sanoitkin.
Jaaha tässä on poijat ollut pelissä, kun kuminaista vedetään perässä. Ens alkuun vois sanoa, että tässä tällä Barbaralla halveerataan naista, tehdään seksiobjektia ihan olan takaa – puhalletaan täyteen maskuliinista henkeä ja kuminen kuori on sitten, vaan niinko naisen osa. Lieköhä näin ihan oikeassa elämässä vaan pelkästään poikien unelmissa. Justiisa joo. Mutta femakoiden mielistelyksi se menee, kun Barbara senku levenee ja alkaa viedä ja hallita tilaa. Tämä tästä sisältöpuolesta.
Muuten tuo dialogipuoli rullas ihan hyvin ja jaksoi lukea. Vähän oli scifiä saatu raapustettua mukaan ja urbaania menoa ja meininkiä.
huono
edes. Ei tuollaiset kommentit keskustelun tasoa nosta. Vai onko se tarkoituksesikin?
Toi tapahtui viime tiistaina aitona joiltakin osin, siis tapahtuma oli aivan todellinen ja kaikki pitää muuten kutinsa, paitsi se että nyt on järkyttävän kylmä talvi ja mulla on helvetillinen ikävä kesää.
Itse asiassa mulla kävi mielessä että Barbi pitäisi herättää eloon, mutta sitten alkoi saunavuoro ja oli mentävä.
En tee saunan jälkeen sitten muuta kuin TV:tä