Ongelmana on tosi hyper super aktiivinen kissani, leikattiin noin vajaa 1kk sitten. Nyt noin 8kk ikäinen. Ihan pennusta lähtien mahdoton vauhti päällä, pääsi jopa kerran hyppäämään ikkunastani alas kun tuuli oli sen avannut. Asun 12 kerroksessa, eikä kissaan tullut naarmuakaan?? Siis aivan uskomatonta. Niin ja jo ennen tätä huimaa hyppyä käyttäytyi ihan samanlailla, että ei siitä ainakaan johdu. Saa sellaisia riehumiskohtauksia jolloin hyppii, pomppii juoksentelee päin seiniä. Raapii, puree, syö johtoja ja kaikkea mahdollista. Mouruaa, kiipeilee ties missä ja työntää itsensä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
Saa sellaisia kummallisia sätkyjä ja näyttää että näkee ja kuulee ihan olemattomia ja säntäilee sen perässä.
Leluja kyllä on ja kissalle pidetään seuraa, kissan minttuakin olen ostanut ja laittanut sitä leluihin että ne kiinnostaisivat enemmän. Onneksi sentään on erittäin sisästii.
Ihmettelen suuresti, että kaikesta riehunnasta huolimatta oli ennen leikkausta aivan syli kissa, kiehnäsi ja kehräsi jatkuvasti sylissä eikä antanut hetken rauhaa, nukkui myös vieressä yöt. Leikkauksen jälkeen muuttui, murisee ja riehuminen on pahentunut 10 kertaisesti. Ei anna enää silittää eikä ota mitään kontaktia paitsi jos tahtoo raapia ja purra. (mitä en salli)
AUTTAKAA HYVÄT IHMISET MITÄÄ TEEN TUON KISSAN KANSSA!!!?? Kaikki neuvot tervetulleita. Jos kokemusta on.
Voiko olla mahdollista, että kun leikkauksesta on vielä niin vähän aikaan että se aiheuttaisi tuollaisen myllerryksen.
Saa sellaisia kummallisia sätkyjä ja näyttää että näkee ja kuulee ihan olemattomia ja säntäilee sen perässä.
Leluja kyllä on ja kissalle pidetään seuraa, kissan minttuakin olen ostanut ja laittanut sitä leluihin että ne kiinnostaisivat enemmän. Onneksi sentään on erittäin sisästii.
Ihmettelen suuresti, että kaikesta riehunnasta huolimatta oli ennen leikkausta aivan syli kissa, kiehnäsi ja kehräsi jatkuvasti sylissä eikä antanut hetken rauhaa, nukkui myös vieressä yöt. Leikkauksen jälkeen muuttui, murisee ja riehuminen on pahentunut 10 kertaisesti. Ei anna enää silittää eikä ota mitään kontaktia paitsi jos tahtoo raapia ja purra. (mitä en salli)
AUTTAKAA HYVÄT IHMISET MITÄÄ TEEN TUON KISSAN KANSSA!!!?? Kaikki neuvot tervetulleita. Jos kokemusta on.
Voiko olla mahdollista, että kun leikkauksesta on vielä niin vähän aikaan että se aiheuttaisi tuollaisen myllerryksen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sille remuroopelle=)Juu ja tarkista miten sen haava on parantunut...ettei vaan joku kiristäis ja aiheuta sille epämukavaa oloa. Jos tollanen jatkuu kannattaneen kysyä asiaa lääkäriltä.
voi olla osasyy, jos kissan hormonitoiminta on vielä sen takia vähän hakusessa.
Minkä ikäisenä kissa on vieroitettu emostaan? Mitä muita virikkeitä sillä on kuin leluja?
Kissakaverista voisi todella olla apua. :)
Haava parani tosi nopeasti, kissa ei välittänyt siitä mitään. Oli kuin ei olisi mitää tapahtunutkaan. Ajattelin itsekin että jos hormoni toiminta jyllää vielä kovasti, niin voihan se olla että aiheuttaa tuollaista käytöstä. Täytyy harkita tuota kaverin ottoa. Toisaalta olen niin paljon kotona kissani seurana että luulen pärjäävän minun kanssa. Kissa oli 2kk kun sain hänet. Söi jo silloin aivan normaalisti pennuille tarkoitettua kissan ruokaa. Lelujen lisäksi on minun seurani ja oma turvallinen koppa. En keksi mitä niiden lisäksi voisin tarjota? Hyvän ja vaihtelevan ruoan lisäksi?
"Toisaalta olen niin paljon kotona kissani seurana että luulen pärjäävän minun kanssa."
"Lelujen lisäksi on minun seurani ja oma turvallinen koppa."
Eläin tarvitsee oman lajinsa seuraa. Kuvittelepa itse eläväsi koko elämäsi esim. pelkästään koiran seurassa. Kyllä kävisi elämä tylsäksi.
Hanki sille ehdottomasti kaveri, seuraa se kaipaa. Ei paljoa kukkarossa tunnu, oli sitten yksi tai kaksi kissaa.
Niin kyllähän se totta on mitä sanoit.
Niin kuin edellisessä viestissä kirjoitin että harkitsen asiaa, eikä kyse ole rahasta.
Mietin vaan, että jos eivät tulekkaan keskenään toimeen sitten kuitenkaan?? On kokemuksia siitäkin edellisten kissojeni kanssa, vaikka tulivat samaan aikaan mutta eri pentueesta. Eivät sopeutuneet ollenkaan olemaan yhdessä. Hmm..No kiitos kuitenkin vinkeistänne =)
kissan pennun luovutusikähän on 12 viikkoa, eli 3 kuukautta.
mutta itse sain toisen kissani 4 viikkoisena, emo oli kuollut ja tämä pentu tuli vähän niinkuin toisen kissani sijaisvauvaksi. :)
Mielestäni tuossa iässä riehuminen on 100% normaalia. Itselläni on 6v kissapoika joka riehuu vieläkin ihan täysillä, eikä siitä sylikissaa tule varmaan koskaan.
Kissoillakin on murrosikä, jolloin ne muuttuvat ja tässä on kyse juuri siitä. Leikkaus ei vie kissalta koko hormoonituotantoa, joten jotain siitä aina jää jäljelle kuitenkin.
Jos otat kaverin niin kyllä se riehuu senkin kanssa ja parhaassa tapauksessa remupellejä ja riehujia on silloin tosiaankin kaksi.
Kodittoman löytökissan saa yleensä parin viikon koe-ajalle. Siinä ajassa jo näkee, onko yhtälö mahdoton vai mahdollinen. Kodittomina on myös pentuja, ja keväällä niitä tulee taas pilvin pimein.
Jos kaveria harkitsee, niin kannattaa harkita kodittoman adoptiota muutenkin kuin tämän koe-ajan takia :)
6v kolli, joka jahtaa siskojaan leikkisästi ihan täysillä.
Tytöt ovat leikkaamattomia ja kiima-aikoina velipoika polkee ihan tosissaan;)
Ennen leikkausta kolli oli hieman agressiivinen - nyt melkoinen sylikissa.
Älä ainakaan luovu hänestä vaikka mieli tekisi :)
1-vuotiaana hän on varmasti pikkuisen hiljentynyt, mitään hissukkakattia hänestä et saa koskaan, mutta elinikäisen virkeän leikkitoverin :)
Juttele ja leiki ym, sulla on seuraa siitä loppuiäksi. Usko minua, mulla on samanlainen riehuja ja ihan keskustassa asun kerrostalossa.
Hän on nyt 3-vuotias mutta vilkas (leikattu tyttö) edelleen eikä takuulla koskaan pääse lihomaan :)
Ja mieti myös jos ottaisit hänelle kisukaverin,mahdollisimman pian niin tottuisi paremmin.