Olen saanut "ihailla" kolmen eri merkkisen digikameran kuvia ja kuvien ottajat ovat varmasti osanneet käyttää kameroitaan. Kamerat ovat testivoittajia ja ihan hintavia pelejä. Siitä huolimatta kuvat ovat niin surkeita, että millä tahansa kinofilmikameralla saa varmasti terävämpiä ja tasalaatuisempia kuvia.
Digikameroiden testeissä pitäisi aina olla vertailukohtana yksi perinteinen kamera. Digikuvien laatu on vielä todella kaukana siitä, mikä kinofilmillä on ollut arkipäivää jo ainakin 50 vuotta.
Digikameroiden testeissä pitäisi aina olla vertailukohtana yksi perinteinen kamera. Digikuvien laatu on vielä todella kaukana siitä, mikä kinofilmillä on ollut arkipäivää jo ainakin 50 vuotta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
eli höpöhöpö
Vinyylit sisältää sellaistakin ääntä, mitä sinä et edes kuule.
CD:stä ne on leikattu pois, koska digi ei pysty muodostamaan arvoja äärettömästi.
Ja sinä luulet, että CD on parempi!
Sekin johtuu vain markkinoinnista.
CD ei kylläkään kulu, se vain kerralla poksahtaa.
Tarvitaan ehkä kultakorva kuulemaan se ero. Populaarimusiikki on sen verran epädynaamista ettei siinä eroa edes tule, mutta klassinen musiikki tai puhe on jo sellaista, että eron saattaa huomata. Ihmiset joutuvat tekmään kompromissia laadun suhteen ja kyllä käytettävyyskin on tärkeä asia. Jos pelkkä laatu merkitsisi, niin kaikki kuvaisivat pelkästään palkkikameralla laakaa:) Toisinaan kyllä tulee myös mieleen, että näyttö on aika armoton katseluväline kuvalle ja digikuvakin pärjäisi paperisena kymppikuvana paremmin. Toinen juttu on tietysti dynamiikka, joka on digikamerassa hyvin erilainen kuin negatiivifilmissä vaikkakaan ei välttämättä aina pienempi.
jos mennään atomitasolle tai vielä pienempiin yksiköihin
esim. ääni:
korvan jokainen aistinsolu joko reagoi ärsykkeeseen ja lähettää sähkökemiallisen impulssin aivoille tai sitten ei.
myös valo on fotonien liikettä, niitä joko ei ole tai on yksi tai useampia yhtä aikaa liikkeellä, mutta ei esim. puolta tai kolmasosaa.
jos muistivälineiden kapasiteetti ei olisi ongelma, digitaalinen hakkaisi analogisen mennen tullen
Katsomassa.
Aivan varmasti ei ole neliskulmaisia palikoita, kuten digikuva.
Digitaalisessa tiedonsiirrossa on myös se ongelma, että se on sarjamuotoista.
Leveämpi koski virtaisi nopeammin.
Jos sinun "latvasi" toimisi sarjamuotoisesti tuolla kellotaajuudella, mikä on käytössä niin?
suurennosta, niin ei se digikuvankaan pikseli ole aivan neliskulmainen, lisäksi se muodostuu kolmesta väristä, sinisestä, punaisesta ja vihreästä. kutakin sopivassa suhteessa, niin saadaan sävy ja voimakkuus oikeaksi
Pitäsköhän aeropuhin käydä optikolla?
ja uusien autojen testeissä pitäisi olla aina yksi auto 70-luvulta,nehän on paljon parempia ajaa kuin uudet autot...
H E R Ä Ä !
Kyllä halpojen digpokkarien kuvanlaatu on todella surkea. Monet merkkivalmistajatkin ovat alentuneet surkeaan laatuun. Kameran ostajat tuijottavat liikaa pikselien määrään eivätkä tajua että kuvan laatuun vaikuttaa myös objektiivin piirtokyky. Älytöntä tehdä kamera jossa on miljoonia pikseleitä mutta objektiivi ei pysty niitä hyödyntämään.
Eikä pelkästään piirtokyky, vaan myös optiikan virheet. Värien siirtyminen on varsin yleinen ongelma pienikennoisissa kameroissa vielä tänäkin päivänä unohtamatta kontrastintoistoa tai geometrisiä virheitä.
Miten niitä kuvia sitten katselee ?
Tavallisista kymppikuvista tuskin eroa huomaa, mutta eipä ole juuri paperille kuvia tarvinnut tulostaa sen koommin, kun digikamera tuli hankittua.
Dia on ehdoton, sitä ei käy kieltäminen, mutta harva nykyihminen viitsii levitellä valkokangasta olohuoneeseen projektoreineen. Ja tässä kuvassa, ohoh käänetäämpä toisinpäin, eikun ...
Suurissa tulosteissa eron voi huomata ja ehkä painotöissä,
Meillä kuvien tavallisin esitystapa on tietokoneen ruudulta, web sivulta tai joskus televisioruudulta. Hyvälläkin kinokameralla otetut kuvat vaativat melkoisen kallista scannauskalustoa, diat varsinkin, ennen kuin pääsee edes kohtuulliseen jälkeen ja silloinkin ollaan kaukana digikameran kuvanjäljestä.
Olet ihaillut todellakin surkeita kuvia. Omat kokemukseni on aivan päin vastaisia kun ei puhuta halvoista digeistä, joissa kuvanlaatu on enimmäkseen mitä sattuu. Tietysti olisi ollut valaisevaa kuulla mitä ovat kyseiset kameramerkit ja tyypit.
Vertailessani digikuviani kohtuu hyvillä parilla Canonin filmi rungolla ja Canonin sekä Sigman lasilla ottamiani kuvia digikuviini, niin kyllä filmikuvat toiseksi jäävät myös digipaperikuville. Tosin mv-kuva itse kehitettynä on edelleen parempaa filmille otettuna. Lisäksi käyttettävyys on digeillä huomattavasti parempi. Kuten jo tuossa joku kirjoittaja totesi, filmikuvien digisointi (skannaus) heikentää edelleen niiden laatua. Digikameroita en ylipäätänsä niputtaisi. Laatuerot jo yksin kompaktidigien kesken ovat huomattavia. Tärkeimpänä erona lienee pikkupokkarien pieni kenno ja surkea optiikka. Siinä ei isot pikselitkään paljoa auta. Kun taas järeimmissä kiinteäputkisissa kenno voi lähes puolet suurempi ja myös optiikka ja muu tekniikka laadukasta.
Kinofilmillä kuvatessa lopulliseen kuvalaatuun vaikutti ennenmuuta optiikka. Edullisella kinopokkarilla ei tähän pystynyt.
Nykyään käytännössä sama juttu digimarkkinoilla. Ihmiset ostavat kun halvalla saavat. Jos kuvia katselee tietokoneen näytöltä, pääsee suht pienillä kriteereillä. Jos puolestaan halutaan oikeita paperikuvia, lopputulokseen vaikuttaa kuvanvalmistamo ensisijaisesti ja tämän jälkeen kameran optiikka, kennon fyysinen pinta-ala (suuri kenno tuottaa vähemmän kohinaa ja toistaa värit luonnollisemmin pikseliä kohden) sekä kennon herkkyysasetus ja vasta viimeisenä pikselimäärä.
Eli suomeksi sanottuna surkea filmipokkari tuottaa heikkoja paperivedoksia; mainio filmipokkari tuottaa edelleen mainioita paperivedoksia; filmijärkkäri tuottaa myös mainioita filmivedoksia; edullinen digipokkari puolestaan tuottaa tulosta joka toimii korkeintaan tietokoneen ruudulla; hyvällä digipokkarilla ja oikeilla herkkyysasetuksilla päästään varsin hyviin pieniin paperivedoksiin; ja viimeisenä digijärkkäri hintaluokasta riippumatta tarjoaa mainiota kuvanlaatua.
Jos halutaan kuultavia suuria vedoksia, kannattaa siirtyä puolikokoon.
Jos nyt digistä pitäisi etsiä jotakin vikaa, on se tuo riitävän suuren syväterävyyden saaminen. Pienestä kennosta riippuen f8.0, f11.0, f16, f22 tai jopa f32 himmenninaukkojen käyttö ei aina ole mahdollista. Useimmat digipokkarit pääsevät f8.0 - f11.0 tietämille. Järkkäripuolella tämä asia on ilmeisesti hallinnassa.
Siis tämä ongelma ilmenee normaali- ja teleasennossa, jos nyt joku ihmettelee.
Pienikennoisten digien syväterävyys on jo täydellä aukolla aivan eri luokkaa kuin kinolla.
Emme siis tarvitse pieniä aukkoja.
Sinä "kaukokuvaaja".
Digipokkarin terävyys riittää kyllä äärettömässä, mutta tulepas lähelle on se täysin sama kuin kinossakin.
Digipokkarilla kun ei kuvata samoissa kuvaussuhteissa kuin isommilla näyttää terävyysalue isommalta.
Pitää paikkansa! Tarkistin asian, tässä hyvä linkki niille, jotka haluavat tietää asiasta lisää:
http://www.wrotniak.net/photo/dof/
Eli, lyhyesti digikamera tarjoaa lähes kaikissa tapauksissa kuvan jossa suurempi syväterävyys kuin kinofilmikamerassa vastaavalla polttovälillä ja himmenninaukolla.
Ja käänteisesti suuresta syväterävyydestä riippuen taustan häivyttäminen esim. potrettikuvauksessa on digikameralla hankalampi toteuttaa optisesti. Kuvamanipulaatio tietysti auttaa tässäkin asiassa.
Koko tämä häsläys ja valitus siitä kuinka kuvanvalmistamot pilaavat paperille teetettyjä digikuvia johtuu yhdestä ainoasta asiata:
Aikanaan kun filmi lähetettiin kehitettäväksi, ja se tuli takaisin paperikuvina, niiden täytyi olla todella pahasti pielessä, että kukaan edes tajusi sen olevan pielessä.
Nykyään kun digikuvaa pällistellään ja säädellään miten sattuu säädetyllä monitorilla, ja kun paperikuvat saapuvat, niitä verrataan ruudulla näkyvään kuvaan. Jos ei just prikulleen vastaa paperikuva sitä ruudulla näkyvää niin nostetaan hirvee älämölö.