Yhdestä viestistä tuli mieleen...;))
Hmm. sanokaas monta hyvää syytä tutustua toiseen ihmiseen jopa chatin kautta ;o)
Itse alan ns. hannamaan jostakin syystä kuitenkin loppujen lopuksi, vaikka toinen olisi hyvinkin mielyttävä;))
Tällä hetkellä ei ketään, kun aina "pakoilen" loppujen lopuksi :(.
Lasten takia en uskalla, ei se kai maailmaa kaada,tai ei minun vaikka nyt laitoin sen todellisen syyn...eli heitä en halua loukata missään muodossa, jos epäonnistuisin.
Eli löytyykö joitakin piristäviä kannustuksia ;))
Ja kaiken tämän kirjoitukseni laitan "unihiekan puolelle" ,o)
Hmm. sanokaas monta hyvää syytä tutustua toiseen ihmiseen jopa chatin kautta ;o)
Itse alan ns. hannamaan jostakin syystä kuitenkin loppujen lopuksi, vaikka toinen olisi hyvinkin mielyttävä;))
Tällä hetkellä ei ketään, kun aina "pakoilen" loppujen lopuksi :(.
Lasten takia en uskalla, ei se kai maailmaa kaada,tai ei minun vaikka nyt laitoin sen todellisen syyn...eli heitä en halua loukata missään muodossa, jos epäonnistuisin.
Eli löytyykö joitakin piristäviä kannustuksia ;))
Ja kaiken tämän kirjoitukseni laitan "unihiekan puolelle" ,o)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Todellinen syysi tähän pakoiluun tulikin tuossa selväksi... Mutta yleensä ainakin arki-iltoina chatista löytyy juttuseuraa, selvinpäin (ainakin melkein). Ei tarvitse erikseen pukeutua ja lähteä minnekkään...
Siellä tutustuu toisen ihmisen ajatuksiin mutta todellisuus koostuu monesta eri tekijästä. Eli ihminen johon tutustut saattaa olla ujo tms. Itse pystyn kirjoittamaan paremmin kuin juttelemaan samasta aiheesta...ainakin ennen kuin tunnen ihmistä hyvin. Chat voi olla mielenkiintoinen tapa tutustua mutta ihmisen tuntee vasta kun ollaan tavattu monta kertaa.
Mitallilla on kuitenkin kaksi puolta. Chatissa on helppo puhua puuta heinää...
Tässä tuli kommenttia puolesta ja vastaan. Tarkoitus oli kuitenkin rohkaista...eli ehkä sitä sinun ihmistä ei ole vielä löytynyt ja saattaapa tulla vastaan vaikka chatissa.
Kannattaa jatkaa yritystä ;)
hei jos et halua sydänsuruja älä usko chat miehiin ja älä vaan tapaa livenä..usko minua..kokemusta on...
On meitä miehiä chatissakin monenlaisia niinkuin naisiakin...Chatista olen löytänyt naiskumppanin jolle asiat , siis ne intiimeimmätkin ja muutkin asiat voi kertoa jos mieltä painaa. Saamme toisistamme tukea myös avioliittojemme karikoissa.
Sehän se onkin ystävyyden merkki. Seksiä emme harrasta ja tuskin tulemmekaan harrastamaan sehän olisi uskottomuutta. Kuitenkin on se paras asia ystävyys ja olkapää johon nojata. "muista minua kun kirppu puree sinua" -periaatteella. Tsemppiä vaan sullekin.!!!! Ja pokkana!!
Näin on, sama juttu, olkapää nojaa tarvitsemme niin minä kuin minun chaatimies. Ei seksiä, ei tapaamista, vain keskustelua.
Ja perheitämme emme hajoita.
Tsemppiä!!!
"Sättikaverin" kanssa yli 4 kk seurustelleen miehen kokemuksella kannattaa yrittää....
Kolahtaa tai ei - chattia tai ei ;)
Mistäs sitä koskaan tietää...
suhteellisuuden tajusi chattimaailmassa. Ihmiset ovat usein ihania, miellyttäviä, asiallisia ja juttujen aiheita tuntuu löytyvät jatkuvasti.
Mukavaa se onkin jutella ja monenlaista näkökulmaa saa asioihin, joita ei kenties ole itse tullut ajatelleeksi. Kokemuksen myötä tulee mutu tuntuma siihen, millaisia ihmiset on jo parista ensimmäisestä lauseesta...usein se osuu oikeaan. Ja onneksi myös on käynyt toisinkin päin:)
Itse ajattelin samoin kuin sinäkin ja varovainen olin siinä keitä tapasin. Vuosien chattimisen jälkeen ne ihmiset mahtuu kyllä kahden käden sormiin!
Ja yksi heistä on nykyinen avomieheni ja kaksi vuotta on jo mennyt ensitapaamisesta.
Hyvä on edetä varovaisesti ja miettiä useampaan kertaan jos ihmisiä tapaakin livenä. Siitä syystä olen säästynyt pettymyksiltä tai petetyksi tulemiselta, niitä tarinoita täällä on riittämiin:)
Lämpimin ajatuksin toivotan värikästä syksyä ja miellyttäviä juttuhetkiä chatissa:))
Eihän se mitään maksa jos yrittää. Jos ei yritä ei mitään saa. Eli kai voi tavata puhtaalta pöydältä ja katsoa miltä tuntuu. Pitää myös uskaltaa sanoa jos ei kiinnostakkaan tai "kemiat" osu yksiin. Siis lähde liikkeeelle ennen kuin kalkkeudut. :)
Kyllä kannattaa uskaltaa, vaikka tietenkin harkiten! Minä olen tavannut oman Kokkini ensimmäisen kerran vuosi sitten, ja pari viikkoa sitten menimme kihloihin :) Olen hyvin onnellinen!
Ja voin sanoa, että olen todella valikoiva ja epäluuloinen miesten suhteen enkä ole helposti päästänyt ketään elämääni, eli olen myös "hannaajatyyppi" :)). Onnea Sinulle ja tsemppiä!
Aivan ihania vastauksia/palautetta tuli kaikilta, iso kiitos teille :o)
:)*kukka kaikille* :)
Aivan ihania vastauksia/palautetta tuli kaikilta, iso kiitos teille :o)
:)*kukka kaikille* :)