Menkäähän nyt aikuiset ihmiset itseenne.
Ottakaa huomioon että luokassa on muitakin lapsia kuin omanne, ja lapset valehtelevat. Opettaja on akateeminen asiantuntija joka kyllä tietää mitä tekee, tosin inhimillisiä virheitä sattuu sinullekin.
Lopettakaa se marina ja kasvakaa aikuisiksi!
Minä annan kaiken arvostuksen nykypäivän opettajille. Suunnatkaa huomionne vaikka maahanmuuttajien vapaaehtoistyöhön tai muuhun yhteisön auttamiseen, tai hankkikaa jopa itselleni joku koulutus ja työ, niin pääsette itsekin töihin!
Olen puhunut,
T. lääketieteen yo ja tulevan opettajan mies.
Ottakaa huomioon että luokassa on muitakin lapsia kuin omanne, ja lapset valehtelevat. Opettaja on akateeminen asiantuntija joka kyllä tietää mitä tekee, tosin inhimillisiä virheitä sattuu sinullekin.
Lopettakaa se marina ja kasvakaa aikuisiksi!
Minä annan kaiken arvostuksen nykypäivän opettajille. Suunnatkaa huomionne vaikka maahanmuuttajien vapaaehtoistyöhön tai muuhun yhteisön auttamiseen, tai hankkikaa jopa itselleni joku koulutus ja työ, niin pääsette itsekin töihin!
Olen puhunut,
T. lääketieteen yo ja tulevan opettajan mies.
Vastaukset 12
Vanhimmat
opettajissa sitä että nimittelevät oppilaita siis koko luokasta puhuu törkeästi jos joku möykkää. Jatkuva vertailu rinnakaisluokkalaisiin joka on mielestäni todella typerää eikä kannustavaa käytöstä. Lisäksi on opettajia joihin vaikuttaa oppilaan pärstäkerroin, totta!. Senkin nykyajan nuoret vaistoavat helposti.
Tehdäänkö opettajiksi opiskelijaksi pyrkiville soveltuvuustestejä? Tuntuu että opettajien joukkoon mahtuu jos jonkinmoista tallaajaa................ Opettajia jotka ei tunnusta omaa virheellisyyttään ja luulevat että nimikkeeseen opettaja ei mahdu negatiivisia asioita.
Ammattitaitoinen ihminen osaa ottaa kritiikkiäkin vastaan, oli ala mikä tahansa. Aiheettomalta kritiikiltä voi tietenkin sulkea korvansa, mutta aiheellisesta ottaa opikseen, oli ammatti mikä tahansa. Suosikkijärjestelmiä on, sille ei voi mitään, mutta toivottavasti nuorten opettajien koulutus puuttuisi siihen. Myös joillakin nuorilla opettajilla tuntuu joskus olevan vähän ruusuinen kuva opettajan työstä, mistähän tämä johtuu? Vilkkaita tai oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia on ollut niin kauan kuin koululaitos on ollut olemassa lähes joka luokassa ainakin joku kautta vuosien.
Se on tosi, että lapset valehtelevat. Itse esim. tunnen äidin, joka pitää omaa lastaan kullannuppuna, mutta oman pojan kavereineen kertomukset luokkakaveristaan on ihan toista. Näillä vanhemmilla tuntuu open kanssa olevan sukset ristissä harva se päivä. Olen vähän koettanut rivien välissä kysellä, että onko äiti varma että lapsen puheet on totta, mutta on varma että ope on väärässä.
Mutta se, että ottaa kritiikistä opikseen ja miettii mitä voi tehdä toisin, on kehityskelpoisuutta ja ammattitaitoinen ihminene tietää, ettei täydellistä osaajaa olekaan. miettikää vanhemmat myös omassa työssänne tätä. Itse luovan työn tekijänä saan jatkuvaa arvostelua, rankkaakin. Se kuuluu oleellisena osana alaani, joten tuntuu hassulta, miten se joillekin on niin vaikea ottaa vastaan. Mutta itse en tee töitä ihmisten kanssa, koska luonteeni ei siihen sovi. Arvostan kovasti ihmisiä, jotka jaksavat jatkuvaa natkutusta kuunnella.
On todella vanhempia, jotka valittavat ihan kaikesta ja tyhjästä. Esimerkki yhdestä tomppelista: Kun olimme vanhempainyhdistyksessä aktiivijäsenenä mukana, eräs vanhempi valitti, ettei meillä päivällä vastata puhelimeen ja yrittänyt vaikka kuinka monesti. Hänelle ei tuntunut sopivan ollenkaan se seikka, että meillä oltiin päivällä palkkatyössämme, vaan huusi. Hän ei tiennyt, että silloin lankapuhelinten aikaan meillä oli laite, joka kirjasi kaikki myös vastaamattomat soitot. Oli yrittänyt yhden ainoan kerran aiemmin ennen sitä soittoa, milloin vastasimme. Menipä hiljaiseksi, kun sanoin asiasta. Eli suoraa valehtelua eikä mitään ymmärrystä siihen asiaan, ettemme olleet 24/7 tavoitettavissa vapaaehtoistoiminnan tiimoilta.
Voisivat ne opettajatkin joskus mennä itseenä. Mutta tuntuu, että vaikka mitä tapahtuu ja asiasta fiksusti kysäisee, on vika aina muualla kuin opettajassa. Kritiikkiä ei oteta vastaan, ei osata ottaa, ei haluta ottaa. Osa opettajista porskuttaa asenteella, että ollaanpa tässä täydellisiä...
Kyllä minuakin on arvosteltu, välillä ihan aiheestakin ja välillä aiheetta. Vaikka jälkeenpäin olen tajunnut, että joskus ne aiheetta-arvoseluna pitämäni olivatkin aiheesta, ainakin osittain. Sitä vain puolustusmekanismi toimii eikä haluaisi myöntää omia virheitään. Onko opettajilla sitten korkeampi puolustusmekanismi?
Opettajat parkuvat tänne, että mikään ammatti ei ole niin tapetilla ja haukuttu kuin opettajan? Kehujako odotatte? Eikö kukaan kestä kritiikkiä? Miksiköhän?
Tuohon ettei mikään ammatti ole niin haukuttu ja parjattu kuin opettajan: Muutama esimerkki:
Entä työvoimaneuvojat, verovirkailijat, yrittäjät (ala kuin ala), kansanedustajat, siivoojat..vain muutaman mainitakseni, joku voi jatkaa. En edusta mitään näistä ammateista, mutta nämä nyt tulivat mieleen. Yleensä ottaen suurin osa esim. asiakaspalvelutyötä tekevistä joutuu uhkausten ja parjausten kohteeksi ainakin joskus. Harvinaisempaa on ettei joudu.
Kyllä niitä ihan yhtä parjattuja ammatteja ja parjantumpiakin löytyy ja paljon. Yleensä ihminen katsoo asioita vain omalta kantiltaan.
Opettajan työn kritisointi on vaan niin kivaa. Voi purkaa omia kouluaikaisia ahdistuksia nykyisissä tilanteissa, koska ei ole enää niin avuton, kun oli itse lapsena koulussa ollessaan.
Olen huomannut erään asian opettajia kohtaan suunnatussa kritiikissä. Kaikki, jotka kritisoivat opettajia, usein tietävät itse kuinka opetus tulisi hoitaa...paremmin. Huolimatta siitä, että eivät päivääkään ole opettajan työtä tehneet.
Mitä mieltä olette, jos olisin seurannut jonkun ammattilaisen työtä yhdeksän vuotta. En olisi seurannut kaikkea työtä vain osaa siitä, niin olisiko oikeutettua sanoa, että tiedän työstä kaiken. Kenties osaan sen jopa paremmin.
Kritiikin pitäisi myös olla johonkin todelliseen liittyvää. Usein käy niin, että on kuultu jotakin ja sitten kritisoidaan. Eihän tällainen tee muuta, kuin pahentaa asioita. Harva meistä käy oikeasti koulussa ja toteaa, että näin ja näin se homma etenee. Yleensä kritiikin lähteenä olevan tiedon ovat tuottaneet oppilaat. Onko kysymyksessä puolueeton tieto, vai vain osatotuus.
ole huomannut, että vanhemmat tietäisivät paremmin miten opetus pitäisi järjestää. Ja itse opetusta ei kovin moni ole moittinut, vaan sitä, miten tasapuolinen ope on. Lellikkejä on liki kaikilla. Eräskin aika läheinen tuttavani, ala-asteen ope, minulle sanoi, että joidenkin kanssa ei vaan kemiat toimi ja joistakin taas pitää tosi paljon. Mutta sen ei saisi antaa vaikuttaa työhön ja lasten kohteluun.
Ja sitten noita yksittäistapauksia kouluruokailusta, urheilukamppeista ym, mutta ei oikeastaan itse opetuksesta.
Harva oppilas kotona valittaa, että olipas tänään huonoa opetusta historiantunnilla. Ei, kyllä se oppilas valittaa, jos ope on ollut epäoikeudenmukainen. Minunkin poikani sanoi eilen, että "tänään ope ekaa kertaa kielsi tyttöjä pulisemasta tunnilla" vaikka pojan mielestä tytöt ovat pulisseet ihan yhtä paljon kuin pojatkin, heitä ei vain ole ennen kielletty.
enkä ipettajia yhtään enempää. Mitä he tekevät sellaista, josta heitä ylenpalttisesti täytyisi kiittää muita enemmän?
Kaikki ovat samalla viivalla, ja kolmea - neljää tuntia päivässä tekevä ala-asteen opettaja, ei ole sen kummosempi kuin ympäripyöreitä päiviä tekevä rakentaja, muurari, lentäjä tai muu ammattiryhmä, vaikkapa tuo lääketieteen yo! Itseppähän ovat ammattinsa valinneet.
Me suuntamme huomiomme sinne missä näemme suuria epäkohtia, ja kukapa ei olisi kiinnostunut oman lapsensa kouluasioista ja kohtelusta, ja mitä koulussa tapahtuu.
Mun puolesta suuntaa sinä katseesi vaikka sukeltajaan tai pelastusarmeijaan, mutta kukaan meistä ei ole parempi kuin muutkaan!
Olen sanani sanonut!
Eipä tuohon enää paljon voi lisätä. Jokainen ammattinsa valitsee, kestäköön myös sen varjopuolet. Olkoon opettajan työn varjoina kitisevät vanhemmat, jotka joskus voivat ihan aiheestakin huomauttaa.
No mutta hei Ylioppilas I. Opettajaksiko sinun paljon mainostamasi akateeminen blondi onkin valmistumassa?! Vaikka kommettisi ovat korskeita, niin minimaalinen elämänkokemuksesi on huvittavaa.
ja lasten kohtelu ovat kaksi eriasiaa. Opettaja voi olla vaikka kuinka hyvä aineen opettaja, mutta sosiaaliset taidot puuttuvat täysin tai ovat vajaavaiset. Työpäivän pituuskaan ei ole mikään selitys tai syy sille, että vanhemmat kritisoivat opettajan tekemisiä.
Opettajalla on suuri valta nostaa tai polkea pienen ihmisen itsetuntoa, ilman että siihen saisi kukaan puuttua. Mitä varten vanhemmat sitten ovat, elleivät he puolustaisi omia lapsiaan ja pitäisi heidän puoliaan?
Sama opettaja voi osan oppilaiden ja heidän vanhempiensa mielestä olla maailamn paras ja mukavin opettaja. Osan mielestä taas asia ei todellakaan ole näin. Olisiko mahdollista, että tässä tapauksessa opettaja kohtelee oppilaita eritavoin? Jokainen vanhempihan peilaa asiota vain ja ainoastaan oman lapsen kautta.
Omantunnon kysymys kaikille opettajille ja vanhemmille. Kuka pystyy vilpittömästi sanomaan, että kohtelee ja suhtautuu samalla tavalla siihen luokan pelleen ja suunsoittajaan, joka kommentoi aina ja kaikkialla häiritsevästikin, tai siihen hiljaiseen ja kilttiin ahertajaan, jota ei koskaan tarvitse komentaa.
Toivoisin opettajan pystyvän erottamaan, ettei se häirikkö ole täyspaska, vaikka paskamaisti häiritseekin opettajan työtä. Huonosta käytöksestä pitää voida huomauttaa, mutta ei saisi silti leimata lasta huonoksi.
Ja yleistyksistä sen verran, että aina ja kaikkialla, jos opettajaa kritisoidaan, niin se oppilas on se joka valehtee ja vedättää vanhempiaan. Enkä usko tähän enkä muihinkaan yleistyksiin.
Ainakin minä uskon lastani, kuinnes sanomiset valheeksi todistetaan. Ja se todistaminen onkin sitten opettajan tehtävä.
Äiti 4:lle, jos kaksi lasta esim. kiusaamistapauksessa kertovat täysin päinvastaisen kertomuksen, niin uskotko automaattisesti, että juuri omasi on se joka puhuu totta? Riittääkö todistukseksi se, että ope on puhuu toisen lapsen kanssa samoin. Ainahan lapset puolustavat itseään, niinkuin me aikuisetkin.
Kuinka isoja lapsesi muuten ovat (en ole lukenut jokaista viestiäsi)? Meinaan vaan, että sokea uskominen oman lapsen puheisiin on tuonut monelle yllätyksiä murkkuiässä...
lapsiani, mutta en sokeasti.
Viestilläni tarkoitin sitä, että jos lapseni kertoo jonkun asian tai tapahtuman, niin minä uskon häntä. Joskus olen saanut huomata, että asia ei ollutkaan niin kuin hän minulle kertoi, mutta oletuksena alussa uskon. Olisi aika kauhea tilanne sekä minulle että lapselle, jos aina pitäisin hänen juttujaan valheena.
Jos asioissa on mielestäni jotain outoa, niin otan kyllä selvää. Enkä siis lähde ketään syyttämään tai haukkumaan, vaan kysyn myös toisen osapuolen näkemystä. Myös opettajalta.
Esittämässäsi esimerkissä todellakin riittää se jos toinen puhuu samoin kuin opettaja. Edellyttäen, että opettaja on ollut paikalla.
Olen kyllä mielestäni realisti omien lasteni suhteen, ja silti yllätyksiä on tullut ja tulee. 1 lapsistani on aikuinen ja 2 on jo murkkuiän ohittaneita ja 1 vasta tarhaikäinen. Joten kokemusta minulla on aika monenlaisista jutuista, enkä pidä itseäni tai lapsiani täydellisinä. Elämä opettaa kulkijaa;o)