Olen nyt ollut about viikon verran huomioimatta koiraa, sekavin tuloksin.
Olen siis ollut kuin koira olisi ilmaa, ainoastaan kun annan ruoan, pistän sen istumaan ja odottamaan.
Pari kertaa olen karjaissut isot EIt, kun en ole muistanut koko juttua, mutta muuten koira on todella ollut huomiotta.
Pari kysymystä:
Koirani on alkanut esim tulemaan eteeni tahallaan, kun näkee että kävelen olkkarista keittiiöön, niin tulee jalkojen eteen väkisin. No en huomaa ja kävelen päin ja koira väistää, ja ihmettelenkin että repiikö se tästäkin huomiota?
Jos minulla on ruokaa, koirani vinkuu aivan tajuttomasti ja kerjää. Ennen ei kerjännyt lainkaan. Huomionkipeyttä kanssa?
Koirani on myös alkanut tehdä pahojaan, on pissannut lattialle ja repinyt tavaroita, ennen ei tehnyt kumpaakaan.
Olen jo ajatellut että luovun koko hommasta, mutta kun ulkona se tulee vetämättä, niin en malta. :)
Osaisiko joku sanoa mitä koiran mielessä liikkuu kun en huomioi sitä?
Tekeekö se kaikkensa saadakseen huomioni vai luovuttaako se jossain vaiheessa? Koirani on ollut luonani vasta viisi kuukautta, joten voiko olla että se hakee uutta laumaa kohta? :)
Kertokaa muutkin, kirjoittelin tuonne yhteen ketjuun jo tästä, olisi kiva jos te (jos tunnistatte itsenne) jakaisitte omia kokemuksianne.
Piti vaihtaa mailiosoitteitakin :)
Koirani on narttu, yksivuotias.
Olen siis ollut kuin koira olisi ilmaa, ainoastaan kun annan ruoan, pistän sen istumaan ja odottamaan.
Pari kertaa olen karjaissut isot EIt, kun en ole muistanut koko juttua, mutta muuten koira on todella ollut huomiotta.
Pari kysymystä:
Koirani on alkanut esim tulemaan eteeni tahallaan, kun näkee että kävelen olkkarista keittiiöön, niin tulee jalkojen eteen väkisin. No en huomaa ja kävelen päin ja koira väistää, ja ihmettelenkin että repiikö se tästäkin huomiota?
Jos minulla on ruokaa, koirani vinkuu aivan tajuttomasti ja kerjää. Ennen ei kerjännyt lainkaan. Huomionkipeyttä kanssa?
Koirani on myös alkanut tehdä pahojaan, on pissannut lattialle ja repinyt tavaroita, ennen ei tehnyt kumpaakaan.
Olen jo ajatellut että luovun koko hommasta, mutta kun ulkona se tulee vetämättä, niin en malta. :)
Osaisiko joku sanoa mitä koiran mielessä liikkuu kun en huomioi sitä?
Tekeekö se kaikkensa saadakseen huomioni vai luovuttaako se jossain vaiheessa? Koirani on ollut luonani vasta viisi kuukautta, joten voiko olla että se hakee uutta laumaa kohta? :)
Kertokaa muutkin, kirjoittelin tuonne yhteen ketjuun jo tästä, olisi kiva jos te (jos tunnistatte itsenne) jakaisitte omia kokemuksianne.
Piti vaihtaa mailiosoitteitakin :)
Koirani on narttu, yksivuotias.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mene käymään www.koiraneuvola.fi. veikkaan että koirasi ei vielä ole ymmärtänyt paikkaansa.
jota voit huomioida silloin kun sinulle sopii.
Mikä tarkoitus sillä on että et huomioi koiraasi? Julmalle vaikuttaa todella.Tutkimusten mukaan koira on henkisesti noin kaksivuotiaan lapsen tasolla,mikäli kysymyksessä olisi ihmislapsi ja et huomioisi lasta aiheuttaisit korjaamattomia tai vaikeasti korjattavia vahinkoja lapsen psyykkiselle kasvulle ja kehitykselle.Mikäli tarkoituksesi on "kouluttaa" koiraasi kyseisellä menetelmällä niin menetelmä on väärä,sanoisinko,että aivan metsästä.Koirille järjestetään ohjattua koulutusta,ota selvää paikkakuntasi koirakoulutuksen järjestäjästä ja ilmoittaudu koirasi kanssa mukaan koirakouluun,sekä sinä että koirasi tutustutte toisiinne paremmin ja saatte viettää keskenänne lukuisia antoisia hetkiä,myös koulutuksen päätyttyä.Miksi koiran elämän pitäisi olla tylsää?Kuvittele itsesi vastaavaan tilanteeseen,että sinut huomioitaisiin vain silloin kun ruokalautanen työnnettäisiin eteesi.Orvolle tuntuisi vai mitä? Mikäli jatkat kyseistä "opetusmenetelmää" sinulla on ennen pitkää apaattinen koira,joka viettää aikaansa vain nukkuen.
Kirjoitit:...joten voiko olla että se hakee uutta laumaa kohta? :) Mikäli koirasi saisi itse päättää se ehkä hakisi itselleen uuden lauman,ellei sitten olisi jo tehnyt sitä.:))
Kirjoittelin aiheesta jo aikasemmin ja meidän neuvot tulee ongelmakoirakouluttajalta.
Eli kaksiviikkoa olemme nyt kohdelleet koiraa kun ilmaa ja se toimii...
Vetäminen on lähes kokonaan poissa ja siihen olemme puuttuneet vasta kaksi päivää ja muiden koirien ohittaminen on myös mennyt loistavasti vaikka emme ole vielä siihen saaneet ohjeita kouluttajalta.
En osaa kertoa kuinka se vaikuttaa koiran kehitykseen (meidän tapaus 1,5v uros) mutta kun tulokset ovat näin loistavia niin en voi kun kehua kyseistä systeemiä.
Lapsi on lapsi ja koiraa ei saa mielestäni kohdella samalla tavalla kuin ihmistä. Koiran tulee tietää olevansa koira koska meidän ongelmat alkoivat juuri siitä että kohtelimme koiraamme kun ihmistä. Koira luuli jo olevansa ihminen. :-)
Koirani on ehkä tällä hekellä hiukan surullinen ja alistunut mutta se kuuluu asiaan vielä toistaiseksi. Toisaalta taas kun koiran kutsuu lenkillä luokse se tulee mega iloisena, ottaa kontaktia ja on erittäin leikkisä. Ennen ei ottanut kuuleviin korviin kun kutsuin luokse remmissä ja kontaktista ei ollut tietoakaan.
Kaikki koirat ovat tietenkin erilaisia mutta tämä toimii meillä... Olemme käynneet neljässä eri koirakoulussa aikasemmin eikä apua ole löytynyt ja vihdoinkin näen päivittäin hienoja tuloksia. Tunne on mahtava...
Luulen todella että alkuperäisen kirjoittajan koira etsii paikkaansa ja yrittää kaikilla konsteilla saada huomioo. Meidän piti toki olla viikko kokonaan huomioimatta ja sit toisella viikolla saamme jo kieltää mutta ei muuten huomioida.
Ymmärrän todella että sinun tekisi mieli lopettaa koko juttu mutta toivon pitkiä hermoja jos kerran muuten näet jo tuloksia.
Olisi kiva kuulla kuinka teillä jatkossa menee.
Tuohon on sanottava kanssa että kadun toiselta puolelta ohittaminen menee kuin tanssi! Ei noteeraa toista koiraa lainkaan, vilkaisee vaan. Vetäminen ja hulluttelu on poissa.
Koira on nimenomaan koira, ja koiran hyväksi on tietää paikkansa.
Tuo omani on nyt vaan niin surkeana, vinkuu ja itkee ja tosiaan käyttäytyy muutenkin omituisesti.
Ja yritän kyllä kaikkeni tässä olla huomioimatta :)
Koira nukkuu aika paljon ja hakeutuu jalkoihin nukkumaan tai makoilemaan. En sitten tiedä pitäisikö sille silloinkin ärähtää tms.
(Joku kirjoitti siitä että koiraa ei saa päästää lähelle.)
Saa nähdä mitä tapahtuu.
kasvatuksessa ja koulutuksessa ei liiemmin ole eroa rakkautta ja rajoja..kyllä ne lapsetkin osaa välillä pompottaa vanhempiaan, varsinkin kaupan karkkiosastolla..tahto se on kaikilla mikä jyllää ;))
Mistä olette saaneet tietoa tästä koulutustavasta ja miltä ongelmakoirakouluttajalta? Olisi hienoa kuulla.
t.Samoja ongelmia 1,5 vuotiaalla uroksella ja mikään ei auta
jos olet ollut huomioimatta koiraasi viikon, olen käsittänyt asian väärin.. annappa nyt rakkautta koirallesi, kyllä nuo käytöshäiriöt korjaantuu kunhan nyt saat ensin tämän asian hoidettua..
kun koira seuraa sinua, se tahtoo huomiota ja luulee että olet unohtanut se kokonaan. pari tuntia riittänee..:)
Käy lukee ne ohjeet www.koiraneuvola.fi
Lellimällä ja rakastamalla on pilattu monta hyvää koiraa! Dominoivat koirat alkaa pomottaa ihmistä,jos aletaan leikkimään koiran kanssa silloin kun se itse haluaa huomiota!
Eri asia on nämä herkät ja arat ja tooodella seurankipeät koirat!Niiden itsetuntoa ja rohkeutta ja itsenäisyyttä taasen pitää vahvistaa.
Itellä on kokemuksia dominoivista koirista ja olen pilannut monta koiraa pitkäksi aikaa,just tuolla "annetaan rakkautta yllin kyllin" tyylillä! Enää en sitä tee!
Mutta tätähän ei tiedä sellaiset ihmiset joilla ei koskaan ole ollut dominoivaa koiraa eikä ongelmakoiraa!
Tässä on tosiaan nyt kyse siitä että koira yrittää dominoida kaikkensa.
Se sai hyvän tilaisuuden siitä kun otimme sen noin seitsenkuisena, ja annoimme tietysti kaiken huomiomme sille kun tuli perheeseemme, että vaan tottuisi pois vanhasta perheestään..
Vetämiseen huomioimattomuus on todella auttanut.
Onko se koira koko ajan sun kimpussa? meinaan et huomioit sen koiran silloin kun se jättää sut rauhaan. SINÄ aloitat leikin silloin kun sinä haluat,ei koira.
Luultavasti koirasta tuntuu nyt pahalta,kun ennen se on saanut huomiota koko ajan ja nyt ei sitten millään,ehkä tuntuu että se on suljettu pois laumasta. Ja saadakseen huomiota ja hyväksynnän takasin laumaan,se yrittää sekä olla mielin kielin, että tehdä pahojaan.
Mun mielestä voisi jo alkaa pikkuhiljaa "kutsumaan" sitä takasin laumaan,mutta asettaen sille selvät rajat,mitä se ei saa ylittää,muuten tulee rangaistus eli häätö laumasta. Vaikka välillä rapsutat koiraa ja annat huomiota,silloin kun se itse ei sitä pyydä. Lenkillä yllättäen kutsut sen luokse ja vaikka harjaat tai annat makupalan. Ala opettamaan sille temppuja tai kokeilkaa agilityä tai muuta aktiviteettia. Jos se tulee sohvalle-> komento lattialle,sohvalle tulee kun sinä sitä pyydät. Jos pyrkii syliin oma-aloitteisesti-> työnnä alas, jne. Tiedän,kuulostaa julmalta mutta muuten ei voi elää dominoivan koiran kanssa.
Mää koulutin omaani myös niin että kylmän rauhallisesti vaihdoin suuntaa jos koira heittäytyi umpikuuroksi ja alkoi vetämään,hiukkasen se oli kummissaan ku emäntä vaan pokkana kääntyi kannoillaan ja marssii toiseen suuntaan kuin äsken,eikä puhunu mitään!(koira oli narussa kii ja kun mä lähdin toisaalle oli myös koiran tultava perässä,vaikka sukkana,jos ei muuten). Aika pian se luupää oppi kuuntelemaan mun askelia ja kattelemaan välillä et mitä mää teen,vaikka se siellä edessä käveleekin! Ennen mää sain karjua naama punaisena koiralle,ilman tulosta! ja sai anella polvillaan että tulisi luo,eikä mitään tapahtunu! Nyt en välttämättä puhu koiralle lenkin aikana mitään,ei suuntakäskyjä ei mitään,voin kääntyä,pysähtyä,mitä tahansa ja piski tietää mitä tehdä jo pelkästä narun heilahduksesta. Energiat ja paineet puretaan reippaalla vetämisellä->vetää mua pyörän/potkukelkan kyydissä! ja molemmat nauttii! ;)
No ei se silleen kokoaikaa kimpussa ole, aina kun vilkaisen että missähän se on, niin nukkuu tuolissaan ja mulkoilee takaisin :)
En ole nyt leikkinyt sen kanssa lainkaan, eikä sekään ole leikkinyt, paitsi alkupäivinä yritti tuoda luuta käteen.
Olenkin työntänyt alas kun pyrkii syliin ja käskenyt alas sohvalta (meillä ei koira edes saa mennä sinne)
Tuo välillä rapsuttaminen ja huomionanto on vaan sellaista että koiralla nousee kierrokset heti ja alkaa mahdollisesti purra/riehua/hyppiä jne, ihan vaan innostuksesta.
Suunnan vaihtaminen lenkillä ollessa ei auta mitään.
Koirani tyytyväisenä vaihtelee suuntaa vaikka maailman tapppiin asti. Sitä ei haittaa ulkonaolo vaikkakin edestakaisin ravaaminen.
Olen koittanut tätä keinoa joskus ja naureskelin itsekseni kun vaihtelin suuntaa vartin ajan kunnes tajusin mennä kotiin :))
Ja joo, en minäkään nyt ole puhunut sanaakaan lenkeillä, ei mitään suuntia jne, ja toimii paremmin kuin käskeminen. Koira vilkuilee välillä minuun että mitä olen tekemässä ja mihin kääntymässä. En tiedä sitten osuuko johonkin rotuun mitä tuossa on, pentuvaiheisiin vai mihin, mutta pyrähdyksiä tekee, sellaisia VEDÄNPÄS NYT NIIN PIRUSTI TUONNE, mutta kyllä tajuaa tehneensä väärin kun kiskaisen takaisin.
Nolona mennään loppumatka.
Aloitan keväällä kyllä sen kanssa jotain agilityä tms, todella mielellään tekee sellaista jos esim puistossa pyydän sitä hyppäämään puistonpenkin yli tai kävelemään sitä pitkin tai jotain, ja ymmärsi todella pian että kummalta puolelta on kierrettävä jos menee puun taakse ja hihna jumittaa :D
Että pirulainen kun tuo koira on vielä viksukin ;)
Itse omistan hankalan koiran, joka veti nuorempana todella paljon. Olin huomioimatta sitä juurikaan, ja kävelyllä kun se viimein lakkasi vetämästä, palkitsin sitä huomiolla. Leikin sen kanssa kepillä, ja sen jälkeen huomioin sen muutenkin. Silloin se ymmärsi, että hei, näinhän se menee!
Kävelyllä käydessä pysähdyn aina, kun koira vetää, enkä liiku, ennen kuin koirani katsoo minua silmiin ja tulee luokse. Tämäkin terapia on alkanut toimia.
Olet selvästi vienyt huomioimattomuuden liian pitkälle, kun koirasi on ruvennut tekemään pahojaan. Vaikka et ole huomaavinasi koiraasi, sinun pitää silti huomata milloin sillä on tylsää, liikunnan puutetta tai pissahätä. Hanki sille aktivointilelu, vie se ulos, kun se haluaa ulos ja kävelylle, että se väsyy, eikä sen tarvitse riehua.
Olen myös omistanut niin pirun älykkään koiran, että välillä mietityttää, että sillä ole varmasti ihmisaivot. Fiksu koirani tanssitti ihmisiä mielensä mukaan, ja jos se ei päässyt liikkumaan tai saanut älyllistä toimintaa, se rupesi tekemään pahojaan.
Koiralle pitää osoittaa, että on pomo, ei hylkäämällä kokonaan, vaan leikkimällä koiran kanssa juuri silloin kun huvittaa. Pikkuhiljaa sitä oppii tuntemaan oman koiransa, jotkut koirat ovat herkkiä, jotkut luupäitä, jotkut itsepäisiä ja jotkut agressiivisia. Jokaiselle on omat kasvatusmetodinsa.
Kehotan sinua leikkimään koirasi kanssa. Se että koirasi puree innostuessaan käsiä, ei ole mitään vakavaa, koirat käyttäytyvät siten, ne osoittavat kiintymystä, iloa, rakkautta, ja jos et sitä kestä, älä hanki koiraa.
Hanki koirallesi älyllist tekemistä ja kehu sitä aina, kun se tekee jotain oikein, palkitse se huomiolla, niin eiköhän koira lopeta kiusanteon.
Koira hyörii ympärilläsi, koska luulee tulleensa hylätyksi. Koiraa ei huomata vain silloin, kun se tekee jotain väärin, älä hylkää sitä kokonaan.
Tuo huomioimattomuus siis tuli vaan siitä kun koirani pomotti, eikä ollut kuulevinaan mitään ulkona.
Kuulin tältä palstalta huomioimattomuudesta, ja luin siitä, ja ajattelin kokeilla. Kaikkea kun olen jo kokeillut.
Koiralla on aktivointileluja ja muitakin leluja, ja teen sille namupiiloja jne.
Ulkona ei enää vedä.
Alan nyt pikkuhiljaa ottamaan sitä takaisin "laumaan". Onko jollain kokemuksia siitä miten se kannatttaisi tehdä? Ettei pomottaminen ala taas.
Kokoajan kyllä olen ovista mennyt ensin, ulkona ollaan kuljettu juuri siellä missä haluan jne.
Huomiolla palkitseminen vie oman koirani heti ylikierroksille, se alkaa käyttäytyä huonosti eikä ole enää käskettävissä vaan alkaa riehua.
Jos laitan sen istumaan ja huomioin TOSI minimaalisesti vain vähän rapsuttamalla, ja sitten lopetan, koira alkaa hyppiä vasten ja vinkua lisähuomiota.
Kyllähän minä koiraani ulos vien, vaikka en huomioikaan, ei kai se siihen vaikuta.
Ja yks minkä olen huomannut, koiraani ei väsytä lenkkeily :) Sitä saa viedä vaikka maailman ääriin ja tassuttelee iloisena ja innoissaan.
Meillä kun on nyt menossa tuo viikko missä saa jo alkamaan kieltämään niin kyllä koirani osaa käyttää sen hyväksi. GRRR
Olimme äsken ensimmäistä kertaa ulkona vaunujen kanssa ja se yritti alkaa vetämään ja tekemään kaikki samat temput kun ennen, ei muuten ollut yhtään kiva lenkki. :-(
Periksi en antanut ja täytyy toivoa että oppii myös vaunujen kanssa liikkumaan.
Siitä olen kovin iloinen että nyt voimme jo kulkea ihmisten ohi ilman että hyökkää niitä kohti.
En osaa itse yhtään sanoa kuinka koirasi pitäisi kutsua takaisin laumaan, me ei olla vielä niin pitkällä.
Mun mielestä sulla on erittäin terve ajattelu maailma koirasi kanssa. :-)
Tsemppiä vaan....
Minkä rotunen sun koira muuten on?? Ja ikää en myöskään muista. Meillä seropi, 1,5v uros. Lapinkoira, Sheltti, Sakemanni sekoitus.
Joo, no tämä viikko alkoi kanssa vähän huonosti..
Heti kun vähänkin antaa huomiota niin lenkillä veti hulluna taas ja poukkoili sinne sun tänne, eikä kuunnellut sa-naa-kaan.
Sitä kiinnostaa tuo ulkomaailma niin kamalan kovasti että sille ei pysähtymiset tms ole mikään rankaisu. Siinähän istuu ja toljottelee maailmaa, eikä tietty kuule sanaakaan. Keskustassa kun asuu niin tuntuu että sieltä löytyy aina kiinnostavaa katseltavaa.. Tarttis jotenkin saada se turtumaan tuohon kaupunkihälinään. Voitte myös kuvitella, asun aika lähellä puistoa.. Kun lenkillä törmää vähintään viiteen koiraan niin opeta siinä sitten, tai kierrä kauempaa..
Mä kyllä luulen etten ihan vielä alakaan ottamaan laumaan, aivan kuin mikään mitä se on "oppinut" ei ole mielessä.
Koirani on reilu yksvuotinen seropinarttu, lapinkoiraa ja ehkä jotain spanielia.
Totta kai koira kokeilee ensin kaikilla mahdollisilla tavoilla saada huomiosi. Et saa huomioida koiraa kuitenkaan vaikka se tekisi mitä. Huomio tulee vasta kun sinä sitä haluat. Huomiotyhjiö EI siis tarkoita sitä etteikö koiraa voi huomoida enää lainkaan!
eli tässä linkki yhelle netti sivulle jossa oli hyvä artikkeli tuosta huomioimattomuudesta,kannattaa varmaan lukee myös lopussa oleva kysymyksiä ja vastauksia osio (menee eri sivulle). artikkeli on aika pitkä en rupea plagioimaan sitä tähän (on kiellettyä)!
http://www.flagstones.info/kirjasto_kontaktiongelma.htm
Huomiomattomuudesta haluaisin sen verran kysyä että onko normaalia että koirani on jällein umpikuuro lenkillä???
Aluksi kaikki meni loistavasti ja nyt on taas sama vanha luupää... mikään ei meinaa mennä jakeluun... Onko tämä jokin kokeilu juttu tai kuinka tulisi taas toimia???
Perjantaina on taas koulu mutta ajattelin kysyä jos jollain on kokemuksia samanlaisesta käyttäytymisestä??? Ja neuvoja kaivataan...
Kysymys on lähinnä siitä että taas on alkanut vetämään vaikka jo oli vetämättä. Ja kontaktia otti paremmin viikko sitten ja nyt ei taas yhtään.
meni eli aina kun koira alkaa löytää ne "vanhat metkut" jätetään huomiotta,kunnes käyttäytyy kunnolla-> ajan kanssa koira yhdistää oman huonon käytöksen huomiotta jättämiseen. Näin ainakin veikkaisin,ellei sun koiras ole yksisoluinen ameeba,vai miten se meni... ;)
Mut eiköhän se kouluttaja sit kerro sen "oikeen" vastauksen!
Kuten jo mainittu, tämä kysymys kuuluu varmasti koiraneuvola palstalle ja sielläkin vain muutama asiantuntija osaa vastata.
Muistathan sitten että jos pidät jääkautta, se saa kestää max kolme viikkoa. Sen jälkeen purku ja perushuomioimattomuutta. Tarkat ohjeet löytyvät koiraneuvolan sivuilta. Eli jääkautta tai totaalista huomiomattomuutta ei saa jatkaa loputtomiin. Sillä vain tiputetaan koira omalle paikalleen ja sen jälkeen alkaa normi elämä hieman muunneltuna jotta koira ei taas nouse.
sen vain sanon että kaikki negatiivinen käyttäytyminen koiran osalta on huomionhakua ja sellaiseksi sinun tulee se jättää. Käännä selkäsi. tästä ei ole koiralle mitään haittaa.
Haittaa on siitä että nyt palaat vanhaan, koira menee vielä enemmän sekaisin.
Argh, täähän on ihan ikivanha keskustelu...
ihmiset nostaa näitä ikiaikaisia keskusteluja aina uudelleen ja uudelleen esiin? Tuomatta siis mitään olennaista uutta edes asiaan...