Miesystävä, joka välittää, on huomaavainen, kiltti, hyvännäköinen ja muutenkin kaikin puolin ihana.
Olen tuntenut hänet useita vuosia. Ongelma on vain se, että hänestä ei saa homoa vaikka mikä olisi. (Hän ei toki myöskään tiedä minun homoudestani).
Olen harrastanut seksiä jos jonkinlaisen "heteron" kanssa, joita kukaan ei menisi edes vihjaamaan homoksi tai biseksuaaliksi. Olen monesti sanonut, että saan kenet vain haluan.
Mutta se jonka oikeasti haluan, häntä en saa. Olemme olleet juhlimassakin satoja kertoja, mutta tässä "hintinoloisessa" miehessä ei ole grammaakaan homoutta, ei edes umpihumalassa.
Kun ajattelenkin, että jonain päivänä hän löytää tyttöystävän, menee naimisiin ja mikä pahinta, hankkii lapsia, musertaa mieleni täysin. Ja minun pitää siinä vieressä teeskennellä iloista, olla ehkä bestmannina ja kummina. Tulen mustasukkaiseksi jopa jokaisesta naispuolisesta näyttelijästä, jota hän telkkaria katsoessaan kehuu.
Suoraan sanoen mieleni tekisi muuttaa jonnekin kauas, ennen kuin näen sen päivän, jolloin hän perustaa perheen. Tunnen itseni aika siaksi, kun edes ajattelen negatiivisesti parhaan ystäväni tulevasta perheonnesta.
Voisin varmasti hänelle kertoakin homoudestani ja jos sen joskus jollekin paljastan, hän on varmasti ensimmäinen. Eipä hän varmaan siitä mitään piittaisi. Luultavasti epäileekin jo jotain sen suuntaista, mutta on niin kohtelias, ettei viitsi mitään mainita.
Alunperinkin tutustuin häneen kauan sitten siitä syystä, että epäilin hänen olevan kaltaiseni. Hänen jokaista ilmettään voisi kuka hyvänsä tulkita flirttailuksi. Mutta ei. Ei pienintäkään epäilystä, heteroin mies, mitä koskaan olen tavannut. Tämä on niin väärin, pitäisikö muuttaa toisaalle? Poissa silmistä, poissa mielestä.
Olen tuntenut hänet useita vuosia. Ongelma on vain se, että hänestä ei saa homoa vaikka mikä olisi. (Hän ei toki myöskään tiedä minun homoudestani).
Olen harrastanut seksiä jos jonkinlaisen "heteron" kanssa, joita kukaan ei menisi edes vihjaamaan homoksi tai biseksuaaliksi. Olen monesti sanonut, että saan kenet vain haluan.
Mutta se jonka oikeasti haluan, häntä en saa. Olemme olleet juhlimassakin satoja kertoja, mutta tässä "hintinoloisessa" miehessä ei ole grammaakaan homoutta, ei edes umpihumalassa.
Kun ajattelenkin, että jonain päivänä hän löytää tyttöystävän, menee naimisiin ja mikä pahinta, hankkii lapsia, musertaa mieleni täysin. Ja minun pitää siinä vieressä teeskennellä iloista, olla ehkä bestmannina ja kummina. Tulen mustasukkaiseksi jopa jokaisesta naispuolisesta näyttelijästä, jota hän telkkaria katsoessaan kehuu.
Suoraan sanoen mieleni tekisi muuttaa jonnekin kauas, ennen kuin näen sen päivän, jolloin hän perustaa perheen. Tunnen itseni aika siaksi, kun edes ajattelen negatiivisesti parhaan ystäväni tulevasta perheonnesta.
Voisin varmasti hänelle kertoakin homoudestani ja jos sen joskus jollekin paljastan, hän on varmasti ensimmäinen. Eipä hän varmaan siitä mitään piittaisi. Luultavasti epäileekin jo jotain sen suuntaista, mutta on niin kohtelias, ettei viitsi mitään mainita.
Alunperinkin tutustuin häneen kauan sitten siitä syystä, että epäilin hänen olevan kaltaiseni. Hänen jokaista ilmettään voisi kuka hyvänsä tulkita flirttailuksi. Mutta ei. Ei pienintäkään epäilystä, heteroin mies, mitä koskaan olen tavannut. Tämä on niin väärin, pitäisikö muuttaa toisaalle? Poissa silmistä, poissa mielestä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Parhainta mitä voit tehdä hänelle on olla olematta mustasukkainen. Kun hän perustaa perheen, niin silloin sinun ystävyytesi punnitaan, että oliko se aitoa. Aito ystävä tahtoo nimittäin vain hyvää kaverilleen. Toivon hyvää teidän ystävyydellenne!
VOi kun se olisikin noin helppoa. Olisi kyllä hienoa, jos tunteitansa voisi hallita edes minimaalisesti. Peitellä niitä voi, siinä onkin kokemusta kertynyt.
Aito ystävä tahtoo hyvää kaverilleen.. Niin, tosiaan tahtoisin. Minun kanssani. Jos hän alkaisi seurustelemaan toisen miehen kanssa, mustasukkaisuutta ei olisi. Alitajuisesti kai elättelen vieläkin toiveita hänen suhteensa ja naisen kanssa on vaikea kilpailla.
Kyseessä ei ole mikään pikku ihastuminen vaan en ole vuosikymmeneen halunnut ketään muuta kuin tämän kaverini. Ei ole kulunut yhtään päivää, jolloin en olisi häntä ajatellut edes hetkeä.
Joka kerta kun hän sanoo esim. ohi kävelleellä neitosella olleen "kivan näköiset munkit", se on kuin seipäänisku sydämeen.
Ketään muuta kohtaan maailmassa en ole tälläistä tuntenut, se on kai patologista. Luulen, että tarvitsen psykiatrista apua tälläiseen pakkomielteeseen. Tai kemiallisen kastraation tai ehkä poismuutto johonkin muuttaisi asian.
...ja tavallaan ymmärrän aika hyvin tilanteesi!
Häntä et voi saada, joten itsesikin kannalta olisi varmaan hyvä jos koittaisit etsiä itsellesi oman samalla tavalla suuntautuneen poikaystävän. Tai tyttöystävän -sinähän olet bi? Nykyisessä tilanteessa vain kiusaat itseäsi. Säilytä ystävyyssuhteesi, mutta yritä löytää romanttisille tunteillesi joku toinen kohde.
En ole bi. Kerran hyvin nuorena yritin olla naisen kanssa. Ei seisonut edes puolitangossa. Maailman noloin tilanne muuten.
Poikaystäviä kyllä on ollut, en ole selibaatissa elänyt. Mutta ne ovat olleet puhdasta seksiä. Ja vain seksiä. He eivät kiinnostaneet minua mitenkään ihmisenä.
Kukaan ei ole puoliksikaan hänen veroisensa...
Siinä olet oikeassa, että nykyisessä tilanteessa vain kiusaan itseäni. Jokin minussa vaatii yrittämään. Elätelen toiveita hänen suhteensa, vaikka se on täysin järjenvastaista. Minä saan aika helposti jos jonkinlaisen miehen, eikä tarvitse nähdä juurikaan edes vaivaa, asia on ollut näin siitä asti, kun olin peruskoulun ala-asteella. Ja jos tuossa miehessä olisi edes vähän homoutta, hän olisi ollut minun jo kauan sitten.
Olen huomannut jo pitemmän aikaa, että hän on minulle pakkomielle. Siksi ajattelinkin muuttaa toisaalle, jos se auttaisi asiaa. Tosin luulen, että on vaikea olla erossa hänestä. Näen häntä harva se päivä nykyisin.
Mulla on just samanlainen tilanne eli olen täysin pakkomielteinen oman parhaan kaverini ja rakkauteni kanssa. Minkäänlaisia tunteita ei herää ketään muuta kohtaan ja sekös tuntuu toivottamalta. Kun hän puhuu naisista, menee seiväs rinnan läpi saman tien. Aikamoisena erona vaan on se, että hän tietää tarkalleen mikä minä olen ja mitä ajattelen hänestä. Hänen kanssaan olen myös pariin otteeseen muutama vuosi sitten harrastanut jotain pientä känniseksiä ja hän myöntääkin olevansa bi. Sitten hän jossain vaiheessa totesi, että nyt nää bi-jutut saa loppua ja nykyään hän seurustelee/asuu naisen kanssa. Hirvittävä paikka minulle. Muutinkin vuosia sitten pois paikkakunnalta lievittääkseni tuskaani mutta eihän se mitään auttanut. Kaveri on edelleen mielessäni joka päivä. Tosin pidän edelleen häneen yhteyttä melko usein. Ai miksi? Koska haluan. Hän on vaan niin pirun tärkeä ihminen minulle, seksillä tai ilman. Siksi tiedän, että tämä on aitoa rakkautta.
"Sitten hän jossain vaiheessa totesi, että nyt nää bi-jutut saa loppua ja nykyään hän seurustelee/asuu naisen kanssa."
Tuntuu varmaan täydeltä helvetiltä. Hän siis ikäänkuin oli jo sinulla, mutta sitten naps vain ja naisen kanssa asumaan.
Sinun kengissäsi moinen herättäisi minussa varmaan hirveätä vihamielisyyttä kaverin naisystävää kohtaan. Ja viimeisenä naulana arkkuun, kun kaveri hankkii lapsia.
Löytäisinpä toisen samanlaisen kuin kaverini. Siis sellaisen, joka ei halua naisia. Ei ole tähän mennessä tullut vastaan puoliksikaan hänenveroistaan.
Luulen, että minäkin toiselle paikkakunnalle muutaessani pitäisin yhteyttä kaveriini yhtenään. Kaverini on, jopa ilman seksiä, minulle jonkinlainen voimavara, jonka vuoksi jaksan nousta aamulla sängystä.
Taidan olla sen verran kiltti ihminen, etten tunne vihaa ketään ihmistä kohtaan tässä tilanteessa. Kaverini tyttöystävähän ei asiasta tiedä mitään. Toisaalta kaverini kanssa olen asian käynyt keskusteluilla läpi ja juttu nyt on vaan niin ettei häntä kiinnosta miesjutut niin paljon. Luonnollinen valinta jos kuitenkin naiset kiinnostaa enemmän. Itse vaihtaisin heti puolta jos se vaan olisi mahdollista. Itse olen vihainen korkeintaan elämälle ja kohtalolleni. Tässä on jäänyt paljon asiaa vielä pahentavia yksityiskohtia kertomatta, mutta niitä en voi tänne laittaa välttääkseni profiloimasta liikaa tapaustani. Kyseessä on kuitenkin "suuren luokan" salaisuus jonka paljastuminen voisi aiheuttaa ainakin kaverilleni paljon ongelmia ja sitä en missään nimessä tahdo.
Olisin voinut kirjoittaa samanlaisen tarinan myös. Parempaa kaveria saa kyllä etsiä. Erittäin hyvä tyyppi. Flirttailee kyllä pahimman kaavan kautta ja juttu on niin levotonta, että pahinkin vitsiniekka punastuu. Täysi heterotapaus kuitenkin.
Toivon kyllä kaikkea hyvää kaverille, enkä elättele kummempia taka-ajatuksia. Noin hyvän typin pitää kyllä kaverinakin.
TERAPEUTILTA.
Jos ei oo homo, niin ei ole. Piste. Mitä sitä enempää vatvomaan.