Rakkauden jälkeinen ystävyys?
Vähittäistä luopumista
jostakin enemmästä?
Eihän rakkaus katoa noin vain.
Luovumme korkeintaan tavasta
toteuttaa sitä.
Ystävyys - vähemmän intohimoa
mutta enemmän levollisuutta.
Vähittäistä luopumista
jostakin enemmästä?
Eihän rakkaus katoa noin vain.
Luovumme korkeintaan tavasta
toteuttaa sitä.
Ystävyys - vähemmän intohimoa
mutta enemmän levollisuutta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siellä pilkkaajat istuivat
nousin pois
nousin ja tieheni lähdin
yhtä yksin kuin kuu taivaallaan
joka kulkuain valaisi tähdin
Sanoit kävellä osaat sä yksinkin
sanoin niin minäkin - lähdin kävelemään
eikö parempi näin kuin kärsiä
nähdä julmuutta ympärillään?
Miksi pitäisi seisoa vierellä
aina paikassa pilkkaajain
raukka, ystävyyttäskö toivoisin
ivan, pilkan kohteena vain?
Siellä pilkkaajat istuivat
nousin pois
nousin, lähdin, lie oikein tein
menin tieheni tuuliin tuhansiin
ne puhalsi haavallein
on helppo tehdä kuten runoilit
mutta jos rakkaus ei lakkaakaan...
ainakin minä valitsisin mieluummin ystävyyden
kuin tuon sinun vaihtoehtosi..
Emmekö kumppaneita olleetkaan
olinko minä alaisesi
joka tuotannollsista syistä alennettiin
kategoriaan "vain ystävä"?
Kävimmekö YT-neuvotteluja?
Tapasimmeko saman pöydän ääressä?
Vai pudotitko minut jalustalta
jolla luulin meidän olevan yhdessä?
YT-neuvotteluihin
olisin valmis
ystävänä
ystävänä olisin valmis
tapaamaan sinut
saman pöydän ääressä
et vain vielä ole pyytänyt
ystävänä sinä todellakin
seisoisit samalla jalustalla kanssani
kääntäessä selkäsi
sinä halusit kadottaa senkin vähäisen
mitä olisin halunnut vielä ylläpitää
ystävyyden...
Aina ei saa mitä haluaa
-syödä kakkua, haluten säästää
-säästää kakku, syödä teki mieli
Halusit määritellä mitä olen Sinulle
yksipuolisella ilmoituksella
se vähä mitä minulle jäi
oli oikeus samoin tehdä
Kieltäydyin siis ystävyydestä
miksi lie niin tein?
On ystävä aina sellainen
johon luottaa voinen
sä luottamuksen sen
olitko arvoinen?
Särkyi sydämeni
vaan jäipä ylpeyteni
parempi kai niin
että oisi molempi
vain sen ystävyyden joka
annetaan
Muusta joudun sitten luopumaan ja
se tekee kipeä
Sinullakin oli oikeus määritellä
mielipiteesi ystävyydestä
vaan etpä sanonut mitään
siristelit vain silmiäsi
vaikenit
Sinulla on kaikki oikeudet
luopua ystävyydestä, luottamuksesta
kaikesta
Mutta miksi sen tekisit ?
Etkö olisi antanut minulle tilaisuutta
oppia, jos en ollut sen arvoinen
Miksi käänsit vain selkäsi
Ehkä en osannut kaikkea
ehkä olisin oppinut
Minä niin pelkäsin menettäväni sinut
Sitten menetin
En enää osannut edes käyttäytyä
Rakastuin sinuun niin
Siksi minusta tuntuisi niin pahalta
ellet hyväksyisi
ystävyyttänikään...
Ylpeyden ylläpito on toki
tärkeämpää
kuin ystävyyden säilyttäminen
mielestäsi
ei minun mielestäni
Voin luopua ylimääräisestä ylpeydestäni
ehkä opin sitten jotain
jos opetat ja autat
viemään meitä kohti
ystävyyttä...
Vähissä on panokseni
-enkä ammu niitäkään...
Taskut tyhjät kivistä
toki sydämelle yksi jää
Yksinäni lähden tästä
yksikseni itkemään
Pullan veit sä makoisan
suusta lapsen hymyttömän
kylmän kiven tilalle annoit
sanoin: ”Tyydy kun sait edes tämän”
Vai lieneekö ollut kuin Kullervolla
jonka leipään äitipuoli
kiven leipoi jo valmiiksi
-varhain pojalta hymykin kuoli...
Kenessä ei pahaa,
ei hyvääkään
Hyvä kenen kannalta,
paha kenen kannalta
Joka ei hyvää tunnista,
ei tunnista pahaakaan
Minussa on paljon hyvää,
mutta paljon pahaakin
Riippuu kenen kannalta katsoo,
itseäänkin on ajateltava myös
sekä arkena että työs
Muutoin ei elää vois
se liikaa huolta tois
ellei yhtään rakastaisi itseäänkin,
tuota arkaa parkaa
Ellei rakastaisi itseään
ei voisi rakastaa toistakaan,
mistä tunnistaisi rakkauden,
ellei se olisi myös itserakkautta
Jo pienen lapsenkin on opittava rakastamaan
itseään,
aina joku kuitenkin rakastaisi itseään
enemmän kuin häntä
Lapsen oikeus elämään,
äitipuolen oikeus elämään,
ihmisen oikeus elämään
kenen oikeus ylittäisi
kaiken muun?
Toki lapsen oikeus aina suurempi,
vaikka vanhallakin tarve suuri kuin
kiinanmuuri
Kaikkien oikeus rakkauteen,
tässä kylmässä pakkasessa
kellä pakkanen ulkona,
kenellä sydämmessä
Kaikki kuitenkin lopulta kaipaavat
rakkautta,
rakkautta katoavaista
Aina joku on valmis
kääntämään meille
selkänsä,
kylmän selkänsä
Mistäpä äitipuoli
sitä rakkautta ammentaisi
ellei sitä itsekään saanut liene
Kukapa meistä mihinkin tyytyä saa,
tahallaan ei tietysti paha olla saa
mutta joskus sitä pahaa
tekee tieten tahtoen
kun hyvää mieltä ei saa
kuin tekemällä pahaa
Joskus rakkautta saa vain tekemällä pahaa,
hui kauhistus,
mutta tosi kuin vesi
Tarinaa "Kullervon leivästä" kummoisemmin tuntematta,
siihen kantaa otan,
kaipa ei oikeutta oisi
mutta jospa Aimo sitäkin soisi,
mullekin
oikeutta onneen
Ei, en minä lapsen leipään
kiveä leipoisi
mutta
silmäni kiiluvat
leipoa se kivi Aimon
leipään
Aimon terävä kieli
voisi hieman tylsyä
Ei pahalla,
vaan hyvällä,
ihan vaan vitsiksi,
sitten voisit
sillä pullalla heittää
aina kun keittää
Pääsisit pälkähästä,
sillä todistettavasti
et tietäisi
että pullassa kivi oisi
sillä kukapa voisi...
Hymyillen leivon pullan,
Aimon oman,
hyvin soman,
pullapojan
;)
juuri noin, voit luopua kaikessa
ystävyydessä
ei riidanhalua, ei katkeruuden halua
vähitellen luopumalla, muuttamalla
ystäväksi
Muuttaako toista halusit
toki et muuttua itse?
Luovuitko jostain sittenkään
vai työsi luovutitko?
Jos menettää rakastetun, miksi pitäisi menettää ystäväkin? Ihminen, jonka tuntee ja josta pitää, on pitänyt.
Olen samaa mieltä. Eikä se rakkaus todellakaan siihen pääty.