Mikä ihme motivoi niin useita ihmisiä kouluttautumaan hoitoalan työhön/pysymään alalla?
Tätä asiaa oon ihmetelly siitä asti kun olin työmarkkinatuella harjoittelussa sairaalan vuodeosastolla. Hyvä että olin ja huomasin ettei se ala oo todellakaan ainakaan mua varten!
Tottahan on, että jos on esim. kouluttautunut lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi, niin työpaikkoja on hyvin erilaisia, mutta eikös kuitenkin kaikissa hoitoalan työpaikoissa oo nykyään sama juttu, että palkka on huonoa ja kaikesta kitistään koko ajan. Pomosta puhutaan selän takana paskaa minkä keretään ja kaiken huippu oli mielestäni se, että myös siivoojat jakso kyllä joka päivä valitella mitä ihmeellisimmistä asioista, huh!
Älkää saako nyt väärää kuvaa, arvostan hoitoalan työntekijöitä todella paljon, työ mitä teette, on todella tärkeää! Totuus taitaa olla se, että itselläni ei pitemmän päälle riittäis innostusta ja jaksamista ainakaan mihinkään osastotyöskentelyyn.
Mutta kertokaa te alan ammattilaiset toki, mikä motivoi opiskelemaan kolme tai jopa yli kuusi vuotta ja lopputuloksena on se, että vaihdat vaippoja ja pyyhit perseitä työksesi?
...Ennen ajattelin monien tapaan, että on se jotenkin hienoa ja jopa seksikästä kun nainen voi sanoa, että on ammatiltaan hoitsu.
No, enpä ajattele noin enään. Siinä ei todellakaan oo mitään hienoa ja vielä vähemmän seksikästä!
Kaikella kunnioituksella, tämä oli vain minun mielipiteeni.
Tätä asiaa oon ihmetelly siitä asti kun olin työmarkkinatuella harjoittelussa sairaalan vuodeosastolla. Hyvä että olin ja huomasin ettei se ala oo todellakaan ainakaan mua varten!
Tottahan on, että jos on esim. kouluttautunut lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi, niin työpaikkoja on hyvin erilaisia, mutta eikös kuitenkin kaikissa hoitoalan työpaikoissa oo nykyään sama juttu, että palkka on huonoa ja kaikesta kitistään koko ajan. Pomosta puhutaan selän takana paskaa minkä keretään ja kaiken huippu oli mielestäni se, että myös siivoojat jakso kyllä joka päivä valitella mitä ihmeellisimmistä asioista, huh!
Älkää saako nyt väärää kuvaa, arvostan hoitoalan työntekijöitä todella paljon, työ mitä teette, on todella tärkeää! Totuus taitaa olla se, että itselläni ei pitemmän päälle riittäis innostusta ja jaksamista ainakaan mihinkään osastotyöskentelyyn.
Mutta kertokaa te alan ammattilaiset toki, mikä motivoi opiskelemaan kolme tai jopa yli kuusi vuotta ja lopputuloksena on se, että vaihdat vaippoja ja pyyhit perseitä työksesi?
...Ennen ajattelin monien tapaan, että on se jotenkin hienoa ja jopa seksikästä kun nainen voi sanoa, että on ammatiltaan hoitsu.
No, enpä ajattele noin enään. Siinä ei todellakaan oo mitään hienoa ja vielä vähemmän seksikästä!
Kaikella kunnioituksella, tämä oli vain minun mielipiteeni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, on olemassa erilaisia suuntauksia, ei kaikki hoitotyö tapahdu vanhainkodeissa, vuodeosastoilla tai vastaavissa. Hoitotyötä tehdään myös geriatrian ulkopuolella. Esimerkiksi teho-osastoilla, päivystyksissä, leikkaussaleissa, synnytysaleissa, neuvoloissa ja näissä paikoissa työ ei todellakaan ole vaippojen vaihtoa.
Seksikkyydestä sen verran, että ei normaalit miehet tunne vetoa näihin vuodeosastojen lähihoitajiin vaan mediaseksikkäisiin sairaanhoitajiin. Juuri niihin, jotka työskentelevät paikoissa,joihin normaali mies voi joutua (päivystys yms.)
Tosin, vaikka miehenä niin haluaisinkin uskoa niin, ei kukaan kouluta itseään esimerkiksi tehosastonhoitajaksi vain ollakseen seksikäs vaan kyllä se motivaatio varmaan kumpuaa halusta tehdä jotakin hyödyllistä.
Eiköhän se seksikkyys ole persoonasta kiinni, ei siitä, missä on töissä =)
Työpuku, muruseni, työpuku ;)
Ja siihen työpukuun ahdettuna kuka tahansa on sitten seksikäs?
No mutta itseasiaan, tosiaan hoitoalalla on niin monennäköistä työpaikkaa ja tuskin kenenkään haaveena on ollut päästä niitä vaippoja aikuisille vaihtelemaan? (Rohkenen väittää..) Tuskin ovat koulut sen vuoksi käyneet. Mutta monille on tärkeää tehdä työtä ihmisten parissa ja työtä missä on sydän mukana.
omalla kohdallani voin sanoa, että haluan työskennellä vanhusten parissa. Pidän vanhuksista ja kunnioitan heidän elämänkokemustaan. Olen kokeillut myös sitä vuode-osastotyötä, mutta se ei ole "minun juttuni". Olen valtavan kiinnostunut dementiasta ja dementoituneesta ihmisestä. Haluan olla vaikuttamassa omalla työpanoksellani siihen, että omassa työyhteisössäni dementoitunut saa ammattitaitoista hoitoa sellaiselta henkilökunnalta, joka on perehtynyt dementoituneen hoitoon. Kehittämistyö kiinnostaisi enemmänkin.
vaan siitä että työkkärit suuntaavat ihmisiä solkenaan alalle.Se on säästöä yhteiskunnalle,kun saadaan ihmiset puurtamaan hoitotyötä pikkupalkalla.Jos heiltä kysyy miksi valitsin tämän uran,ei vastausta tule jos tulee on se äärimmäisen välttelevä ja apaattinen.