aivan pienestä pitäen.
Lehmien ja vasikoiden viemistä aitauksiin,
joskus aitaamattomillekin syöntimaille...
Muistatko?
Lehmien ja vasikoiden viemistä aitauksiin,
joskus aitaamattomillekin syöntimaille...
Muistatko?
Meidän sukupolvi : monet asuivat maalla,
olivat työssä
6441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistan vallan hyvin elämäni ensimmäisen neljänneksen. Olen hyvilläni että olen saanut varttua maalaistalossa. Ei ollut vapaa-ajan puutetta, aina oli uuden oppimista ja tekemistä.
Muistelen pellavankasvatusta ja sen muokkaamista rohdin-, ja aivinalangoiksi, kankaiden kudonta kaikki työvaiheet kotona. Monet syys-, ja kevätteurastukset.
Parhain muisto lampaiden karitsoisemisesta. Miten ihania pienet karitsat olivatkaan, tuttipullolla piti syöttää ja se oli pienestä tytöstä upeaa.
Maailma sitten kuljetti ammattiin ja avioon, asumaan "kivikylään", haikea kaipaus edelleen on tänne maaseudun rauhaan, jossa nyt vierailen viraapelitalkkarina 2-3krt/viikko.
Ennen murrosikää, vaikka olenkin työläisperheestä
-lumitöitä ( pienempi lapio )
-vesien kanto, talouteen, saunaan ja kesällä mansikkamaalle
-puiden sahaus, pilkkominen ja kanto
-reuhumaan kitkeminen
-risujen ja käpyjen keruu kesällä polttoon
-tinkimaidon haku läpi vuoden ( noin 1,5km )
ym. ym.
-12 ja 13-vuotiaana propsin ja tukinkuorinnassa yksin saaressa, vesimatkan takana. Havumaja, viltti, teetä, sokeria, voita, ruisleipää ja hevosenlihasäilykettä. Lauantaina soutaen kotiin. Maanantaiaamuna takaisin. Vesimatkaa noin 3km.
Palkka kokonaisuudessaan muorille.
-14-vuotiaana koko kesä E-G:n töissä järvellä. 3-viikkoa laivapoikana. Jatkuva yötyö, klo 16.00 - 7.00. Palkka muorille.
-15-vuotiaana koko kesä E-G:n verstaalla, normaali työaika. Opettelin hitsaamaan. Rakensin E-G:n ensimmäisen kuorma-auton vaihtolavan.
Jne. jne.jne. Kaikki lomat töissä. 17-vuotisesta lähtien myös joulu- ja pääsiäislomat.
Palkka aina lyhentämättömänä muorille jolta sai kerjätä perustellen tarpeitaan!
Muistoissani ei ole mitään herttaista!
Häivyin Ruotsiin siitä huushollista heti intin jälkeen.
Kokemuksistani olen ylpeä.
Mennessäni insinöörinä ensimmäiseen työpaikkaani oli siellä olevalla, ja vain siellä työssä olleella, porukalla käsitys, ettei insinööri tiedä työnteosta mitään.
Siihen mennessä minulla oli, lapsuusaikojen lisäksi, parikymmentä haalarityötä, joten voin sanoa, että minä tiedän, te ette!
Se hyöty ollut myös, että 50 olen valinnut pätkätyöni lopetettuani vakituisen. Niitäkin kertyi 10kpl.
Nykytyöttömien valitus säälittää siksi, ettei valtaosa porukasta ole valmis todella ponnistelemaan vaan pitäisi olla KIVAA!
Nyt 62:na, 9 vuotta enemmän tai vähemmän vaalla olleena, voimme vaimon kanssa tyytyväisenä katsoa sekä eteen, ettätaakse päin!
kertoneet itse olleensa perheensä tärkeitä tukipilareita lapsesta asti. Heillä oli tietyt työt tehtävänä pienestä asti, vieläpä tärkeät perheen toimeentulon kannalta.
Silloin ei lapsityövoiman käytöstä puhuttu.
Miten tuntuu, että juuri velvollisuudet ovat myöskin kasvattaneet heistä päätään pitempiä kuin muu väki.
Heiltä ei ole "autettu jalkoja alta".
Olihan se aika toisenlaista silloin. Suurin osa lapsistakin tiesi mistä maito tulee ja minkänimisiä ovat metsän puut. Nykyiset lapset tietävät, että maito ostetaan kaupasta sampoin kalat ja lihat.
Nykyisin ei yksikään lapsi näe sitä riemua mikä oli kun lehmät ja vasikat ja muut kotielikot laskettiin kesälaitumille.
Sitä se edistys teettää!
Oli se aikaa ei todellakaan ollut vapaa-ajan ongelmia.
Paimenessa oltiin 7 vuotiaasta asti yksinään pitkienkin matkojen päässä, kun laiduntaa piti,
ei saatu lehmihakoja suo metsien taakse.
Aamusella lähdin lehmien kanssa ja iltalypsyksi piti tulla kotiin, eväitä oli mukana.Sitten myös kun oltiin tappuririihellä, piti olla syöttäjälle antamassa lyhteitä. Muistaakohan kukaan enää sellaista tehneensä?
Sitten ne pellavoiden veto maasta, ja nippuun sidottiin, sen jälkeen kaivoon likoon ja painot päälle.
Nyt syytettäisiin lapsityövoimasta, jos lapset pantaisiin tuollaisiinkin töihin, onko se sitten hyväksi tuollainen vetelehtiminen sitten, ihmettelen vain sitä, että miksi ei lapsia saa opettaa enää työn tekoon.
ja remmeistä oli ankara varoitus: ei saa tulla lähelle! Siellä ei minusta ollut apua, mutta muistan, että silloin oli Aittomäki ja Fälti Yrjö ja ketä niitä oli kylältä töissä, ja äiti laittoi tavallistakin parempaa ruokaa, voin tuoksu tuntui...
Lehmien ja vasikoiden paimentaminen oli lasten työtä, päivä kaukana oli pitkä, lausuttiin runoja, laulettiin. Kun varjot alkoivat pidentyä, lähdettiin viemään karjaa kotiin kytötietä pitkin. Iltalypsy alkoi, me, pikkusiskoni ja minä, olimme tehneet päivätyömme, saimme syödä ja levätä, käydä illalla uimassa joessa naapurin lasten kanssa.