Itselleni tehtiin abortti melkein kolme vuotta pari päivää ennen 21-vuotis syntymäpäivääni. Lapsen isä ei missään tapauksessa halunnut tulla isäksi eikä perheeni pitänyt ajatuksesta, että olisin tullut äidiksi, joten pienen painostuksen alaisena suostuin aborttiin.
Elämä on sen jälkeen ollut vaihtelee, en ole enää yhdessä ko. miehen kanssa ja olen aloittanut opiskeluni. Aborttiani mietin enää harvoin ennen kuin pari kuukautta sitten pelkäsin olevani taas raskaana. Paniikissa mietin kaikkia vaihtoehtojani ja mietin, miten ikinä kehtaisin mennä tekemään toisen abortin, kuolisin vaan häpeästä! Tai mitä jos pitäisin lapsen, mistäs sitten. Isä ehdokas olisi ollut yhden illan tapaus. Eli olisin ollut kauheassa tilanteessa.
No onneksi kaikki olikin pelkkä väärinkäsitys, en ollut raskaana. Olin ollut todella rankalla laihdutuskuurilla ja saatoin olla pari päivää jopa syömättä yhtään mitään. Tämä kaikki terveydelläni pelleilly johti siihen, että kuukautiseni jäivät kokonaan pois. Onneksi ne palautuivat itsestään takaisin vihdoin ja viimein.
Tuntuu varmasti hirveältä, mutta olin niin helpottunut etten ollut raskaana, koska en todellakaan ole valmis äidiksi. En halua menettää sinkkuelämääni ja kaikkea sitä vapautta mitä minulla on. Äidiksi ehdin myöhemmin ja silloin haluan olla niin hyvä äiti, kun ikinä pystyn, mutta en vielä.
Pelko tästä toisesta raskaudesta auttoi minua jotenkin hyväksymään ensimmäisen raskauteni ja siitä seuranneen abortin, koska tajusin etten olisi ollut valmis äidiksi silloin, enkä olisi sen valmiimpi nytkään, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin.
Elämä on sen jälkeen ollut vaihtelee, en ole enää yhdessä ko. miehen kanssa ja olen aloittanut opiskeluni. Aborttiani mietin enää harvoin ennen kuin pari kuukautta sitten pelkäsin olevani taas raskaana. Paniikissa mietin kaikkia vaihtoehtojani ja mietin, miten ikinä kehtaisin mennä tekemään toisen abortin, kuolisin vaan häpeästä! Tai mitä jos pitäisin lapsen, mistäs sitten. Isä ehdokas olisi ollut yhden illan tapaus. Eli olisin ollut kauheassa tilanteessa.
No onneksi kaikki olikin pelkkä väärinkäsitys, en ollut raskaana. Olin ollut todella rankalla laihdutuskuurilla ja saatoin olla pari päivää jopa syömättä yhtään mitään. Tämä kaikki terveydelläni pelleilly johti siihen, että kuukautiseni jäivät kokonaan pois. Onneksi ne palautuivat itsestään takaisin vihdoin ja viimein.
Tuntuu varmasti hirveältä, mutta olin niin helpottunut etten ollut raskaana, koska en todellakaan ole valmis äidiksi. En halua menettää sinkkuelämääni ja kaikkea sitä vapautta mitä minulla on. Äidiksi ehdin myöhemmin ja silloin haluan olla niin hyvä äiti, kun ikinä pystyn, mutta en vielä.
Pelko tästä toisesta raskaudesta auttoi minua jotenkin hyväksymään ensimmäisen raskauteni ja siitä seuranneen abortin, koska tajusin etten olisi ollut valmis äidiksi silloin, enkä olisi sen valmiimpi nytkään, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tätä ko. episodi opetti/muistutti minua, kuinka älyttömän typerää on pelleillä oman terveyteni kanssa. Myös senkin, kuinka tärkeää on huolehtia ehkäisystä ellei ole valmis äidiksi. Abortin jälkeen olen ollut todella huolellinen ja tarkka ehkäisyn suhteen ja tämän pelästyksen takia entistä tarkempi. Ei ole kyllä seksi juurikaan kiinnostanut!!
Ei sitä unohda koskaan. Eikä selittelyt auta, se kun ei ole järjellä selitettävä asia.
Miksei unohtaisi? tai siis, on joitain asioita joita ei unohda koskaan, esim. muistan jotain joululahjoja jota olen saanut, ja tiedän etten koskaan unohda. Abortti on asia, jonka kanssa ei ole vaikea elää(ainakaan minun). En ymmärrä, miksi jotkut eivät vain voi uskoa, että kaikille abortti ei ole paha juttu, jota sitten psykiatrin kanssa mietitään. Mutta siis tietysti koko loppuelämäni muistan sen että abortin olen tehnyt, mutta ei se kokoajan mielessä ole.
mieltä.
Ei pidä teettää aborttia jos ei ole varma että pystyy elämään sen kanssa.
Kun kerran on teettänyt abortin siinä eivät jälkiviisaudet enää auta.
Kannattaa panostaa siihen että ei pääse toista kertaa käymään samoin.
Minulle on tehty, koska päätin asian itse en myöskään kadu enkä juuri muistele.