Onko kukaan samma mieltä, että kirjojen tulkinta vie jotain olennaista lukunautinnosta? Muistan, kuinka inhosin järjestään kaikkia kirjoja, joita kouluaikoina piti lukea äidinkieltä opiskellessa. Jo se, että ne kirjat piti lukea ikään kuin läksyksi, vei nautinnon lukemisesta. (Muuten kyllä ahmin vapaa-ajallani kirjoja joka välissä.) Ja se repostelu sitten tunnilla, että mitähän se kirjailija nyt tällä ja tuolla tarkoittikaan...*huoh*. Minusta lukeminen on nautinto ja elämys, jonka jokainen kokee omalla tavallaan, eikä kaikkien tarvitse ymmärtää samoja kirjoja samalla tavalla.
kirjojen tulkinnasta..
maju
6286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinä puhut nyt asiaa. Luen jonkun verran vapaa-aikana, mutta koulusta tulee läksyksi lukea kirja niin se tulee luettua viimeisenä iltana ja siitä ei oikein voi nauttia. Sitten siitä piti tehdä joku lukupäiväkirja tai jotain sellaista niin siinä meni taas mielenkiintoa lukemiseen vaikka se olisi ollut sellainen kirja jonka olisin voinut lukea vapaa-aikana. Tosin aika moni kirjoista, joka luettii koulussa etenkin yläasteella olivat aika tylsiä tai vanhanaikaisia, jotka eivät tietenkään kiinnostaneet yläasteelaisia, jotka olivat kasvaneet television ääressä eivätkä lukeneet mitää edes vapaa-aikanaan.
En ole kanssanne aivan samaa mieltä. Olen itsekin sillä kannalla, että useimmat tähänastisten äidinkielentuntiemme analysointitehtävät ovat olleet juuri tuollaisia tappavan tylsiä lukupäiväkirjoja tai vastaavia.
Silti minusta kirjoista keskusteleminen ja niiden tulkitseminen on hyvin antoisaa ja avartavaa. Monet kirjat, etenkin pikkuisenkin tasoltaan jotain kioskiroskaa paremmat, eivät ole välttämättä vain lukunautintoja, joiden lukeminen läpi on hauskaa ajanvietettä. Tulkitsemalla ja syventymällä voi yrittää päästä käsiksi kirjailijan omiin ajatuksiin, siihen mitä hän haluaa teoksellaan sanoa ja siihen mistä kirja varsinaisesti kertoo. Monista kirjoista saa enemmän irti.
Äidinkielenopetuksemme puitteissa tällainen ei valitettavasti tunnu olevan mahdollista, eikä taatusti edes sytyttäisi kaikkia. Sääli että se on tehty kankeaksi pakkopullaksi.
.. joku kirja käy tiettyyn fiilikseen, joku taas ei missään tapauksessa käy... Tarkotan että kirja voi toimia ihan erilailla, millä mielialalla sitä lukee (joskus sama melkein täydellii, toisinaa ihan p***eestä)
Meni ehkä ihan asian vierestä, mutta mun mielipide... :)
Ja asiaan päästäkseni; INHOAN KAIKENLAISTA ANALYSOINTIA!
Silloin se oli rasittavaa. Silloin kaikki oli rasittavaa. Mutta nykyään täytyy tunnustaa, että kyllä se opetus on avartanut näkemyksiä.
Viestini tarkoitus ei ollut arvostella opetusta ja sen hyötyjä, vaan nimenomaan kirjojen tulkintaa. Koulu vain oli se paikka, jossa siihen törmäsin (ja siitä on KAUAN). Tarkoitin vain, että kirjat ovat yksilöllinen elämys eivätkä tulkitsemalla parane. Jotenkin lukukokemus himmenee, kun alkaa ruotia liikaa. Minulle on tärkeää kirjassa tunnepuoli, ja se, että saan kirjoista arkeeni vaihtelua. Elämässä sinälllään on ruotimista tarpeeksi.
Rosewaterilla on samat kokemukset koululaitoksemme tupauttavasta asenteesta kirjallisuutta kohtaan. Ymmärrän vielä äidinkielen opettajia heidän ollessa huolissaan itse kielestä, mutta täytyykö heidän sorkkia kirjallisuuttakin.
Kun olen haastatteluja lukenut nyt vanhemmalla iällä, niin olen alkanut epäillä kuinka moni kirjailija ylipäätään kykenee kirjoittamaan tarinoita yhtaikaisesti monella tasolla.
Lueminen on aina ainutkertainen kokemus kirjailijan ja lukijan välillä. Opettajat voisivat mieluummin pyrkiä toimimaan oppaina uusiin kokemuksiin eikä poliiseina, jotka valvovat oikeiden kirjojen lukemisen puolesta.