vuokra-asuminen keskittyy pieni

Minullapa jää käteen noin seitsemän tonnia ja vaimolla vielä enemmän.

Pitäis olla idiootti jos noilla tuloilla asuis vuokralla.

USKOKAA NYT JO, TÄLLÄ PALSTALLA ESIINTYY VAIN KÖYHIÄ IHMISIÄ.

kiitos! kirjoitti:

Minullapa jää käteen noin seitsemän tonnia ja vaimolla vielä enemmän.

Pitäis olla idiootti jos noilla tuloilla asuis vuokralla.

USKOKAA NYT JO, TÄLLÄ PALSTALLA ESIINTYY VAIN KÖYHIÄ IHMISIÄ.

Joka ikinen sana on totta. Nuo ovat tulomme, ja vuokralla asumme. Unohdin muuten mainita että meillä on molemmilla täysin pysyvät työpaikat eläkeikään saakka, ja urakehityskin on varma.

Mutta: emme asu Suomessa. Täällä missä asumme on todellakin mahdollista löytää kiva n. 70 neliön vuokra-asunto viiden minuutin kävelymatkan päässä työpaikalta. Sinne me mahdumme mukavasti, me ja kaksi kissaamme.

Meillä ei myöskään ole aikomusta ostaa asuntoa. Miksi sen tekisimme? Asumiskustannuksemme nousisivat, se on varmaa. Mieluummin tuhlaamme rahamme miellyttävään elämään.

Tärkeä pointti on myös se ettei meillä ole eikä tule olemaan lapsia, joten meidän ei edes tarvitse miettiä omaisuuden keräämistä siksi, että voisimme sitten joskus jättää perintöä.

Olemme siis se todellinen poikkeustapaus (ehkä muutama sadasta) joille asunnon ostaminen ei toisi mitään merkittävää lisäarvoa verrattuna vuokralla asumiseen.

Tiukilla kirjoitti:

Joka ikinen sana on totta. Nuo ovat tulomme, ja vuokralla asumme. Unohdin muuten mainita että meillä on molemmilla täysin pysyvät työpaikat eläkeikään saakka, ja urakehityskin on varma.

Mutta: emme asu Suomessa. Täällä missä asumme on todellakin mahdollista löytää kiva n. 70 neliön vuokra-asunto viiden minuutin kävelymatkan päässä työpaikalta. Sinne me mahdumme mukavasti, me ja kaksi kissaamme.

Meillä ei myöskään ole aikomusta ostaa asuntoa. Miksi sen tekisimme? Asumiskustannuksemme nousisivat, se on varmaa. Mieluummin tuhlaamme rahamme miellyttävään elämään.

Tärkeä pointti on myös se ettei meillä ole eikä tule olemaan lapsia, joten meidän ei edes tarvitse miettiä omaisuuden keräämistä siksi, että voisimme sitten joskus jättää perintöä.

Olemme siis se todellinen poikkeustapaus (ehkä muutama sadasta) joille asunnon ostaminen ei toisi mitään merkittävää lisäarvoa verrattuna vuokralla asumiseen.

Pakko silti todeta, että lapsen tekeminen on ollut hienointa mitä elämässäni on sattunut. Sitä ei voi vaihtaa matkoihin, kupla-asuntoihin tai muuhun maalliseen mammonaan. Harkitkaa nyt vielä ennen kuin teette lopullisia johtopäätöksiä.

Aivan mutta kirjoitti:

Pakko silti todeta, että lapsen tekeminen on ollut hienointa mitä elämässäni on sattunut. Sitä ei voi vaihtaa matkoihin, kupla-asuntoihin tai muuhun maalliseen mammonaan. Harkitkaa nyt vielä ennen kuin teette lopullisia johtopäätöksiä.

Hienoa jos sinulle on noin käynyt. Ymmärräthän kuitenkin että on aika epäkohteliasta tulla kertomaan täysin vieraille ihmisille, miten heidän sinun mielestäsi pitäisi elää - varsinkin jos kyseessä on niin perustavaa laatua oleva päätös kuin lapsen hankkiminen.

Olemme todellakin harkinneet asian pitkään ja perusteellisesti, tehneet lopullisen päätöksemme jo vuosia sitten, ja olemme nyt nelikymppisinä sataprosenttisen tyytyväisiä ratkaisuumme.

Tiukilla kirjoitti:

Hienoa jos sinulle on noin käynyt. Ymmärräthän kuitenkin että on aika epäkohteliasta tulla kertomaan täysin vieraille ihmisille, miten heidän sinun mielestäsi pitäisi elää - varsinkin jos kyseessä on niin perustavaa laatua oleva päätös kuin lapsen hankkiminen.

Olemme todellakin harkinneet asian pitkään ja perusteellisesti, tehneet lopullisen päätöksemme jo vuosia sitten, ja olemme nyt nelikymppisinä sataprosenttisen tyytyväisiä ratkaisuumme.

Olette näköjään henkilöitä, joilla ei ole mitään sidoksia yhteiskuntaa kohtaan. Syntyneet Suomessa, koulutus myös Suomessa ja ainut mitä jättää synnyinmaahansa on tämä korkeatasoinen viestinne kaikenkattavaan Suomi24 keskustelu palstalle. Epäilen asuinpaikkakunnaksi teille mielummin Jakomäkeä kuin mitään muuta !

elätit kirjoitti:

Olette näköjään henkilöitä, joilla ei ole mitään sidoksia yhteiskuntaa kohtaan. Syntyneet Suomessa, koulutus myös Suomessa ja ainut mitä jättää synnyinmaahansa on tämä korkeatasoinen viestinne kaikenkattavaan Suomi24 keskustelu palstalle. Epäilen asuinpaikkakunnaksi teille mielummin Jakomäkeä kuin mitään muuta !

Meillä on hieman eri käsitys yhteiskunnan elättinä olemisesta. Kyllä, on totta että molemmat saimme Suomelta erittäin hyvän koulutuksen erittäin halvalla; kiitos siitä Suomelle. Joskus ohimennen mieleen tulee että on eräällä tavalla väärin että sitten lähdimme ulkomaille (mieheni tosin ehti olla Suomessakin töissä vuosia ja maksaa satoja tuhansia markkoja veroja, itse lähdin suoraan opiskelujeni päätyttyä), mutta mitä asialle voisi tehdä? Jos olisi joku systeemi jolla voisi maksaa valtiolle opiskelukustannuksensa takaisin, niin tekisin niin, mutta kun ei ole. Ehkä Suomeen pitäisi saada järjestelmä jossa ilmaisen korkeakoulutuksen saaminen vaatisi että lupautuu maksamaan veroja Suomeen esim. kymmenen vuotta?

Joka tapauksessa en tunne huonoa omatuntoa siitä että Suomi minut kalliisti koulutti, ja nyt käytän saamaani koulutusta toisen maan hyväksi. Jos olet rehellinen, niin myönnät varmaan että suurin osa ihmisistä tekisi saman ratkaisun kuin minä. Ajatellaan että ihmiselle sanotaan: "Muuta ulkomaille; saat pysyvän työpaikan jossa ei koskaan tarvitse pelätä irtisanomista, ja saat kaksi-kolme kertaa enemmän palkkaa käteen kuin Suomessa saisit". Kuinka moni jättäisi lähtemättä VAIN sen takia että tuntisi olevansa kiitollisuudenvelassa Suomelle, ja haluaisi jäädä maksamaan veroja Suomeen? Uskon että heitä olisi todella pieni vähemmistö. Ihmiset jäävät aivan muista syistä; he jäävät koska heillä ei ole mahdollisuuttakaan lähteä.

Ja tuommehan me Suomen kansantalouteen rahaa sentään lomillamme. Juuri olimme 20 päivän lomalla siellä; sitä varten siirsin Suomen pankkitililleni 3500 euroa, ja kaikki meni (mieheltäni varmaan suunnilleen saman verran). Rahat menivät nimenomaan palveluihin (hotelleihin, ravintoloihin, teatteriin, oopperaan, hierojalle, lääkärille, kosmetologille, yms. yms.) eivät tavaroihin, joten ne hyödyttivät suoraan Suomea ja Suomessa tehtävää työtä.

Nyt päästään vauhtiin: Vittu, mä olen vittu parveketupakoitsija ja vittu tienaan ainakin 7000 ja muija 6000 euroa vittu ja silti asun vittu vuokralla. Vittu jos mä vittu röökaan, se on mun oma vittu asiani.

Tälle palstalle kokoontuvat Suomen huonostikoulutetuimmat hyvätuloiset anonyymit henkilöt, eli SHHAH

SHHAH! SHHAH! SHHAH! SHHAH!

Tiukilla kirjoitti:

Joka ikinen sana on totta. Nuo ovat tulomme, ja vuokralla asumme. Unohdin muuten mainita että meillä on molemmilla täysin pysyvät työpaikat eläkeikään saakka, ja urakehityskin on varma.

Mutta: emme asu Suomessa. Täällä missä asumme on todellakin mahdollista löytää kiva n. 70 neliön vuokra-asunto viiden minuutin kävelymatkan päässä työpaikalta. Sinne me mahdumme mukavasti, me ja kaksi kissaamme.

Meillä ei myöskään ole aikomusta ostaa asuntoa. Miksi sen tekisimme? Asumiskustannuksemme nousisivat, se on varmaa. Mieluummin tuhlaamme rahamme miellyttävään elämään.

Tärkeä pointti on myös se ettei meillä ole eikä tule olemaan lapsia, joten meidän ei edes tarvitse miettiä omaisuuden keräämistä siksi, että voisimme sitten joskus jättää perintöä.

Olemme siis se todellinen poikkeustapaus (ehkä muutama sadasta) joille asunnon ostaminen ei toisi mitään merkittävää lisäarvoa verrattuna vuokralla asumiseen.

"että voisimme sitten joskus jättää perintöä."

Itse asuisin omassa vaikka ei muksuja olisikaan. En aio olla töissä hautaan saakka ja helpoin tapa turvata eläkepäivät on oma asunto. Nykyään elämään voi olla jäljellä jopa 30 vuotta eläkkeelle
jäännin jälkeen.

Harva pystyy eläkkeen summalla enää ylläpitämään vastaavaa vuokra-asuntoa kuin töissä ollessaan. Ainakaan Suomessa. Yhteiskunnan elätiksi eläkkeellä tippuminen ei ole mukavaa.

Tiukilla kirjoitti:

Meillä on hieman eri käsitys yhteiskunnan elättinä olemisesta. Kyllä, on totta että molemmat saimme Suomelta erittäin hyvän koulutuksen erittäin halvalla; kiitos siitä Suomelle. Joskus ohimennen mieleen tulee että on eräällä tavalla väärin että sitten lähdimme ulkomaille (mieheni tosin ehti olla Suomessakin töissä vuosia ja maksaa satoja tuhansia markkoja veroja, itse lähdin suoraan opiskelujeni päätyttyä), mutta mitä asialle voisi tehdä? Jos olisi joku systeemi jolla voisi maksaa valtiolle opiskelukustannuksensa takaisin, niin tekisin niin, mutta kun ei ole. Ehkä Suomeen pitäisi saada järjestelmä jossa ilmaisen korkeakoulutuksen saaminen vaatisi että lupautuu maksamaan veroja Suomeen esim. kymmenen vuotta?

Joka tapauksessa en tunne huonoa omatuntoa siitä että Suomi minut kalliisti koulutti, ja nyt käytän saamaani koulutusta toisen maan hyväksi. Jos olet rehellinen, niin myönnät varmaan että suurin osa ihmisistä tekisi saman ratkaisun kuin minä. Ajatellaan että ihmiselle sanotaan: "Muuta ulkomaille; saat pysyvän työpaikan jossa ei koskaan tarvitse pelätä irtisanomista, ja saat kaksi-kolme kertaa enemmän palkkaa käteen kuin Suomessa saisit". Kuinka moni jättäisi lähtemättä VAIN sen takia että tuntisi olevansa kiitollisuudenvelassa Suomelle, ja haluaisi jäädä maksamaan veroja Suomeen? Uskon että heitä olisi todella pieni vähemmistö. Ihmiset jäävät aivan muista syistä; he jäävät koska heillä ei ole mahdollisuuttakaan lähteä.

Ja tuommehan me Suomen kansantalouteen rahaa sentään lomillamme. Juuri olimme 20 päivän lomalla siellä; sitä varten siirsin Suomen pankkitililleni 3500 euroa, ja kaikki meni (mieheltäni varmaan suunnilleen saman verran). Rahat menivät nimenomaan palveluihin (hotelleihin, ravintoloihin, teatteriin, oopperaan, hierojalle, lääkärille, kosmetologille, yms. yms.) eivät tavaroihin, joten ne hyödyttivät suoraan Suomea ja Suomessa tehtävää työtä.

Jotain henkisiä jälkiä tuo lapsettomuus selvästi teihin on jättänyt, juurettomuuden tunne pahenee ikääntymisen myötä

hawaitsija kirjoitti:

Jotain henkisiä jälkiä tuo lapsettomuus selvästi teihin on jättänyt, juurettomuuden tunne pahenee ikääntymisen myötä

sairaanhoitaja tai muu työläisammatti
näennäinen korkakoulutus, katkeruus
repaleiset perhesuhteet
kylmä lapsuus
välitön tyydytyksen tarve
biologiset syyt
pelot
vastuunkantokyvyttömyys
peruuttomattomat valinnat
tyhjyyden tunteen paikkaus
ikääntyminen, henkiset kriisit
päivä kerrallaan
ei juuria, vain kuoret
sosiaalisen arvostuksen puute

Aivan mutta kirjoitti:

Pakko silti todeta, että lapsen tekeminen on ollut hienointa mitä elämässäni on sattunut. Sitä ei voi vaihtaa matkoihin, kupla-asuntoihin tai muuhun maalliseen mammonaan. Harkitkaa nyt vielä ennen kuin teette lopullisia johtopäätöksiä.

"lapsen tekeminen on ollut hienointa mitä elämässäni on sattunut"

Yleensä jokainen lapsen saanut ajatelee näin. Myös itse.

Kuitenkaan ihminen joka ei ole syntymää ja vanhemmuutta kokenut ei sitä osaa samoin kaivatakaan. Vanhemmaksi kasvetaan ja rakkaus lapseen kasvaa koko ajan lapsen kasvaessa. Kaikkein kamalin tilanne olisi ihmisellä joka menettäisi ainoan lapsensa eikä toissijaisella lapsettomuudella enää saisikaan uutta. Tämä olisi ehkä järkyttävintä mitä tapahtua voisi, tietäisit raadollisesti mistä jäät ilman. Elämää ei enää pystyisi täyttämään matkoilla ja hemmottelulla, kuten olisin kyllä varmaan pystynyt jos en olisi ikinä ensimmäistäkään hankkinut. Lapsen saannin jälkeen ne eivät tunnu, eivätkä tuntuisi, enää samalta. Asiaa on ainakin oman kokemukseni mukaan mahdoton selittää lapsettomalle. En ollut ikinä tuntenut kuten tunsin kun sain esikoiseni, avautuu uusi tunnemaailma jonka olemassaolosta en tiennyt.

Itse kahden lapsen äitinä toivotan jokaisen lapsettoman tervetulleeksi. Lapsien hankkimatta jättäminen on paras ympäristöteko jonka länsimainen ihminen voi tehdä. Korostuu valtavan hiilijalanjäljen Suomessa.