Koskahan tuo masuveitikka mahtais malttaa tulla:) RV 40 ja EI OLE EDES MITÄÄN MERKKEJÄ ulostautumisesta:(Mitkään keinot (sauna ,seksi tai siivous ...EI EDES 10km lenkki aiheuta yhtäkään kipeetä supistusta!??Eipä taida tulla ilman käynnistystä,jota ajattelinkin pyytää ensi viikolla, kun on äitiyspoli käynti ,johtuen mun uupumuksesta ->tarkemmin sanottuna kivuista johon olen uupunut ,mutta kivut ovat symfuusikipuja ja pahoja sellaisia eli ei siis supistuksia ,VALITETTAVASTI!Muita samoilla viikoilla tarpovia ja miten menee: Onko kovasti oireita synnytyksestä??
Kaikki loppumetreillä olevat!
TULE VAAVI JO!!!!
89746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen rv 39 ja alan käydä kärsimättömäksi. Välillä tulee kipeitäkin supistuksia sekä harjoitussupistuksia, jotka tuntuvat vain mahan kovettumisena. Tosin maha on koko ajan pinkeänä, joten mikä on enää normaalia :). Neuvolassa terkkari sanoi enteilevän synnytystä se, että pienokainen on ollut aika rauhallinen pari päivää (normaali vilkas liikehdintä on minimoitunut, siis vaavi kyllä liikkuu, mutta on rauhallinen)ja sydämen syke oli matalampi kuin ennen...en tiedä voiko tuohon uskoa.
Välillä vihloo kuin puukolla vedeltäis alapäässä, ei mukava tunne. Olo on erittäin kankea ja kömpelö. Asiaa ei auta nivuskivut, jotka ovat vaan pahentuneet loppuraskautta kohti. Liikkumisen jälkeen jos erehdyn istumaan tai lepäämään, täytyy miehen auttaa minut ylös, niin kipeäksi paikat menee. Nukkuminen on tuskaa...mitäs vielä valittaisin :D. Onneksi tämä on kohta ohi. Ei auta siivoaminen, sauna pökerryttää ja seksi...no nyt sitä on kokeiltava.
Terkkari kyllä sanoi näkevänsä musta, että synnytys on lähellä. Niin hän sanoi kylläkin jo viikko sitten ja tässä vielä porskutellaan, hih. Laskettu aika on ensi viikon keskiviikkona.
Siis ihan kuin olisin lukenut omaa tarinaani,kun luin juttuasi =)))
Täällä kanssa odotellaan että alkaisi jo tapahtumaan...mulla La viikon päästä,mutta kohdunsuu on 3 senttiä auki.
Tosin synnytys jännittää,koska vauva tulee maailmaan perätilassa.... Ellen sitte mene sektioon,sekin vaihtoehto on varattu ellei vauvaa ala kuulumaan ennen keskiviikkoa.
Kätilö vain neuvoi että "mies hommiin ja käynnistelemään synnytystä" =D *heh*
Voimia muillekin "tuskaileville" äideille ja toivottavasti jokaisen synnytys menisi hyvin :))
Täälläkin vaan odotellaan. Ei oo maha-asukilla pienintäkään halua syntyä tänne pakkasiin. Mulla ei ole tullut koko raskaus-aikana ainuttakaan supistusta ja todellakin näillä viikoilla jo mennään.Kyllä tässä jo itse olisi ihan valmis synnyttämään mutta ei mikään keino tunnu käynnistävän synnytystä. Kai tässä voi alkaa totutella ajatukseen että käynnistykseen joutuu. Voimia kaikille tulevaan koetukseen!
Täällä mennään kans viime metreillä viel viikko olis laskettuun mut on jotenkin sellainen olo et menee yli... Mulla ollut jonkin verran supistuksia mut ei mitenkään kipeitä. Rupee kyl tosiaan tökkiin tää olo, ja aika käy ihan liian pitkäksi! Mulla on ollut koko tän viikon kauhee flunssakin!=( ja pihalle ei pääse ku on niin kauhee pakkanen!! Oliskohan tässä tarpeeksi valitusta!;) Noh mut kohta meil on omat pienet nyytit sylissä, ja tää odottelu on varmasti sen arvoista!!!=) Mihinkäs ootte menossa synnyttään? Ite meen KOKS:iin eli Kotkaan.
ruuhkaiseen satakunnan keskussairaalaan pitäisi mennä synnyttämään.
yli lasketun ajan eikä mitään merkkejä. Onneksi olokin hyvä ja viime yöt olen nukkunutkin jo taas vaihteeksi oikein hyvin. Satakunnan keskussairaala kutsuu, toivottavasti aika pian kuitenkin!
Ajattelin vaan kertoa oman kokemukseni, kun vielä viikko sitten kipuilin itse tuon synnyttämisen käynnistymisen kanssa - oireita ei nimittäin ollut juuri minkäänlaisia.
Rv 39 5 sitten vain yhtäkkiä juuri ennen nukahtamista puolen yön maissa tunsin, että jotain kosteaa tuli pikkuhousuihin.
Neuvolan tädin ohjeista muistin, että jos lapsivettä tulee, pitää heti lähteä sairaalaan tarkistuttamaan tilanne.
Menin vessaan ja odotin tuleeko lisää (en meinannut uskoa, että voisi olla lapsivettä). No tulihan sitä aina sellaisina pieninä lorahduksina.
Herätin miehen ja sanoin, että nyt on parasta lähteä.
Mitään supistuksia en tässä vaiheessa tuntenut ja ajattelinkin, että ei se varmaan vielä synny.
Sairaalassa tutkivat tilanteen ja sanoivat, että voisin ehkä mennä kotiin odottelemaan supistuksia, jos haluaisin. Halusin kuitenkin jäädä varmuuden vuoksi sairaalaan. Melko pian supistukset sitten alkoivatkin ja parissa tunnissa väli oli jo 3-5 min. Reilu neljä tuntia supistusten alkamisesta vauva oli syntynyt.
Että tällainen tapaus meillä.
Paljon onnea pikkuisen johdosta!=) Me muut tullaan ihan pian perästä!