epilepsia kohtausko?

kaverini koiralla oli juuri samanlaisia kohtauksia ja kuoli yhteen kohtaukseen 10-vuotiaana.

kannattaa käydä eläinlääkärillä testauttamassa, onko sillä epilepsia.

Koirallani, joka myös on sekarotuinen on lievä epilepsiä, kun kohtaus tuli koira hoiperteli, sen lihakset jännittyivät, silmät lasittuivat,ja makasi muissa maailmoissa jonkun aikaa kunnes palautui vähitellen takaisin ja oli sen jälkeen pelokas. Koira on narttu ja kohtaukset ajoittuivat juoksuaikaan sekä kohtausta edeltävään yllättävään tilanteeseen esim. vieraan ihmisen tuleminen huoneeseen jolloin koira käyttäytyi kuin koira käyttäytyy eli murisee ja haukkuu, tämä tilanne toimi ehkä aina kohtauksen laukaisijana.Käytin lääkärissä, lääkäri määräsi epilepsialääkityksen, kohtaukset ovat pysyneet poissa yhdellä 30 mg Barbivet tabletilla päivässä.Varmaan vaikea erottaa onko se epilepsia vai aivokasvain, lääkäri tutkittuaan varmaan osaa sanoa.Tärkeintä olisi yrittää saada koira rentoutumaan jos kohtaus tulee ja voi silmiä varmaankin suojella valolta.

Meidän koiralla oli myös epilepsia muutaman vuoden ajan, ennen kuin se piti sitten lopettaa kohtukasvaimen ( muissa sisäelimissä oli kasvaimia) vuoksi. Koira oli tuolloin 12v, eikä olisi todennäköisesti kestänyt leikkausta, josta ei olisi edes tod.näk. ollut apua.

Niin siitä epilepsiasta. Koiralle määrättiin lääkkeet ja hetken menikin hyvin. Sitten jouduttiin suurentamaan annosta, kun koira alkoi saamaan kohtauksia uudestaan. Kusi alleen, vaahto lensi jne. Eläinlääkäri sanoi silloin, että jos lääkkeet eivät auta ja kohtauksia tulee rajuina usein, niin on inhimillisempää lopettaa koira, kuin antaa sen kärsiä kohtauksista (joihin se voi myös kuolla, jos on tarpeeksi raju kohtaus). Mutta onneksi lääkkeet tehosivat =)

Eli ei kannata kovin montaa kohtausta odotella kotona, koska ovat koiran elimistölle hyvin rankkoja. Ja jos kohtaus tulee, en suosittele menemään ihan koiran lähelle kohtauksen aikana/ heti sen jälkeen, kun koira on vielä ihan pökkyrässä. Se ei tunnista ketään sillä hetkellä ja saattaa siksi vahingossa purra. Katsot vaan, että on kyljellään, ettei tukehtu kieleensä/vaahtoon tms. Rauhoittelu ei enää auta kohtauksen aikana. Seuraa koiraasi ja opi tunnistamaan kohtauksen merkit jo ennen kuin kohtaus tulee. Ei toimi kaikilla, mutta jotkut omistajat voivat "puhua koiran kohtauksesta pois" ennen kuin kohtaus on kerennyt alkaa. Temppu ei onnistu aina, mutta meilläkin saatiin torjuttua muutama kohtaus rauhoittelun avulla.

Koiran ei teoriassa pitäisi pystyä saamaan kohtausta esim. lenkillä, kun se on hyvin aktivoitunut puuhastelemaan kaikkea kivaa omistajansa kanssa. Jos kuitenkin koirasi sattuu saamaan kohtauksen jossakin, missä on muita koiria, niin vie nämä muut koirat mahdollisimman kauas omasta koirastasi (myös omasi, jos perheessänne on useampia koiria). Jotkut koirat noudattavat vaistojaan, kun näkevät toisen koiran epilepsia kohtauksen. Ne yrittävät tappaa sairaan yksilön.

Toivottavasti teillä menee kaikki hyvin. Onnea matkaan!

Niin kuin otsikko kertoo niin ensimmäisellä koirallani oli epilepsia. Sairastui tautiin noin parin vuoden iässä. Isoja kohtauksia tuli 6 vuotiaaksi asti pari kertaa vuodessa. Sitten ne lisääntyivät.

Kohtauksista suurin osa oli ns. grand mal-kohtauksia, eli koiralta meni jalat alta, pissit ja kakat tuli alle, koira tärisi, kuolasi ja kouristeli hallitsemattomasti. Tätä hoidettiin n. 4 kk phonobarbital-lääkityksellä, mutta se lopetettiin koska koiran motoriikka petti jatkuvasti. Se kaatui jalkaa nostaessa, portaissa, käveli päin ovia ja seiniä ja kaatuili kävellessään.

Myöhemmällä iällä narttujen juoksut, joka kesäinen leiri ja joulut aiheuttivat koiralle kovasti stressiä, ja niiden jälkeen tuli yleensä kohtaus. Nartun juoksun aikaan uros oli äärettömäs kireä ja saattoi tulla päälle aivan mitättömästä syystä, kuten isäni sai kokea. Koiraa pidettiin yöt autossa kaikkien turvallisuuden vuoksi, jossa se sitten pisti takakontin päreiksi.

Koira alkoi saada ns. raivokohtauksia kuudennen vuoden kesänä ja tämä vaikutti ratkaisevasti päätökseen lopettaa koira ennenkuin se täytti 7 vuotta. Muut sairaudet eivät ainakaan helpottaneet tämän koiran taivalta.

Varsinaisten kohtausten lisäksi koirani hiipi jo ollessaan puoli vuotias, eli käveli hieman kyyryssä kuin hidastetussa filmissä eikä kuullut tai nähnyt mitään. Koiraa piti käydä tökkäisemässä, jonka seurauksena se ikään kuin "heräsi". Näiden lisäksi koiralla oli välillä kummallisia korina/tärinä-kohtauksia, jolloin koira seisoi paikallaan kuin puujumala, näkemättä ja kuulematta mitään ja hengitti kuin mopsi. Tämä meni yleensä rauhoittelulla ohi. Varsinaiset kohtaukset olivatkin sitten rajuja, jopa niin rajuja, että jouduin istumaan koirani päällä niiden aikana ja pitämään sitä paikallaan(painoin saman verran kuin koira), koska se hakkasi päätään lattiaan niin rajusti että se turposi. Lisäksi koira saattoi kouristelun aikana pompata ilmaan lattiasta ja liikkui kouristellessaan jopa 4 m kohtauksen alkamispaikasta. Meillä ison kohtauksen tunnisti siitä että koira jäi tuijottamaan yhteen kohtaan ja kintereet alkoivat "väpättää".