Olemme järkyttyneitä. Sijaislapsemme, 10-vuotias poikamme uhkaili perheemme isää leipäveitsellä. Tuurista oli kiinni, ettei mitään tapahtunut. Onneksi olin minäkin kotona, enkä esim. lenkillä tai kaupassa. Pystyin auttamaan tilanteessa. Kai siinä poikakin järkyttyi ja säikähti miten raivostui pienestä asiasta, ettei sanat riitä. Pitää veitseen tarttua. Onhan hän kiivas ollut ennenkin, mutta ei tämmöistä sentään ennen. Miten tästä pitää jatkaa. Uskaltaako pojan kanssa enää elää. Entä jos hän joskus vielä iskee.
Onko kukaan kokenut vastaavaa?
Onko kukaan kokenut vastaavaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen itse uhannut n. 11-vuotiaana leipäveitsellä siskoani, joka oli raskaana. Sen jälkeen en veitseen tarttunut, eikä asiasta puhuttu. Aivan normaaliksi ihmiseksi olen kehittynyt.
Musta tuo on selvää pahan olon purkua, joten juttele lapsen kanssa avoimesti siitä, mikä on vialla, äläkä myöskään loukkannu jos hän sanoo, että kokee ettei ole sopeutunut perheesenne yms. lapsi ei sano sitä loukatakseen.
Ilmeisesti lapselta on loppuneet sanat ja teot kuvaamaan omaa oloaan (tähän ehkä terapiaa?)
Oma veljeni (alta 10-v) uhkaili myös minua ja meidän pienempää veljeä leipäveitsellä. Jouduimme jopa lukkiutumaan vessaan karkuun muutamiksi tunneiksi.
Tuon ikäisellä lapsella ei ole viellä ihan täydellistä ymmärrystä siitä, mitä tapahtuu jos leipäveistä käyttää.
Onko Pojalla muita ongelmia? Heikko koulumenestys? Tai kavereiden vähyys? Kiusattu/kiusaaja? Vaikeuksia olla keskeyttämättä tai vaikeuksia ymmärtää keskusteluja? Muita sosiaalisia vaikeuksia? Odotusaikana juonut äiti? Tms..?
Jos tuntuu, että pojalla on vaikeuksia sosiaalisesti ja/tai motorisesti, impulsiivisuutta jne, voi kyse olla AD/HD:sta.
lähtöisin
"kuumaveriisten ja äkkipikaasten" suvusta,
sellainenkinhan on mahdollista,
jopa nykyäänkin vielä.
niitä löytyy kyllä joka suvusta. siis kuumaverisiä jä äkkipikaisia ihmisiä.
puukkojunkkareitteh
jäläkelääsiä.
Ovatki olheet perinteesesti todelha
äkkipikaasta porukkata
niih ettes oo huomanukkaa
ku o ollu jo puukho kuppeessah.
Sijaislapsemme puukotti minut kuoliaaksi 4 vuotta sitten yöllä ja vieläkin kivistää se asia joskus.
älkää hätääntykö, olemme tämän haamun jäljillä...
pelokas!!!!!!!!!!!!!!!!!