En oikein tiedä, onko tämä palsta oikea paikka asialleni, mutta ehkä lähimpänä omaa "ongelmaani" kuitenkin.
Työskentelen hoitoalalla vanhusten parissa. Pidän työstäni. Kuitenkin minulle tuottaa vaikeuksia ottaa vastaan hoidettavien negatiivisia, jopa ilkeitä huomautuksia, joita kuulemme päivän mittaan silloin tällöin. (kaikki vanhukset eivät suinkaan ole herttaisia ja ystävällisiä, niin kuin usein kuvitellaan)
Pahoitan mieleni ja usein olen "itku kurkussa" tällaisen piikikkyyden edessä. Omin itseeni perin helposti nämä negatiiviset lausahdukset ja alan tuntea itseni osaamattomaksi, tyhmäksi jne. En tiedä, mitä teen. Pitääkö olla välittämättä?Pitääkö kovettaa mielensä?Pitääkö puolustautua?Työtoverini sanovat päästävänsnsä ilkeydet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse en vielä ole tätä oppinut. Tuskin opinkaan, sillä olen jo ollut alalla jonkin aikaa.
Antakaa te minulle ohjeita. Vai onko niitä.Lienenkö vain lapsellinen "herkkänokkaisuuteni" takia???
Työskentelen hoitoalalla vanhusten parissa. Pidän työstäni. Kuitenkin minulle tuottaa vaikeuksia ottaa vastaan hoidettavien negatiivisia, jopa ilkeitä huomautuksia, joita kuulemme päivän mittaan silloin tällöin. (kaikki vanhukset eivät suinkaan ole herttaisia ja ystävällisiä, niin kuin usein kuvitellaan)
Pahoitan mieleni ja usein olen "itku kurkussa" tällaisen piikikkyyden edessä. Omin itseeni perin helposti nämä negatiiviset lausahdukset ja alan tuntea itseni osaamattomaksi, tyhmäksi jne. En tiedä, mitä teen. Pitääkö olla välittämättä?Pitääkö kovettaa mielensä?Pitääkö puolustautua?Työtoverini sanovat päästävänsnsä ilkeydet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse en vielä ole tätä oppinut. Tuskin opinkaan, sillä olen jo ollut alalla jonkin aikaa.
Antakaa te minulle ohjeita. Vai onko niitä.Lienenkö vain lapsellinen "herkkänokkaisuuteni" takia???
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen valitettavasti huomannut ihan saman asian...aika MONI ihminen siis KATKEROITUU vanhetessaan...tulee kaiken maailman fysiologista vaivaa, ei olla enaa tyoelamassa, ei olla enaa niin "tarkeita", ulkonako on rapistunut...........
Siis onhan noita syita toki, mutta eihan se siltikaan oikeuta ...ttuilemaan nuoremmilleen. Olivathan hekin joskus "nuoria ja energisia", nyt on heidan vuoronsa olla "vanhoja" ja kaikki sen aikanaan kokevat.
jos yrittäisit puhua asiasta aina ilkeyden kohdatessasi? Ainakin jos hoidat samoja ihmisiä ja tunnet heidät (?)
Ajattelin vain, että minusta tulisi varmaan sellainen nuoremmilleen ja hoitajilleen katkera ilkeä vanhus, mutta en haluaisi tod näk silti tosissani pahoittaa kenenkään mieltä.
Olet itse kiltti ja kunnianhimoinen ihminen. Tahdot lämpimästi ja hyvin tehdä työsi. Sinulle merkitsee paljon, kun saat palvella ja auttaa toisia ja hoitaa vanhuksia. Oikein hyvä niin. Älä pahoita mieltäsi moisten takia. Sun pitää asennoitua työhösi aivan toisella tavalla. Ei kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Vaan jatka niinkuin sitä olet tehnyt. Älä jää *märehtimään* mitä he ovat sanoneet. Opettele unohtamaan solvaukset. Älä ota itseesi niin paljon, teet vain työtäsi ja parasta mitä osaat. Anna vanhuksille kunnia olla mitä kukin on. Ajattele jotain muuta silloin kun ne negativiset tulee mieleesi. Opettele hallitsemaan ajatuksia ja pakota muuttaan ne..... toivotaan parasta
Kiitos , kun vastasitte. Kaikkien vastauksissa on varteenotettavia ajatuksia.
Hyvää talven jatkoa ja kevään odotusta t: siipirikkoinen )))).
itse olen nuori hoitaja, ja kuulen jatkuvasti solvauksia. Niissä tilanteissa (jos asiakas on vielä järjeltään "terve") kysyn, miksi hän sanoo näin. Onko asialle jokin syy? henkilökohtainen kauna? usein näiden kysymysten (hienovaraisesti esitetty, tietenkin) jälkeen monetkin tajuavat puheensa, ja sanovat sitten solvanneensa vain koska itsellä on paha olla. Mutta, hoitajallakin on tunteet, ja hoitajakin saa loukkaantua. silloin asiat on vain selvitettävä, vaikka työkaverin avulla!
Ota asia rohkeasti puheeksi, jos toisesta korvasta sisään toisesta ulos taktiikka ei toimi :)