Luin noita aiempia viestejä, ja tuntui varsin tutulta. Väsymystä, univelkaa, unettomia öitä, taistelua lääkkeitten kanssa....
Unettomuus ja kaikki siihen liittyvä kasvoi itselläni ihan älyttömäksi stressiksi, mutta nyt se alkaa helpottaa. Väliaikaisesti ehkä vaan, mutta päivä kerrallaanhan tässä elämässä on mentävä.
Olen käyttänyt unilääkkeitä n. 6 vuotta. Välillä ollut jaksoja ilman, ja myös riippuvuudesta kärsin jossain vaiheessa. Viime syksynä alkoi sitten mennä siihen elämä, että huolimatta unilääkkeistä, joita monia olen kokeillut, nukkuminen oli silti todella vaikeaa. Nukuin vain tasan sen 3-4 h, minkä jälkeen heräsin, ja aloin olla aivan lopussa. Lääkäri sanoi että vaihoehtona on alkaa käyttämään jotain psykoosilääkettä tai todella vahvoja unilääkkeitä, ja alkoi tuntua siltä että nyt ei enää olla oikeilla jäljilä. Jatkuvaa lääkkeiden vaihtoa, lääkärikäyntejä, reseptien uusimista, sivuoireista kärsimistä.... Joten tein sitten ratkaisuni ja jätin unilääkkeet kokonaan pois ja lähdin taas etsimään luonnollista unta. Ehkä sieltä todella syvältä löytää jotain voimia sitten päästäkseen takaisin jaloilleen. Loppuelämäänsä ei voi unilääkkeiden varaan kuitenkaan rakentaa, ja ainakin minun kohdallani lääkkeistä alkoi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen nyt jonkun aikaa näin lääkkeittä ollut, ja alkaa mennä parempaan suuntaan. Ensimmäistä kertaa vuosiin alkaa tuntua siltä, että tämä asia alkaa olla voitettavissa. Alussa en nukkunut juuri ollenkaan, nytkin voi olla vielä öitä että nukun vaan 1-2 h. Ja oli/on todella vaikeaa. Eteenpäin on menty kyyneleet silmissä, että miksi pitää olla näin vaikeaa niin luonnollisen asian kanssa. Mutta mielummin valvon muutaman yön ja nukun sitten luonnollisesti paremmin muutaman, kuin lähden takaisin siihen lääkerumbaan.
On olemassa niitä kymmeniä sääntöjä, mitä uneton ei saisi tehdä tai mitä pitäisi tehdä. Esim. ei saisi nukkua päiväunia, mutta olen armahtanut itseäni ja antanut itselleni luvan nauttia siitä unesta silloin kun se tulee ja hyvältä tuntuu. Koska jossain vaiheessa vihasin nukkumista todella paljon kun se oli niin vaikeaa. Mutta pikkuhiljaa olen alkanut nauttia nukkumisesta, mikä on edesauttanut paluussa kohti luonnollista unta. Olen joutunut muutenkin hieman hellittämään itseni ja töitteni kanssa, antamaan luvan siihen että saan olla väsynyt ja jokaisen päivän ei tarvitse olla niin suoritusta täynnä. Yritän oppia välttämään sitä paniikkia kun huomaa että aika kuluu mutta uni ei tule. Jos ei se tule, niin antaa sitten olla ja nukun sitten kun väsyttää niin ettei enää pystyssä pysy.
Toivon voimia jokaiselle nukkumisensa kanssa taistelevalle. Kertokaa tarinoitanne, kuinka unettomuudesta olette eroon päässeet.
Unettomuus ja kaikki siihen liittyvä kasvoi itselläni ihan älyttömäksi stressiksi, mutta nyt se alkaa helpottaa. Väliaikaisesti ehkä vaan, mutta päivä kerrallaanhan tässä elämässä on mentävä.
Olen käyttänyt unilääkkeitä n. 6 vuotta. Välillä ollut jaksoja ilman, ja myös riippuvuudesta kärsin jossain vaiheessa. Viime syksynä alkoi sitten mennä siihen elämä, että huolimatta unilääkkeistä, joita monia olen kokeillut, nukkuminen oli silti todella vaikeaa. Nukuin vain tasan sen 3-4 h, minkä jälkeen heräsin, ja aloin olla aivan lopussa. Lääkäri sanoi että vaihoehtona on alkaa käyttämään jotain psykoosilääkettä tai todella vahvoja unilääkkeitä, ja alkoi tuntua siltä että nyt ei enää olla oikeilla jäljilä. Jatkuvaa lääkkeiden vaihtoa, lääkärikäyntejä, reseptien uusimista, sivuoireista kärsimistä.... Joten tein sitten ratkaisuni ja jätin unilääkkeet kokonaan pois ja lähdin taas etsimään luonnollista unta. Ehkä sieltä todella syvältä löytää jotain voimia sitten päästäkseen takaisin jaloilleen. Loppuelämäänsä ei voi unilääkkeiden varaan kuitenkaan rakentaa, ja ainakin minun kohdallani lääkkeistä alkoi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen nyt jonkun aikaa näin lääkkeittä ollut, ja alkaa mennä parempaan suuntaan. Ensimmäistä kertaa vuosiin alkaa tuntua siltä, että tämä asia alkaa olla voitettavissa. Alussa en nukkunut juuri ollenkaan, nytkin voi olla vielä öitä että nukun vaan 1-2 h. Ja oli/on todella vaikeaa. Eteenpäin on menty kyyneleet silmissä, että miksi pitää olla näin vaikeaa niin luonnollisen asian kanssa. Mutta mielummin valvon muutaman yön ja nukun sitten luonnollisesti paremmin muutaman, kuin lähden takaisin siihen lääkerumbaan.
On olemassa niitä kymmeniä sääntöjä, mitä uneton ei saisi tehdä tai mitä pitäisi tehdä. Esim. ei saisi nukkua päiväunia, mutta olen armahtanut itseäni ja antanut itselleni luvan nauttia siitä unesta silloin kun se tulee ja hyvältä tuntuu. Koska jossain vaiheessa vihasin nukkumista todella paljon kun se oli niin vaikeaa. Mutta pikkuhiljaa olen alkanut nauttia nukkumisesta, mikä on edesauttanut paluussa kohti luonnollista unta. Olen joutunut muutenkin hieman hellittämään itseni ja töitteni kanssa, antamaan luvan siihen että saan olla väsynyt ja jokaisen päivän ei tarvitse olla niin suoritusta täynnä. Yritän oppia välttämään sitä paniikkia kun huomaa että aika kuluu mutta uni ei tule. Jos ei se tule, niin antaa sitten olla ja nukun sitten kun väsyttää niin ettei enää pystyssä pysy.
Toivon voimia jokaiselle nukkumisensa kanssa taistelevalle. Kertokaa tarinoitanne, kuinka unettomuudesta olette eroon päässeet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.