Valkoiset kasvoni ovat pian hiekkaa,
tummunutta tomua.
Puhutaan, että lopettaa ei saa,
mutta kuka kertoisi heille totuuden?
Metsän syleilyssä ruumiini on
puuta, lehtiä, ilmaa.
Ilman tätä tuskaa,
olisin ehkä jaksanut jatkaa.
Ilman ketään, maailmassa jossa on miljoonia ihmisiä?
Liian moni on yksin.
Elämä loppuu,
minun tarinani unohtuu.
Ei heille tuota, tuskaa eikä kaipuuta.
En minä merkinnyt heille mitään suurta.
Laskeudun tähtien syleilyyn.
Lämmin katse, vihdoin avautuu.
En saa teollani hyväksyntää, sääliä, enkä koskaan häneltä anteeksi.
Olen pahoillani.
Olen täällä tahdostasi.
tummunutta tomua.
Puhutaan, että lopettaa ei saa,
mutta kuka kertoisi heille totuuden?
Metsän syleilyssä ruumiini on
puuta, lehtiä, ilmaa.
Ilman tätä tuskaa,
olisin ehkä jaksanut jatkaa.
Ilman ketään, maailmassa jossa on miljoonia ihmisiä?
Liian moni on yksin.
Elämä loppuu,
minun tarinani unohtuu.
Ei heille tuota, tuskaa eikä kaipuuta.
En minä merkinnyt heille mitään suurta.
Laskeudun tähtien syleilyyn.
Lämmin katse, vihdoin avautuu.
En saa teollani hyväksyntää, sääliä, enkä koskaan häneltä anteeksi.
Olen pahoillani.
Olen täällä tahdostasi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tää oli todella koskettavaa!!
Ihanaa..hienoa..*hymy*
puhut:) Siis aivan loistava runo=) Aivan ihana:)
vau..vieläki tuntuu kylmiä ja kuumia väreitä..aivan uskomaton..:)
Parasta mitä oon pitkään aikaan lukenut!
kaikille kommenteista...lämmitti sydäntä...