Paniikkia paniikin päälle !!!

Halaus kirjoitti:

Olen monta kertaa miettinyt miksi minulle tuli paniikkihäiriö ja mistä se johtuu,mitä virheitä olen tehnyt jotta sain tämän? Olen kamppailut paniikin kanssa kohta neljä vuotta. Välillä menee hyvin ja välillä otetaan taas kohtauksia vastaan. Ja on aikoja jolloin jaksan taistella kohtauksia vastaan ja on aikoja jolloin luovutan ja paniikki hiipii päälleni,silloin sitä aina lyyhistyy ja miettii miksi minulle? Minun paniikkini johtuu turvattomuuden tunteesta, mikä tulee lapsuudesta. Hyvin pärjäsin itsenäisesti parikymppiseen saakka, kunnes alkoi tulla henkisesti raskaita vastoinkäymisiä omassa elämässäni. Alkuaikoina en pystyny juuri ollenkaan olemaan yksin,piti koko ajan olla kaverin tai jonkun seurassa jos mies oli töissä. Ja jos piti yksin lähtä autolla johonkin, se oli yhtä tuskaa. Kauppaan piti olla aina joku mukana jne.. Se oli hirveää.Piti aina ollu joku vierellä jonka käteen tarttua kiinni jos alkoi ahdistaa. Ja näitä tilanteita pahensi vielä se kun pelkäsin sitä oloa ja niitä tunteita mitä paniikkikohtaus pitää sisällään. Negatiivisia asioita ja tunteita en osannut käsitellä vaan ne johtivat suoraan paniikkiin.Niinpä aloin pelätä negatiivisia asioita. En uskaltanut suuttua mistään, koska pelkäsin senkin vievän paniikkiin. Sitten tähän päälle vielä häpeä.Häpesin kertoa kenellekkään. Mutta sitten kun aloin tajuta, että tämä on osa elämääni,eikä mitään hävettävää ole, aloin puhumaan asiasta. Ensiksi kavereilleni sitten lääkärille. Se alkoi helpottaa. Aloin pikkuhiljaa taistelemaan tätä paniikkia vastaan ja paljon paremmin on mennyt. Monet itkut on tullut itkettyä ja naurut naurettua. Tiedän, että takapakkeja tulee, mutta ne on vain osattava käsitellä. On tämä paniikinperkele niin pirumainen juttu ja oon niin vihassa sille, että kun se yrittää seuraavan kerran tulla vedän sitä kunnolla turpaan ;). Tehkää tekin samoin! Ei olla luovuttajia! Voimia ja rohkeutta kaikille!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä