Läheinen rakas ystävä on luonasi läpi tuulen ja tuiskun, läpi talven ja kesän. Hän uskoo ja luottaa Sinuun vaikka itse menettäisitkin uskosi kaikkeen, hetkellisesti tai pysyvästi.
Ystävyydeltä vaaditaan paljon. Turhan paljon. Ystävyys on rehellisyyttä sanoa vaikeitakin asioita päin näköä, eikä se ole v**tuilua. Se on vain ystävyyttä kertoa asioiden oikeita laitoja.
Oikeita ystäviä ei eroita toisistaan edes riidat tai epäluottamus. Lämpö ei katoa eikä läheisyys, vaikka asiat riitelisivät kovastikin. Luottamus tarvitsee pulaa vahvistuakseen, VuoroVaikutus Vastavuoroisuuden toteutuakseen.
Ystävät ruokkivat toisiaan: kateudella, kilpailulla, mustasukkaisuudella, ilkeydellä ja muilla tosi ikävillä SananSäilillä ja Arjen Teoilla.
Silti ystävyys on olemassa. Täytyy tapahtua paljon että ystävyys kuolee, jos se yleensä on syntynyt.
Jos ystävän kuuluu olla täydellinen, virheetön ihminen, kuka sellaista haluaisi ystäväkseen? Ystävän kuuluu olla tasavertainen, tasa-arvoinen, kuuntelija, kuunneltava, läsnä, paikalla, tarvittaessa.
Hänellä kuuluu olla huumorintajua minun suhteeni; Hänen kuuluu nähdä millainen minä oikeesti olen ja antaa anteeksi se, raadollisuudessaan.
Hänen, MINUN ystäväni, kuuluu antaa minulle Anteeksi, niin kuin minäkin hänelle Antaisin. Hänhän on vain Ihminen.
RAKAS YSTÄVÄ, millainen hän on? Onko hän lähellä sydäntämme, ihailemmeko häntä, turvaudummeko häneen kun maailma murjoo, syydämmekö hänelle saamamme pahan tuulen?
Miten ystävämme suhtautuu meihin? Jos hän on todella ystävämme, hän ymmärtää mistä tuulee. Hän ystävänä tietää, miksi minä käyttäydyn näin, ystävänä hän tekee sen minkä tekee.
Rakas, kulta, missä kulkee ystävyyden raja? Etenkin miesten ja naisten välisessä ystävyydessä? Miksi seksuaalisuus ja himo tulee väliin tähänkin tunteeseen?
Höpö-Löpö-höpö, kuka nyt ystävän kanssa sänkyyn menis? Minä esimerkiksi menin joskus ennen muinoin, useammankin ns. ystävän kanssa. Tosin he ovat edelleen wain Ystäviä ;D
Käännänpä asian toisin!
Mistä tiedät mikä on rakkautta mieheen tule-ja-puserra otteella .. mistä erotat “ystävyyden” … mistä tiedät vaikka ystävyys olisikin parasta juuri hänen kanssaan … miksi ystävyys tiettyjen miesten kanssa tuntuu häviöltä .. miksi toisten miesten kanssa kaveruuskin tuntuu voitolta …
Vastaus varmaankin on Henkilökemia.
Toiset vain eivät sovellu kuin korkeintaan tutuiksi, toisista tekisi mielellään vaikka “piironginjalan”. Toisista tulee ystäviä luonnostaan, toiset kelpaavat vain säälittäviksi räksyttäjiksi takapihalle.
Millainen on hyvä ystävä?
Hän on HÄN. Hän tuntee itsensä, tietää miksi ajattelee siten kuin ajattelee, ei anna kenenkään kusta kintuilleen, ei muodosta mielipiteitään juoruämmien jutuista, ei lähde soitellen sotaan, eikä tee päätöksiä kysymättä asianomaiselta itseltään mielipidettä. Erilaiset ystävät ovat ihana suola kaurapuurossa, se miten suolainen keittomme on riippuu ihan meistä keittäjistä; miten sirottelemme suolamme elämämme rokkaan tekee meistä joko kuninkaita tai sikopaimenia. Ystävän kanssa nautimme ajasta oli se sitten väittelyä, riepottelua, vääntöä, kääntöä tai vain joutavanpäiväistä jutustelua, se on nautittavaa ja siinä viihtyy. Se miten vastaanotamme Ystävän sanoman kertoo meille miten edetä hänen kanssaan. Samalla viestitämme, miten Meidän kanssamme tulee menetellä, jotta juttu jatkuisi yhtä soljuvasti.
Ystävät on yleensä naatittavan erilaisia, tai hyvin samanlaisia. Ystävät tunnistavat herkästi toistensa mielialoja, ja pystyvät johdattelemaan toisiaan tiettyyn haluttuun suuntaan. He tuntevat toisensa ja pelaavat ansiokkaasti yhteen. Kolmas pyörä on aina oman onnensa nojassa, eli turhanpäiväinen.
Ystävyys on vuorovaikutteisempaa kuin Rakkaus. Ystävyys ei vaadi, tai sen ei kuuluisi vaatia. Rakkauskaan ei vaadi, ja silti vaatii kaiken. Ystäviltä odotetaan tiettyjä juttuja, Rakkaus tekee velvoitteita.
Ystävyys yhdistää. Ystävyys tekee lämpöisen kodikkaan olon. Kukapa ei haluaisi olla suosittu, ystävällinen ja luotettava! Vaatiiko ystävyys sittenkin enemmän kuin Rakkaus? Rakkaus vaatii seksin olemassaolon, eikö?
YstävyysSuhde ei saa apuja seksin läsnäolosta, joten mielestäni ystävyys on heikommilla. Seksi tuo sellaista välineistöä kehiin, että on helppo rakastaa (tai ainakin sanoa rakastavansa). Toteennäyttö rakastelemalla (*&*)
Todellinen Ystävä, millainen hän on ?
Häntä ei korvaa kukaan, hänen olemassaolonsa on tärkeää. Vain hän voi sanoa ne sanat, joista hänet tunnistaa ystäväksi. Hän on harvinaista herkkua. Ystävyyden olemassaolo on hengissä pysymisen kanssa yhtä tärkeää, Se että hän voi hyvin ja on kunnossa, valmiina vuorovaikutukseeni, ystävyyteeni.
Ystävän sanat on aina otettava sillä tavalla kuin hän ne tarkoittaa; huumorilla, vakavasti, leikkisästi, arvostellen tai ohitellen. Hän ei pakota mihinkään, jos hän on ystävä. Hän on vain olemassa, jos häntä tarvitaan. Käytettävissä.
Kukaan ystävä ei halua ”tossunsa Alle” ketään. Kukaan ystävä ei syötä ajatuksiaan tai mielipiteitään, vaan kertoo omia mielipiteitään, jotka voi ottaa huomioon jos haluaa.
Itsensä täysin likoon laittaminen ajatuksineen olemuksineen on todellista ystävyyttä; rehellistä läsnäoloa. Antamista, saamista, vuorovaikutusta.
Ystäviä on monenlaisia, Todellisia ystäviä myös monen sorttista. On yötä, päivää, ruusua, risua, on riitaa, sopua.
On Rakkautta on Iloa.
On Ystävyyttä.
(*&*)
[%cuccuu%]
Ystävyydeltä vaaditaan paljon. Turhan paljon. Ystävyys on rehellisyyttä sanoa vaikeitakin asioita päin näköä, eikä se ole v**tuilua. Se on vain ystävyyttä kertoa asioiden oikeita laitoja.
Oikeita ystäviä ei eroita toisistaan edes riidat tai epäluottamus. Lämpö ei katoa eikä läheisyys, vaikka asiat riitelisivät kovastikin. Luottamus tarvitsee pulaa vahvistuakseen, VuoroVaikutus Vastavuoroisuuden toteutuakseen.
Ystävät ruokkivat toisiaan: kateudella, kilpailulla, mustasukkaisuudella, ilkeydellä ja muilla tosi ikävillä SananSäilillä ja Arjen Teoilla.
Silti ystävyys on olemassa. Täytyy tapahtua paljon että ystävyys kuolee, jos se yleensä on syntynyt.
Jos ystävän kuuluu olla täydellinen, virheetön ihminen, kuka sellaista haluaisi ystäväkseen? Ystävän kuuluu olla tasavertainen, tasa-arvoinen, kuuntelija, kuunneltava, läsnä, paikalla, tarvittaessa.
Hänellä kuuluu olla huumorintajua minun suhteeni; Hänen kuuluu nähdä millainen minä oikeesti olen ja antaa anteeksi se, raadollisuudessaan.
Hänen, MINUN ystäväni, kuuluu antaa minulle Anteeksi, niin kuin minäkin hänelle Antaisin. Hänhän on vain Ihminen.
RAKAS YSTÄVÄ, millainen hän on? Onko hän lähellä sydäntämme, ihailemmeko häntä, turvaudummeko häneen kun maailma murjoo, syydämmekö hänelle saamamme pahan tuulen?
Miten ystävämme suhtautuu meihin? Jos hän on todella ystävämme, hän ymmärtää mistä tuulee. Hän ystävänä tietää, miksi minä käyttäydyn näin, ystävänä hän tekee sen minkä tekee.
Rakas, kulta, missä kulkee ystävyyden raja? Etenkin miesten ja naisten välisessä ystävyydessä? Miksi seksuaalisuus ja himo tulee väliin tähänkin tunteeseen?
Höpö-Löpö-höpö, kuka nyt ystävän kanssa sänkyyn menis? Minä esimerkiksi menin joskus ennen muinoin, useammankin ns. ystävän kanssa. Tosin he ovat edelleen wain Ystäviä ;D
Käännänpä asian toisin!
Mistä tiedät mikä on rakkautta mieheen tule-ja-puserra otteella .. mistä erotat “ystävyyden” … mistä tiedät vaikka ystävyys olisikin parasta juuri hänen kanssaan … miksi ystävyys tiettyjen miesten kanssa tuntuu häviöltä .. miksi toisten miesten kanssa kaveruuskin tuntuu voitolta …
Vastaus varmaankin on Henkilökemia.
Toiset vain eivät sovellu kuin korkeintaan tutuiksi, toisista tekisi mielellään vaikka “piironginjalan”. Toisista tulee ystäviä luonnostaan, toiset kelpaavat vain säälittäviksi räksyttäjiksi takapihalle.
Millainen on hyvä ystävä?
Hän on HÄN. Hän tuntee itsensä, tietää miksi ajattelee siten kuin ajattelee, ei anna kenenkään kusta kintuilleen, ei muodosta mielipiteitään juoruämmien jutuista, ei lähde soitellen sotaan, eikä tee päätöksiä kysymättä asianomaiselta itseltään mielipidettä. Erilaiset ystävät ovat ihana suola kaurapuurossa, se miten suolainen keittomme on riippuu ihan meistä keittäjistä; miten sirottelemme suolamme elämämme rokkaan tekee meistä joko kuninkaita tai sikopaimenia. Ystävän kanssa nautimme ajasta oli se sitten väittelyä, riepottelua, vääntöä, kääntöä tai vain joutavanpäiväistä jutustelua, se on nautittavaa ja siinä viihtyy. Se miten vastaanotamme Ystävän sanoman kertoo meille miten edetä hänen kanssaan. Samalla viestitämme, miten Meidän kanssamme tulee menetellä, jotta juttu jatkuisi yhtä soljuvasti.
Ystävät on yleensä naatittavan erilaisia, tai hyvin samanlaisia. Ystävät tunnistavat herkästi toistensa mielialoja, ja pystyvät johdattelemaan toisiaan tiettyyn haluttuun suuntaan. He tuntevat toisensa ja pelaavat ansiokkaasti yhteen. Kolmas pyörä on aina oman onnensa nojassa, eli turhanpäiväinen.
Ystävyys on vuorovaikutteisempaa kuin Rakkaus. Ystävyys ei vaadi, tai sen ei kuuluisi vaatia. Rakkauskaan ei vaadi, ja silti vaatii kaiken. Ystäviltä odotetaan tiettyjä juttuja, Rakkaus tekee velvoitteita.
Ystävyys yhdistää. Ystävyys tekee lämpöisen kodikkaan olon. Kukapa ei haluaisi olla suosittu, ystävällinen ja luotettava! Vaatiiko ystävyys sittenkin enemmän kuin Rakkaus? Rakkaus vaatii seksin olemassaolon, eikö?
YstävyysSuhde ei saa apuja seksin läsnäolosta, joten mielestäni ystävyys on heikommilla. Seksi tuo sellaista välineistöä kehiin, että on helppo rakastaa (tai ainakin sanoa rakastavansa). Toteennäyttö rakastelemalla (*&*)
Todellinen Ystävä, millainen hän on ?
Häntä ei korvaa kukaan, hänen olemassaolonsa on tärkeää. Vain hän voi sanoa ne sanat, joista hänet tunnistaa ystäväksi. Hän on harvinaista herkkua. Ystävyyden olemassaolo on hengissä pysymisen kanssa yhtä tärkeää, Se että hän voi hyvin ja on kunnossa, valmiina vuorovaikutukseeni, ystävyyteeni.
Ystävän sanat on aina otettava sillä tavalla kuin hän ne tarkoittaa; huumorilla, vakavasti, leikkisästi, arvostellen tai ohitellen. Hän ei pakota mihinkään, jos hän on ystävä. Hän on vain olemassa, jos häntä tarvitaan. Käytettävissä.
Kukaan ystävä ei halua ”tossunsa Alle” ketään. Kukaan ystävä ei syötä ajatuksiaan tai mielipiteitään, vaan kertoo omia mielipiteitään, jotka voi ottaa huomioon jos haluaa.
Itsensä täysin likoon laittaminen ajatuksineen olemuksineen on todellista ystävyyttä; rehellistä läsnäoloa. Antamista, saamista, vuorovaikutusta.
Ystäviä on monenlaisia, Todellisia ystäviä myös monen sorttista. On yötä, päivää, ruusua, risua, on riitaa, sopua.
On Rakkautta on Iloa.
On Ystävyyttä.
(*&*)
[%cuccuu%]
Vastaukset 7
Vanhimmat
Amen :)
kaunis
pitkä oli, en jaksanut ihan kokonaan lukea, mutta hyvä kuitenkin.
Täällä on niin paljon luettavaa,ettäs harmittaa suorastaan ylipitkät kirjoitelmat.
Niitä ei yksinkertaisesti jaksa lukea ekaa kappaletta pidemmälle.
kiitos, laittoi ajattelemaan... mikä on todellista ystävyyttä...
Kertaus ei todellakaan ollut pahitteeksi, ja kommentoin taas samalla tavalla. Ystävyys päättyy siihen, kun sanat loppuvat...
Kerroit silti kaiken oleellisen ystävyydestä.
Jaksoin lukea peräti loppuun asti taas (harvinaista) eli ei se voinut olla ainakaan mitäänsanomatonta löpinää...
?? Liian hyvä Ystävä ??
http://plaza.fi/ellit/testit/liian-hyva-ystava
(*.*)
~ cµccµµ ~