kaikilla varmaan kyllä jossain vaiheessa tämä sama asia tulee eteen,mutta purppasen nyt kuitenkin koska jollekkin on pakko purppasta..
olen suht nuori.. no 25 vuotias äiti ja olen ollut nykyisessä suhteessa 9 vuotta.
nyt tässä viimeaikoina joidenkin kuukausien ajan on tuntunut että suhteemme on jotenkin kylmä ja kaukainen!!!ei oikein ole tunteita mukana enää..onkohan tämä vaan tälläinen 9 vuoden kriisi vai mikähän tässä voisi mättää..en oikein tiedä itsekkään että mitä tässä tekisi vai antaisiko vaan olla näin ja ootella kun tilanne paranee,,vaikka ei meillä ikinä ole suhde ollut mikään "ihana"ihan normaalia perhe-elämää ja tasaista.molemmat olemme huonoja puhumaan ja kaikki on sanoneet että kyllä kannattaisi puhua asioista mutta kun ei vaan osaa keskustella.kaikki menee omalla painollaan eteenpäin ja onhan tässä jo 9 vuotta porskuteltukin..
oisko kellään jotain vastaavaa tai apuja mahd.
olen suht nuori.. no 25 vuotias äiti ja olen ollut nykyisessä suhteessa 9 vuotta.
nyt tässä viimeaikoina joidenkin kuukausien ajan on tuntunut että suhteemme on jotenkin kylmä ja kaukainen!!!ei oikein ole tunteita mukana enää..onkohan tämä vaan tälläinen 9 vuoden kriisi vai mikähän tässä voisi mättää..en oikein tiedä itsekkään että mitä tässä tekisi vai antaisiko vaan olla näin ja ootella kun tilanne paranee,,vaikka ei meillä ikinä ole suhde ollut mikään "ihana"ihan normaalia perhe-elämää ja tasaista.molemmat olemme huonoja puhumaan ja kaikki on sanoneet että kyllä kannattaisi puhua asioista mutta kun ei vaan osaa keskustella.kaikki menee omalla painollaan eteenpäin ja onhan tässä jo 9 vuotta porskuteltukin..
oisko kellään jotain vastaavaa tai apuja mahd.
Vastaukset 3
Vanhimmat
voisin sanoa että meillä
asioista ei puhuta, itse haluaisin, mutta mies pakenee
olemme olleet 13 vuotta yhdessä, lapsia on useampi ja minun aika menee niiden hoidossa ja mies on töissä ja opiskelee
jotenkin riidat ja kaikki sanomiset..ne menee mykkäkoulun kautta vähitellen pois..puhumatta
olen koittanut räyhätä, olla mykkis, olla hyvä tehnyt kaikkeni-mikään ei auta
siksi annan asioiden vain olla.
kuitenkin tulemme toimeen, rakastan häntä ja hyväksyn hänet sellaisenaan.
ehkä olen vaatinut häntä muuttumaan sellaiseksi kun itse haluan, eikä se ole oikein
hän ei ehkä osaa/halua puhua ja miksi painostan siihen jos hän ei koe siihen tarvetta
olen tyytyväinen kun tajusin tähän ja samalla kon osasin itse hellittää asioista ressaamisen, parisuhteemme parani.
joten..en osaa sanoa muuta kun..puhuminen oisi paras..mutta jos toinenkaan ei sitä halua..en pakottaisi.
rakasta häntä sellaisenaan, ehkä se on avain myös siihen että hänkin oppisi puhumaan, ja sinäkin
hyvää jatkoa!
KIITOS TEKSTISTÄ!!täyttyy varmaan koittaa ensin ite vähä muuttua ja olla ressaamatta kaikista asioista,mutta meillä on ihan samaa eli mykkäkoulun kautta kaikki menee ohi ja unohtuu!!
jospa se tästä taas menisi!!!=)
hyvää syksyä kuitenkin
sitten kai on pakko erota jos ei pysty hyväksymään tota periaatetta . minä en pysty hyväksymaan ja mieheni ei taas ikinä pystyisi hyväksymään mun tapaa eli juttelua .