en jaksa

toisinaan. Jokaisella on omat ongelmansa, sellaisillakin, joille se ei ulospäin näy. Muuten ihmettelen kovasti, onko se että oli sivari, mikään ongelma? Sodan aikana tullaan tarvitsemaan myös niitä, jotka eivät halua ottaa asetta käteensä.
Homous on nykyään muotia, jos vähänkin luet lehtiä.
Vegaanina olo on vain omaksi parhaaksesi, ei mikään huono asia, päinvastoin.
Jos saat liian vähän rahaa, sosiaalitoimen on huolehdittava siitä, että pärjäät. Neuvoisin menemään esim. seurakunnan diakoniatyöntekijän (myös vaikka olisit kirkosta eronnut, eivät erottele ihmisiä) luo, jotta heidän avullaan voisit kartoittaa tilanteesi. Heillä on kanavat, minkä kautta pystyvät antamaan neuvoja tulevaa elämääsi varten.
Lääkärin on tutkittava, voiko lääkkeitäsi vaihtaa sellaisiin, joissa on vähemmän sivuvaikutuksia.
Mitä, jos alkaisit käymään esim. kirjastossa ja lukisit vaikka elämänkertoja? Tämä on tyhmä ehdotus, mutta muiden elämästä lukiessa oma elämä ei ehkä aina tunnukaan niin kurjalta. Pelkkä käveleminenkin olisi mukavaa liikuntaa.
Muista ihmisistä on turha välittää, muilla ei ole oikeutta ajatella sinusta yhtään mitään, elä omaa elämääsi parhaalla mahdollisella tavalla, olet vielä nuori! Terv. äiti vm. -59

Voit yliviivata listalta heti ainakin sivarin ja vegaanin. Ne ovat valintoja (mielestäni kuitenkin hyviä sellaisia). Homous ei ole valinta, mutta se, miten seksuaalisuuttaan ilmaisee, on. Jos se aiheuttaa sietämätöntä kärsimystä, elä selibaatissa tai tyydy runkkaamaan. Peruseläkkeellä pärjää (tiedän kokemuksesta). Siirtyminen paikasta A paikkaan B ei periaatteessa maksa juuri mitään, paitsi jos muuton yhteydessä joutuu maksamaan päällekäisiä vuokria tai turvautumaan muuttofirmaan.

Jäljelle jää viisi asiaa. Eikö se jo vähennä taakkaa?

Kannattaa miettiä jos todella tarvitsee lääkkeitä. Esim. skitsofreenikko tarvitsee, masentuneen tilaa vahva lääkitys usein pahentaa. Ystäviä löytyy, mutta varsinkin niiden pitäminen voi kyllä olla ylivoimaisen vaikeaa.

Mielenterveysongelmille ja paikoin mädälle yhteiskunnalle et voi mitään. Eli niiden murehtimiseen se aika kannattaa käyttää.

onko järkeä elää kun on:
-kärsinyt melkein koko elämänsä, 30v mielentervysongelmista.

V: En tiedä, lohduttaako tämä, mutta et kaikesta huolimatta ole AINOA. (siis tunnen vastaavanlaisia "tapauksia")

-on sivari

V: Kuten joku sanoi, tuohan on VALINTA, eikä mikään karmea juttu.

-homo

V: Ja kuten joku sanoi, homoushan on melkein "muotia" nykyään...on julkkis-homosuunnittelijoita jne...

-vegaani

V: Niin, monet ravintoterapeutithan ovat jo pitkään suositelleet kasvisravintoa.

-varhaiseläkkeellä mahdollisesti lopun ikäni saamalla pienintä eläkekettä mikä mahdollista

V: Yritä "elää tulojen mukaan"...tiedän, että se kuulostaa vaikealta, mutta MUISTA esim. kirpputorit (joista saa TOSI hyviä vaatteita, kun pitää vaan silmänsä auki!), muista kirjastot (joista saa ilmaista lukemista), muista, että tietyt asiat ovat ilmaisia tässä maailmassa, kuten esim. ihan luonnossa/ulkona kävely.

-kärsin lääkkeitten sivuvaikutusten takia koko ajan fyysisesti ja henkisesti ja en voi tehdä mitään sen eteen

V: Sinulle pitää vaihtaa lääkitys! Keskustele jonkun LUOTETTAVAN lääkärin kanssa.

-yhteiskunta mm.sosiaalitoimi tekee kielteisiä päätöksiä koko ajan. mm.maksamatta jättämällä pakolliset sairaalahoidot.

V: "Vyötä on kiristetty" monessa paikkaa nykyään...älä ota tuota liian henkilökohtaisesti.


-ei ole ystäviä

V: Yritä hommata niitä vaikka täältä webistä!

-asun pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tietää minut hulluksi ja homoksi. ei ole varaa muuttaa
-aina kun nousee pohjalta, tippuu takaisin.

V: Pikkupaikkakunnilla on aina parjattu ihmisiä, olit sitten "hullu tai et"...ainahan sitä ovat juoruakat jaksaneet liioitella ja valittaa.

Tarkoitan, että et ole yksin asian kanssa.

TSEMPPIÄ!

Voisiko lääkitystä vähentää?

Teit listan siitä, mitkä asiat mielestäsi ovat huonoja elämässäsi, ja tekevät siitä ylivoimaista.

Kokeilehan tehdä listaa niistä asioista mitkä tekevät elämästäsi elämisen arvoisen, mitkä saavat edes pienen hymyn nousemaan kasvoillesi, niitäkin varmasti on.

Toivottavasti löydät suunnan parempaan...:)