Abortti vai ei?

Anna vain lapsen tulla luoksesi,et tule katumaan.

itelläni kävi tälleen:

lokakuussa harrastin suojaamatonta seksiä. marraskuun puolessavälin tulivat menkat, joskin hyvin niukalla vuodolla.
odotin uudenvuoden yli ja mietin kaikkia mahdollisuuksia ja olin jo aivan valmiina menemään tekemään abortin, sillä itselläni ei myöskään ollut minkäänlaisia tunteita alkiota kohtaan. Ei miestä joka auttaisi lapsen hoidossa, mutta ammatti olisi lapsen synnyttyä ja jopa vakituinen työpaikka. itse olen vielä nuori, mutta asiaa todellakin pähkäiltyäni ja mietittyäni, sekä uskallusta riittävästi saatuani päätin tehdä sen raskaustestin. ja positiivistahan se näytti selkeästi. siinä hetkellä mieli jotenkin kirkastui ja mietin, että kyllähän se saattaisikin onnistua sen lapsen pitäminen :)
päätin itse, etten todellakaan mene tekemään aborttia [sillä siskoni ja erään tuttavani vaimo on tehnyt kerran abortin, ja nyt molemmilla vaikeuksia saada lasta. Eihän se varmaa ole, että lapsettomuus johtuu juurikin abortista, mutten uskalla ottaa riskiä]
päätökseni jälkeen kerroin asiasta sikiön isälle ja yllättävästi hän otti asian todella positiivisella tavalla. kertoi olevansa tukena, vaikken sitä todellakaan vaatinut.
Ystävät ovat kaikki innoissaan asiasta ja todella rohkaisevia.
nyt olen 16. raskausviikolla ja kävin neuvolassa ja kylläpä niitä tunteita alkoi löytymään lapsen sydämen sykkeen kuultuani :)
eli siis olen onnellinen siitä, etten sitä aborttia tehnyt, vaikka sitä hyvinkin tarkkaan harkitsin. Voisivathan ne tuntemukset olla nyt aivan erilaiset ja voisin olla hyvin tyytyväinen aborttiin, mutta tälläkertaa kävi näin :)

eli ei se lapsen pitäminen niin hankalaa välttämättä ole, mutta tee kuitenkin päätös oikeista syistä :)
onnea..

Pidä lapsi, ei sulla ole mitään syytä siitä luopua. Tämä on ainut kertainen tilaisuus saada se. Et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta. Aborttia kutsutaan myös murhaksi, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Pidä lapsi et tule sitä koskaan katumaan vaan lapsi tuo iloa ja onnea koko elämääsi. Mukavaa on myös sitten mummona hoidella lasten lapsiakin.

päädyit juuri tälle palstalle??

Itse olen seurannut keskustelua näillä eri palstoilla, ja tuntuu että ne jotka tosiaan haikailevat aborttia, päätyvät tälle palstalle ja kenties tekemään sen.

Ne jotka siitä huolimatta etteivät halua lasta, mutta ovat alitajuisesti sen puolella että aborttia eivät halua, löytyvät jostain syystä pohtimasta aborttia tuolta teiniäiti- ja äitiyspalstoilta.

Siitä voi jo päätellä jotain.

Abortti voi vaikeuttaa lapsen saantia tai olla vaikeuttamatta. Lapsi mullistaa elämän aina, odotit/halusit vauvaa tai et, joten sitä on turha miettiä.

Kyse on siitä, viitsitkö siirtää omat halusi ja elämäntasosi sivuun seuraavaksi 20 vuodeksi. Haluatko huolehtia ja kasvattaa (ja tämä ei ole mitään ah niin ihanaa puuhaa, kasvatus on rankkaa) pientä elämää joka muuttuu pian teiniksi. Et voi ajatella että se on vain söpö vauva, koska lapsuus kestää vain niin vähän aikaa. Nykyisin jo 10 vuotiaat keskustelevat teinipalstalla posliineista, pojista ja seksitä. Se on edessäsi mikäli mielit alkion pitää.

Olen kanssasi saman ikäinen ja olin syksyllä samassa tilanteessa. Asiaa mietin ja päädyin aborttiin, hetkeäkään en ole katunut. Luultavasti voi sanoa että kumpaa tahansa päädyt niin et tule katumaan.

Minäkään en tuntenut mitään sikiötä kohtaan, enkä ollut valmis siis tuomaan sitä tähän maailmaan. En halua kenellekkään huonoa elämää. Ja toisin kuin yleensä sanotaan niin on tieteellisesti todistettu että äitiys ja sen taidot opitaan, niihin ei kasveta. Tunteisiin voidaan kasvaa, mutta taidot opitaan. Emme siis omaa ns. äidivaistoja, kuten monet eläimet, me opimme ne. Eikä siinä mitään pahaa ole, minusta vaan tuntui etten oppisi siihen homman. Jatkan mieluummin mukavaa elämääni näin ja nautin monien vuosien opiskelujen tuloksista...

Tee niin kuin parhaalta tuntuu, älä usko muita tai välitä muiden mielipiteistä. Sinä tiedät parhaiten!! Tsemppiä!!

...jos ette lasta halua! Kukaan ei ansiatse syntyä ei-toivottuna!

Olet kuitenkin jo sen ikäinen, että kehottaisin sua ihan tosissaan miettimään mitä tehdä. Puhu miehesi kanssa asiasta riittävästä, päättäkää yhdessä. Tarvittaessa käy neuvolass ajuttelemassa terveydenhoitajan kanssa.

On selvää, että kun kyseessä on ns vahinkoraskaus sulla ei voikaan olla vielä tunteita lastasi kohtaan. Muutenkin alkuraskaus on usein vaikeaa aikaa, ku nlapsi ei vielä tunnu kovinkaan "todelliselta". Yleensä äidin tunteet lasta kohtaan heräävät tuon 12 vkon jälkeen.

Todennäköisyys siihen, että lapsi olisi vammainen on todella pieni, jos vielä pääset kunnassasi osallistumaan sikiöseulontoihin. Se ei mielestäni ole asia, minkä takia sinun kannattaa aborttin tehdä.

Ei auta kun puhua miehellesi, miettiä ja tehdä päätös. Mitä ikinä päätät, tee itselesi selväksi että se oli oikea ratkaisu äläkä kuuntele muiden moralisointia ja haukkuja.

Tsemppiä:)

monet sanoo että naisen täytyy saada päättää omasta ruumiistaan, mutta kysymys kuuluukin: kuka puhuu vauvan puolesta??
Kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan haluatko tosiaan aiheuttaa omalle lapsellesi kuoleman..
En tiedä monennella viikolla oot, mutta jo ennen 12. raskausviikkoa sikiö harjoittelee hengittämistä, nielemistä ja sen sydän sykkii. Pystyy kipristelemään varpaitaan ja tuntemaan kipua.
Kaiken lisäksi abortista voi aiheutua ongelmia myös sinulle, abortti lisää myöhemmin esim. keskenmenojen ja lasten vammaisina syntymisen riskiä.
Sinä tietenkin teet päätöksen, mutta ajattele kuitenkin myös sitä että se pieni sikiö kohdussasi haluaa kovin elää.

minä olen jo yrittämässä jälkikasvua. Nyt vasta kandivaiheessa mutta jos raskaaksi, tulisin, lapsi olisi tervetullut.

Lapsen saanti ja kasvattaminen eivät ole mitään akrobatiaa, sitä on tehty tuhansia vuosia ja tullaan tekemään. Sinulle on tainnut nyt kohtalon sormi osoittaa äidiksi tulon.

Onnea odotukseesi ja kaikkea hyvää pienellä tiitiäiselle! :)

pitää lapsi, eiköhän ne äidin vaistot ja tuntemukset herää viimeistään silloin, kun saat tuon käärön syliisi.
Itse tein abortin vuosia sitten olosuhteiden takia. Vaikka muuta vaihtoehtoa ei ollut siinä tilanteessa, on tuo kokemus silti koetellut suuntaan ja toiseen kaikki nämä muutamat vuodet.
Sitä miettii mitä menetti ja mitä olisi voinut saadaolosuhteista huolimatta.

kyllä sen tietää jä siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää positiivistä että kummin tekee.kirjotuksestasi päätellen et olisi ehkäpä vielä edes valmis äidiksi.kannattaa aina miettiä kaksi kertaa,oletko valmis kotiäidiksi?

Kukaan normaali ihminen tee aborttia.
Älä tee sitä, tuut ikäs katumaan.
Murha ei vanhene koskaan, ei vaikka istuisi. Se on omassa päässä aina.