Pari kuukautta sitten oli juttua koirasta, joka puri neljävuotiasta tyttöä selkään. Tässä teille juttua erään onelmakoiran omistajan kannalta.
Itse omistan koiran, jolla on kammo vieraisiin ihmisiin, mutta pieniä lapsia se pelkää vihaan saakka. En ikinä jätä koiraani yksin ulos, en auton peräkoukkuun enkä koiraparkkiin, sillä koirani on purrut pelosta (onneksi vain omaa väkeä, minua ei koskaan).
Arvelen, että koirallani on jokin henkinen trauma, ehkä se ei ole tottunut ihmisiin pienenä, tai sitten se on jotenkin vammainen, mutta minä rakastan koiraani ja se on hyvin koulutettu. Koirani tuli meille luovutusikäisenä, mutta jo parin viikon päästä siinä alkoi esiintyä rakenteellisia ja henkisiä poikkeavaisuuksia.
Teidän mielestänne olen ehkä itsekkin vähän seko, kun pidän sellaista koiraa, mutta toisaalta se on mitä rakastettavin karvakorva. Lempeä, kuulianen ja mitä iloisin otus. Jotkin tilanteet vain laukaisevat siinä pelon, joka saa sen agressiiviseksi, siksi pidän sen poissa näistä tilanteista. Sen avulla olen myös kouliintunut käsittelemään hankalia koiria, eikä yksikään koira ole ollut minua kohtaan agressiivinen.
Tuon sakemannin omistajat olivat ääliöitä, ei koira. Toivon, ettei tyttärellesi tullut koirakammoa, kannattaisi viedä tyttäresi tapaamaan lempeitä koiria, ettei kammoa vain jää.
Itse omistan koiran, jolla on kammo vieraisiin ihmisiin, mutta pieniä lapsia se pelkää vihaan saakka. En ikinä jätä koiraani yksin ulos, en auton peräkoukkuun enkä koiraparkkiin, sillä koirani on purrut pelosta (onneksi vain omaa väkeä, minua ei koskaan).
Arvelen, että koirallani on jokin henkinen trauma, ehkä se ei ole tottunut ihmisiin pienenä, tai sitten se on jotenkin vammainen, mutta minä rakastan koiraani ja se on hyvin koulutettu. Koirani tuli meille luovutusikäisenä, mutta jo parin viikon päästä siinä alkoi esiintyä rakenteellisia ja henkisiä poikkeavaisuuksia.
Teidän mielestänne olen ehkä itsekkin vähän seko, kun pidän sellaista koiraa, mutta toisaalta se on mitä rakastettavin karvakorva. Lempeä, kuulianen ja mitä iloisin otus. Jotkin tilanteet vain laukaisevat siinä pelon, joka saa sen agressiiviseksi, siksi pidän sen poissa näistä tilanteista. Sen avulla olen myös kouliintunut käsittelemään hankalia koiria, eikä yksikään koira ole ollut minua kohtaan agressiivinen.
Tuon sakemannin omistajat olivat ääliöitä, ei koira. Toivon, ettei tyttärellesi tullut koirakammoa, kannattaisi viedä tyttäresi tapaamaan lempeitä koiria, ettei kammoa vain jää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi. On hyvä jos hallitset koiraasi. Mutta kun on ihmisiä jotka eivät hallitse, mutta silti pitävät niitä. Meidän lähellä iso sakemanni uros, joka ei siedä toisia koiria ja ihmisiä. Silti ne pitää sitä vapaana tuossa metsässä. Aina saa kulkea pelko kurkussa ja miettiä, että hyökkääköhän se nyt...
Olen samaa mieltä sarin kanssa; Eihän tuossa ole mitään pahaa, juuri kun hallitset koiraasi!
Jos omistaja ottaa vastuun koirastaan ja huolehtii ettei mitää tapahdu(kuten juuri ettei pääse hyökkäämään kenekään kimppuun) niin silloin omistaja on kyllä todella hyvä!!!
Siis tuo kuulostaa siltä että koirasi on ollut erittäin arka yksilö jonka takia sitten puollustaa ehkä turhankin helposti itseään. Ja useinhan on että koti ympäristössä ->
turvallisessa paikassa koira on oma itsensä ja pystyy rentoitumaan ja on varmasti mitä ihanin.
Kunhan koira ei kärsi eikä aiheuta muillekkaan suurta vaaraa niin ei siinä mitään.
Kannattaa kuitenkin ehkä kysyä joltakin apua, koska vaikka trauma peräisiä ongelmia on vaikea poistaa niin ongelma voi avun kautta edes helpottua siis koiran että ihmisenkin kannalta.
koska nyt koirasi varnasti stressaa liikaa ollessaan ulkona (sama asia jos koira ei ole tottunut raketteihin voi hyökätä yms koska on niin peloissaan jos tottuu niin stressi vähennee -> tässä tilanteessa edes pystyy välttämään pelon aiheuttajaa aika hyvin)
joten suosittelen etsimään netin kautta esim googlesta Kivateam- nimisen linkin jossa ongelmakoira auttajia löytyy!!!
Kun oli nuorempi niin mummollani oli rotikan ja sakemannin risteytys joka ei voinut sietää lapsia.
Olin noin 5v kun äiti sanoi ettei koiraan sitten saa koskea ettei käy vahinkoa.
Meni viitisen vuotta ja koira tuli itse kiehnäämään kylkeen rapsutuksia, arvaa vaan kuinka otettu olin kymmen vuotiaana kun olinkin jo "aikuinen" kun koira hyväksyy minut.
Tälläkään koiralla ei ollut muiden kanssa ongelmia kun lasten.
En tiedä mistä tämä lapsi kammo koiralle tuli, mutta hyvin herra elämänsä eli vaikka lapsia vihasikin.
Ei meidänkään siedä lapsia,niiden nopeita liikkeitä halaamaan kaulasta.Myös ruokaansa puolustaa just lapsilta.On kielletty ja varotettu,silti on päässyt vähän näykkäämään.Siis vieraiden vanhenpia on varotettu.Koira on eri huoneessa lapset tahtoo vain mennä.Eka tapauksessa tuli hirvee mökä,et vihanen koira jen.Toisella oli itelläänki koira,et ei kun vähätteli.Myös vaikuttaa onko vanhemmilla mikä käsitys koirista.Jos on maalta on tottunut et voi eläimet purra,puskea,potkia.Pikku näykkäämisestä toisilla hirvee haloo.
Ihan totta. Ja vaikka lapsia kieltää menemästä koiran luo, niin ei kun se on niin kiva, että pakko mennä härnäämään ja sitten jos koira vähän näykkää nii jo on hirveä itku. Meillä iso pentukoira ja jouluna oli veljeni lapset kylässä. Ne oli koko ajan pennun kimpussa, eikä uskoneet vaikka komensi. Pentu alkoi olla jo väsynytkin ja lapset senkun riekkuivat, tottakai pentu viilliintyy ja vähän näykkäsi toista lasta ja oli aivan karmea huuto. Iteltäni paloi pinna siinä vaiheessa joten pistin lapset toiseen huoneeseen jäähylle ja pentu nukkui yhteen putkeen kolme tuntia.
Pentu reppanaa.Sit siinä on sekin,jos laitat koiran huoneeseen.Vieraanpia lapsia ei ilkeä kieltää.Jätettiin vanhenpien vastuulle katsoa,ettei mene koiran luo.Itse siinä kahvia laittelin.Sitten menikin,mitä jos olisi todella purrut!Koiraa ja omistajaa syytetty,niinkuin tässä näykkäämis asiassakin.Kyllä vanhemmat olisi pitänyt huolehtia,kun varoitettiin.Sitten vanhemmat huutaa kovenpaa kuin lapsi.Miten on vihainen koira,lopettakaa!Vaikkei ole sen kummemmin ja on rakas,ei vain lapsiin tottunut.
Meillä on vähän päinvastoin, että on kiltti kultainennoutaja, joka tykkää lapsista. Mutta useimmat vieraat mitä meille tulee ja esim. isovanhemmat pelkäävät sitä vaan siksi että se on iso. Voisi sitä uskoa että koira on kaikille ystävällinen, tuntuu ärsyttävältä että pitäävät koiraani huonona, vaikka siihen ei ole syytä.
Joskus käy mielessä miten kivaa olisi omistaa iso koira. Kun kävelen pienen tipsun kanssa saa varsinkin kesällä varoa lapsia jotka lupaa kysymättä syöksyvät koiran "kimppuun". En voi mennä takuuseen sitä ettei koirani pure kun lapsi yllättäen juoksee eteen ja tarttuu koiraan. Pidän koiran hihnassa joten se ei pääse edes karkuun. Yleensä näin käy kun yritetään ohittaa vastaan tuleva lapsi ja vasta kohdalla tenava päättä, että ihana koira.
Niille jotka kysyvät luvan silittää annan sen sillä edellytyksellä, että koira itse menee lapsen luo. Koira pitää ihmisistä ja hellittelystä todella paljon mutta ei salli vieraan kumartua yläpuolelta kädet ojossa.
Isokokoista koiraa useimmat tajuavat väistää tai kysyvät luvan koskemiseen. Alle kouluikäistä lasta ei pitäisi koskaan päästää yksin oikeastaan minkään eläimen luo. Jos päästää ja vahinko sattuu on mielestäni "syyllisyys" 50/50, vanhempien pitää vahtia lasta ja koiran omistajan koiraa. Koiran omistajaa voi syyttää vain silloin kun koira on irti ja hyökkää, paitsi jos se on omalla aidatulla pihalla ja sinne tulee joku.