ystävääni, eikä kerta ole ensimmäinen. Näin on käynyt ennenkin, mutta hänen sattuessa kohdalleni olen vasta ensimmäisen kerran myöntänyt tämänkin puolen itsestäni.
Hän tietää tunteistani, olen kertonut. Ei ollut järkytys hänelle,mutta ei mitä ilmeisimmin tule koskaan vastaamaan tunteisiini.
Pahinta on se,etten pääse hänestä yli, vaikka melkein pakko olisi,koska tunne on yksipuolinen.
Hän tietää tunteistani, olen kertonut. Ei ollut järkytys hänelle,mutta ei mitä ilmeisimmin tule koskaan vastaamaan tunteisiini.
Pahinta on se,etten pääse hänestä yli, vaikka melkein pakko olisi,koska tunne on yksipuolinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kävi aika lailla samalla tavalla. Nyt olen jo ihan rakastunut... Olen samalla alkanut myös pikkuhiljaa pääsemään hänestä yli (pitkä prosessi).
Jossain vaiheessa ajattelin, en onneksi enää, että jos hän nyt alkaisi seurustelemaan jonkun toisen kanssa tulisin niin mustasukkaiseksi, että hävettää. Pakko hyväksyä se, ettei välillemme voi kehkeytyä mitään ihanaa. Olemme onneksi hyviä ystäviä ja siitä olen erittäin kiitollinen.
Näin pääsi käymään,vaikka hän seurustelee (ilmeisesti) onnellisesti,tiesin sen alusta asti, mutta sokeasti halusin kuvitella jotain muuta.Toivon että aika parantaa haavat.
ei ole todellakaan helppoa luopua pienimmästäkään toivosta silloin, kun se toinen ihminen tuntuu niin oikealta.
vakuuttunut, että pääset hänestä jossain vaiheessa yli, jos tunteet ovat vain ihastumistasolla. Yritä tietoisesti etsiä muuta seuraa ja muuta ajateltavaa, niin ehkäpä se siitä.