Kaikki sujuu hyvin.
Minulla on koti, perhe, ystäviä, ruokaa, vaatteita, mahdollisuus sivistää itseäni, olen terve ja läheisilläni on kaikki enemmän tai vähemmän hyvin.
En uskalla rimpuilla, tavoitella muuta, koska pelkään että sitten kaikki valuu hukkaan ja menetän jotain (tai kaiken) enkä saavuta silti mitään.
Odotan. Jotain.
Elän, mutta en elä.
Odotan, että saisin rakastaa, että minulla olisi joku, ja sitten vasta pystyn elämään. Kuitenkin pelkään, että odotan turhaan ja jos joskus saan rakastaa, huomaan että en siltikään elä.
Silti minulla on kaikkea.
Kysymykseni onkin, odotanko turhaan?
Tiedän että pitää elää tässä ja nyt, mutta en uskalla ottaa riskejä. Minusta vain ei ole siihen.
Koska vain odotan ja ajelehdin, minua huolettaa myös tulevaisuuden työni. Opiskelen juuri sitä alaa mitä haluan ja mikä on intohimoni, en voi koskaan saada siitä tarpeekseni, haluan aina vain tietää lisää ja lisää. Mutta mitä ellen saa alaani vastaavaa työtä? Silloin olen vain ajelehtinut ja kaikki on valunut hukkaan vaikka en olisi riskiä ottanutkaan.
Olen kysynyt ennenkin neuvoa tältä palstalta, ja olen kiitollinen vastauksesta. Nyt haluaisin ikään kuin päivittää tilanteen, koska silloin vastaus oli pari vuotta. No nyt siitä on kulunut puoli toista vuotta ja asia ei ole juurikaan muuttunut. Vai onko?
Minulla on koti, perhe, ystäviä, ruokaa, vaatteita, mahdollisuus sivistää itseäni, olen terve ja läheisilläni on kaikki enemmän tai vähemmän hyvin.
En uskalla rimpuilla, tavoitella muuta, koska pelkään että sitten kaikki valuu hukkaan ja menetän jotain (tai kaiken) enkä saavuta silti mitään.
Odotan. Jotain.
Elän, mutta en elä.
Odotan, että saisin rakastaa, että minulla olisi joku, ja sitten vasta pystyn elämään. Kuitenkin pelkään, että odotan turhaan ja jos joskus saan rakastaa, huomaan että en siltikään elä.
Silti minulla on kaikkea.
Kysymykseni onkin, odotanko turhaan?
Tiedän että pitää elää tässä ja nyt, mutta en uskalla ottaa riskejä. Minusta vain ei ole siihen.
Koska vain odotan ja ajelehdin, minua huolettaa myös tulevaisuuden työni. Opiskelen juuri sitä alaa mitä haluan ja mikä on intohimoni, en voi koskaan saada siitä tarpeekseni, haluan aina vain tietää lisää ja lisää. Mutta mitä ellen saa alaani vastaavaa työtä? Silloin olen vain ajelehtinut ja kaikki on valunut hukkaan vaikka en olisi riskiä ottanutkaan.
Olen kysynyt ennenkin neuvoa tältä palstalta, ja olen kiitollinen vastauksesta. Nyt haluaisin ikään kuin päivittää tilanteen, koska silloin vastaus oli pari vuotta. No nyt siitä on kulunut puoli toista vuotta ja asia ei ole juurikaan muuttunut. Vai onko?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elät nyt liian "turvallista ja hyvää" elämää, ettei se tyydytä edes sinua itseäsikään. Tietty hallittujen riskien ottaminen kuuluu elämän kulkuun - ne tuovat elämään elämisen tunnetta ja maustetta. Kyllä ne kolhivatkin, tuovat epävarmuutta, rosoisuutta, mutta vastapainoksi saat elämänkokemusta, rohkeutta, uskallusta rakentaa elämä juuri sellaiseksi, kun sinä sen haluat!
Olet onnellisessa asemassa opiskelujesi suhteen vain aniharva tuntee tuonlaista intohimoa ja kiinnostusta omaa alaansa kohtaan. Työtä löydät varmasti!
Miesasioissakin on uskallettava kohdata maailma eli kuten olen monelle joutunut sanomaan, ei tietääkseni ketään ole kotoa tultu vihille hakemaan nykypäivänä!
Uskalla elää samalla intohimolla kuin opiskelet!
Ratkaisut ovat omissa käsissäsi - muista se!
Onnea toivottaen: Tai-Pan