Mun ongelmani: Oon suht kivan näköinen, ja mukavan luonteinen. Monet jätkät on kiinnittäneet huomiota, mutta aina, kun joku pyytää multa, että alanko olemaan sen kanssa, sanon ei. Vaikka pitäisin jätkästä, niin EI, en mä uskalla muuttaa elämääni! Oon jo 16 ja painanu monet kerrat mieleeni etten mä ole ainoa, mutta en vain uskalla! Hyvä kun tiedän mitä jätkien kanssa puhutaan, en oo yksinkertasesti tottunu jätkiin! Ikävää, ja tää johtaa myös siihen etten uskalla tehä alotettakaan....
Hitto soikoon liian ujo ja varovainen =(
Hensu
5629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta tuo kuulostaa aivan normaalilta.. en muista missä/mistä luin/kuulin että jos lapsena ei ole leikkinyt niin paljoo poikien tai tyttöjen kanssa niin niitä voi "vierastaa"...
Itselläni on toisinpäin.. Jätkien seurassa osaan olla ja mulla on aina hauskaa niiden seurassa ja uskallan kertoo jätkälle helpommin huoleni ku muijalle.. Ja luulen sen johtuvan siitä kun olen koko lapsuus aikani leikkinyt ja jutellut pääasiassa poikien kanssa.. ja suvussani on pelkkiä poikia että niiden kanssa ollaan paljon oltu nuorempana.. et ainakin itse laitan syytä lapsuus vaiheeseeni...Ala-asteellakin minulla oli vaikeuksia leikkiä niitä "tyttöjen leikkejä"... ennemmin olin poikien kanssa kiipeilemässä tai leikkimässä sotaleikkejä taikka sitten pelaamassa jalkapalloa... Että itseluottamusta vaan...
Hensu, tossa sun tekstissäs on IHA JOKA IKINEN sana ja lause kirjotettu just niiku mäki voisin kirjottaa!!! ihan samanlailla ja mulla on siis ihan samat ongelmat ku sulla..on ollu aina ja on edellee...ainoa "ero" on se, et mä oon viel 15, tosin n. viikon päästä 16.. :)
Et tällee...
Hensu, tossa sun tekstissäs on IHA JOKA IKINEN sana ja lause kirjotettu just niiku mäki voisin kirjottaa!!! ihan samanlailla ja mulla on siis ihan samat ongelmat ku sulla..on ollu aina ja on edellee...muhukki kiinnitetää kyllä huomiota ja tällee, mut sit ku pitäis keskustella jotai ni APUA! mä en vaa saa suutani auki tai keksi mitää puhumista..! ainoa "ero" ton sun tekstin kanssa on se, et mä oon viel 15, tosin n. viikon päästä 16.. :)
Et tällee...
Et oo tosiaankaan yksin ton asian kanssa...taitaa täälläkin olla aika monia jotka on sun kanssa ihan samanlaisessa tilanteessa...
Ja voin muuten vakuuttaa että tosi moni poika miettii sitä, mitä tytön kanssa pitää tehdä ja mistä niiden kanssa pitää puhua etc. Juttu on varmaan juuri niin, että jos ei ole tottunut olemaan tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin alkuun tuntuu tosi vieraalta ja vaivautuneelta olla vaan kahden pojan/tytön kanssa.
Vaikka oon jo vähän vanhempi ja oon jonkun verran päässyt tosta tunteesta eroon, niin silti vielä ihan hiljattain oon vetänyt puihin alkavia suhteita jonkun mukavan tytön kanssa koska oon ajatellut etten uskalla luopua tutusta ja turvallisesta elämäntilanteesta.
Oon kuitenkin havainnut että kannattaa käyttää kaikki mahdollisuudet hyväkseen ja puhua tytöille mahdollisimman monissa tilanteissa ja lähteä treffeille vaikka ei olisi yhtään varma haluaako kyseisen henkilön kanssa elää loppuikänsä.
Eli se mitä halusin sanoo oli se, että kannattaa yrittää hankkia kokemusta vastakkaisen sukupuolen kanssa toimimisesta jotta juttu luistaa sitten luontevasti, kun todella haluaa saada jonkun koukkuun =) Eli syöksy vaan tilanteeseen sitä sen kummemmin etukäteen ajattelematta ja katso mitä tuleman pitää...kyllä se tilanne siitä vapautuu.
Toi kuulosti tosi tutulta...