Tiedän, että kaikki on mokannut joskus, kuka mitenkin. Mulla niistä vaan tulee aina ongelma, koska melkein joka päivä ne tai joku niistä muistuu mieleen, ja masennun aivan täysin. Tuntuu, että en enää osaa elää niin, että en ajattele mokiani. En osaa olla aidosti onnellinen...Siltä minusta ainakin tuntuu. Niin kun en ansaitsis olla onnellinen tai jotain... Tiedän että tää varmasti kuulostaa tyhmältä, mutta jos jollain on edes vähän samanlaisia kokemuksia, olisi kiva saada neuvoja, miten tästä voi päästä eroon!
Mokat masentaa
Haluan eroon tästä
6484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kolmisen vuotta sitten tekemäni mokat vainosivat minua joka päivä ja joka hetki, minun oli aivan pakko irvistää itsekseni koska se masensi niin paljon.
Sitten kerran vain päätin, että ei, mennyt on mennyttä ja nyt on nyt, en ajattele enää mitään mitä on joskus tapahtunut. Enkä ole ajatellut. Elän täydellisesti tässä hetkessä ja varon visusti katsomasta taakseni.
Tämä päätös on vaatinut minulta muistini, muistoni, lapsuuteni, kaikki ihanatkin hetket. Mutta silti en kadu. Nyt olen onnellinen. Elämästä nauttimisen osaaminen on elämän tarkoitus.
Minulla oli sama ongelma murrosiässä.Lopulta kärsin lievästä masentuneisuudesta.Sillä otin kaikesta paineita ja pyrin täydellisyyteen.Sitten jossain vaiheessa heräsin unestani.Tajusin että mokaukset kuuluvat osana elämään ja oppimiseen.Aloin nauttia elämästäni ja tein mitä itseäni huvitti.Jos mokasin (AINA) en enää välittänyt.Ei pidä miettiä mitä muut minusta oikein ajattelevat.Keskity itseesi, sillä elämä menee paljon paremmin kun et piittaa töppäyksistä.
Siis älä välitä.Mutta terveydestä on pidettävä huolta.
P.S. Viime viikolla taas mokasin isosti, niin kuin minulle on usein tapana käydä.Mutta riippuu paljon siitä, miten suhtaudut mokiisi."Paras" tapa olisi olla välittämättä niistä.Sillä sinä et muista niitä enää sadan vuoden päästä.
joskus luen omia viestejäni täältä ja masennun hetkeksi. Mutta vain hetkeksi.
ihanaa...tai ei ei ihanaa mutta helpotus minulle etten todellakaan ole ainoa!!!
tuo teksti voisi olla suoraan minun kynästäni!
mutta entäs jos jonain päivänä osaan elää tässä hetkessä,murehtimatta menneistä mokailuistani. osaisinko olla edes onnellinen...tähän ahdistukseen on jo tottunut!
...kauheistakin kauheimpia asioita,niin kaikki mokailut ja töppäilyt tuntuvat niin typeriltä ja pieniltä murheilta,että jättää ne omaan arvoonsa.Jos mokailut tarkoittaa toisen loukkaamista,mene ja pyydä anteeksi,jonain päivänä se voi olla myöhäistä.Ja jos se ei ole vahingoittanut ketään,ei edes itseäsi,mieti asioiden tärkeyttä elämässäsi.Olen mokaillut tyhmyyttäni,lapsellisuuttani,ajattelemattomuuttani,mutta niihin on ollut jokin syy.Anna anteeksi itsellesi,emme ole täydellisiä kukaan.I LOVE ALL OF YOU,MOKAILIJAT.
Minullekin tällainen olo on tuttu... se liittyy sairaalloisen ylikorostuneeseen syyllisyyden ja häpeän tunteeseen, joka on tyypillistä alkavissa masennustiloissa.
Mielestäni sinun kannattaisi hakea apua mielenterveystoimistosta tai lääkäristä. Jos kyseessä todella on depiksen alku, et todellakaan pysty "ottamaan itseäsi niskasta kiinni" tms. kuten usein asiaa tuntemattomat neuvovat. Hoidotta jäämisen seurauksena voi olla pahimmassa tapauksessa vakava depressio, joka on tappava sairaus.