Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Olisin todella kiitollinen jos arvostelisitte runoni :)

    Nostan pääni tummasta vedestä, pyyhin vaaleat hiukset kasvoiltani ja vavahdellen nostan katseeni. Yli oman olkapääni näen sinut.

    Nojaan pääni sinun valkoista rintaasi vasten. Et vastustele. Emme sano sanaakaan.

    Annat vereni valua päällesi. Niin se on aina ollut.

    Minulle olet elämä, muille kuoleman ensimmäinen palvelija.

    Mustien hiuksiesi takaa näkyivät surulliset silmäsi. Ne olivat aina surulliset, emme välittäneet siitä enään.

    Purin tummilla huulillani korua kaulassasi. Koru symboloi ikuista elämää. En tajunnut sitä. Ei se mitään. Riittää kun tajuan sinut. Ja sinä minut.

    Me kannamme toisiamme pimeän puutarhassa. Kuolleet ruusut eivät herää ympärillämme. Me emme välitä niistä.
    Me molemmat, vajonneinna pimeään kannattelemme toisiamme, toistemme veri huulilla. Me vaihdamme tuskamme keskenään.
    Sinä et ole se, joka nostaisi minut kaivosta. Sinä olet se kuka vajoaa kaivoon kanssani.
    1123
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Hieman synkkä, mutta kaunis.
    Itse asiassa ihanan synkkä.. aww. :>

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    deadlySweet kirjoitti:

    Nostan pääni tummasta vedestä, pyyhin vaaleat hiukset kasvoiltani ja vavahdellen nostan katseeni. Yli oman olkapääni näen sinut.

    Nojaan pääni sinun valkoista rintaasi vasten. Et vastustele. Emme sano sanaakaan.

    Annat vereni valua päällesi. Niin se on aina ollut.

    Minulle olet elämä, muille kuoleman ensimmäinen palvelija.

    Mustien hiuksiesi takaa näkyivät surulliset silmäsi. Ne olivat aina surulliset, emme välittäneet siitä enään.

    Purin tummilla huulillani korua kaulassasi. Koru symboloi ikuista elämää. En tajunnut sitä. Ei se mitään. Riittää kun tajuan sinut. Ja sinä minut.

    Me kannamme toisiamme pimeän puutarhassa. Kuolleet ruusut eivät herää ympärillämme. Me emme välitä niistä.
    Me molemmat, vajonneinna pimeään kannattelemme toisiamme, toistemme veri huulilla. Me vaihdamme tuskamme keskenään.
    Sinä et ole se, joka nostaisi minut kaivosta. Sinä olet se kuka vajoaa kaivoon kanssani.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu