Se oli kaunein syksy,
vaikka se oli surullinen.
Silloin ruska oli kaunein.
Puut suurina huokuivat pihassani,
Hiljainen tuuli lennätti keltaisia lehtiä.
Syksy oli niin lämmin ja lempeä minulle.
Tunsin itseni sudenkorennoksi,
elämäni oli niin ihanaa.
Surun keskeltä löysin jotakin,
minkä olin jo luullut kadottaneeni.
Ajelin pyörällä ja laulelin kulkeissani.
Tukka tuulessa hulmusi oljenkeltaisena,
kuin rypsipellot silloin.
Valkean laivani saapuvan luulin...
Se syksy säilyy mielessäin.
Se oli ohikiitävää aikaa.
Syksyn lumous haihtui talveen.
Talvella seisoin jo omilla jaloillani,
mutta ne jalat alkoivat kantaa.
Se talvi on jatkunut ja jatkuu vaan,
ehkä se on koko elämäni mittainen talvi.
vaikka se oli surullinen.
Silloin ruska oli kaunein.
Puut suurina huokuivat pihassani,
Hiljainen tuuli lennätti keltaisia lehtiä.
Syksy oli niin lämmin ja lempeä minulle.
Tunsin itseni sudenkorennoksi,
elämäni oli niin ihanaa.
Surun keskeltä löysin jotakin,
minkä olin jo luullut kadottaneeni.
Ajelin pyörällä ja laulelin kulkeissani.
Tukka tuulessa hulmusi oljenkeltaisena,
kuin rypsipellot silloin.
Valkean laivani saapuvan luulin...
Se syksy säilyy mielessäin.
Se oli ohikiitävää aikaa.
Syksyn lumous haihtui talveen.
Talvella seisoin jo omilla jaloillani,
mutta ne jalat alkoivat kantaa.
Se talvi on jatkunut ja jatkuu vaan,
ehkä se on koko elämäni mittainen talvi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Runosi on kuin pienoisnovelli. Kerrot siinä yhdestä elämäsi käännekohdasta. Maalaat taitavasti syksyn kauneuden ja oman surusi sen vastakohtana. Loppu on myös hyvä.
Hieno oli runosi, aivan ihana!
Mutta saanko kysyä, miksi kaikki aikaisemmat vastauksesi on poistettu täältä???
Minullakin on muisto syksystä, jolloin tajusin rakastavani rakastani. Siitä on jo aikaa.