Lopetin polttelun tuossa joulukuun puolenvälin paikkeilla ja aloin syödä 2mg nikotiini purkkaa. Vuodenvaihteen jälkeen lopetin sen pukrkankin syönnin.
Oireet tuntuu edelleen jatkuvan. Silloin tällöin esiintyy vielä sellaista ärtyneisyyttä ja levottomuutta mitä ei ollut ( tai en ainakaan aikaisemmin ollut laittanut merkille).
Levottomuus ilmenee sillä tavalla, että sitä vaan yht'äkkiä vaikkapa nousee sohvalta ja alkaa ihmetellä että mitähän sitä oikein tekisi? Siinä sitä sitten tulee hetken "palloiltua" ympäriinsä.
Ärtyneisyydestä en ole oikein varma, että onko se ollut ajoittaista, vai onko siitä tullut pysyvä olotila?
Paino on noussut. En ole käynyt vaa'assa, mutta kyllä vaatteet sen verran kiristää mahan tienoolta, että se on sanomattakin selvää (ettei se ainakaan pudonnut ole). Kai sitä on tullut syötyä "aikansa kuluksi" välillä siinä missä on tullut ennen käytyä tupakilla.
Rahaa ei ole erikoisemmin säästynyt. Tilasin mm. lehden ja olen ostellut "kaikkea pientä" periaatteella "sama meni ennen tupakkiin, niin eiköhän sitä nyt voi...".
Liikuntaa on tullut harrasteltua. Ihan vain omaksi huviksi yksikseen on tullut käytyä lenkillä, sauvakävelemässä ja lumikenkäilemässä. Ei tulisi pieneen mieleenkään mennä harrastelemaan mitään "verenmakusuussa" pelaamista, siksi, että olen huono häviäjä ja liiallinen vitutus vielä tässä vaiheesa saattaisi vaaraksi tälle nikotiinittomuudelle. Liikkumisesta muuten saa kohtuullisen hyvän fiiliksen. En ihmettele, että jotkut käy juoksemassa tuola pakkasessa siinä missä toiset käy tupakilla. Jonkin sortin nistejä kummatkin.
Alkoholia olen vältellyt kovasti. Ons itä vähäsen tullut juotua, mutta pelottaa, että kun on tarpeeksi päissään, niin se siitä sitten, kuten edellä tuossa huonosta häviämisominaisuudesta mainitessa.
Nikotiini purkkaa olen kuitenkin edelleen kuskannut mukana sen varalta, että tulee todella tiukka paikka. Ettei tulisi niin hirittävästi takapakkia. Vaikka siitä itse nikotiinista eroon hankkiutuminen olikin todella paljon tiukempi paikka, kuin itse sauhuttelun lopettaminen.
Mutta ei tästä aiheesta enempää. Alkaa nimittäin tulla haikea ikävä vanhaa huonoa tapaa. Täytyy pysyä lujana.
Oireet tuntuu edelleen jatkuvan. Silloin tällöin esiintyy vielä sellaista ärtyneisyyttä ja levottomuutta mitä ei ollut ( tai en ainakaan aikaisemmin ollut laittanut merkille).
Levottomuus ilmenee sillä tavalla, että sitä vaan yht'äkkiä vaikkapa nousee sohvalta ja alkaa ihmetellä että mitähän sitä oikein tekisi? Siinä sitä sitten tulee hetken "palloiltua" ympäriinsä.
Ärtyneisyydestä en ole oikein varma, että onko se ollut ajoittaista, vai onko siitä tullut pysyvä olotila?
Paino on noussut. En ole käynyt vaa'assa, mutta kyllä vaatteet sen verran kiristää mahan tienoolta, että se on sanomattakin selvää (ettei se ainakaan pudonnut ole). Kai sitä on tullut syötyä "aikansa kuluksi" välillä siinä missä on tullut ennen käytyä tupakilla.
Rahaa ei ole erikoisemmin säästynyt. Tilasin mm. lehden ja olen ostellut "kaikkea pientä" periaatteella "sama meni ennen tupakkiin, niin eiköhän sitä nyt voi...".
Liikuntaa on tullut harrasteltua. Ihan vain omaksi huviksi yksikseen on tullut käytyä lenkillä, sauvakävelemässä ja lumikenkäilemässä. Ei tulisi pieneen mieleenkään mennä harrastelemaan mitään "verenmakusuussa" pelaamista, siksi, että olen huono häviäjä ja liiallinen vitutus vielä tässä vaiheesa saattaisi vaaraksi tälle nikotiinittomuudelle. Liikkumisesta muuten saa kohtuullisen hyvän fiiliksen. En ihmettele, että jotkut käy juoksemassa tuola pakkasessa siinä missä toiset käy tupakilla. Jonkin sortin nistejä kummatkin.
Alkoholia olen vältellyt kovasti. Ons itä vähäsen tullut juotua, mutta pelottaa, että kun on tarpeeksi päissään, niin se siitä sitten, kuten edellä tuossa huonosta häviämisominaisuudesta mainitessa.
Nikotiini purkkaa olen kuitenkin edelleen kuskannut mukana sen varalta, että tulee todella tiukka paikka. Ettei tulisi niin hirittävästi takapakkia. Vaikka siitä itse nikotiinista eroon hankkiutuminen olikin todella paljon tiukempi paikka, kuin itse sauhuttelun lopettaminen.
Mutta ei tästä aiheesta enempää. Alkaa nimittäin tulla haikea ikävä vanhaa huonoa tapaa. Täytyy pysyä lujana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.