Nyt on jo yli vuosi siitä, kun minä sairastuin vakavaan masennukseen. Masennus sinällään ei ollut minulle uutta, mutta näin voimakkaana kylläkin.Se tuli kuin kirkkaalta taivaalta, jouluaattona, ja siitä alkoi elämäni pimein jakso.Oireeni olivat jo psykoottisia.Terapiaa sain kaksi kertaa viikossa ja useamminkin ja sairaalaa ehdoteltiin tiuhaan,mutta sinne en lähtenyt. Lääkitystä muuteltiin ja olo oli erittäin tuskainen.En nähnyt valoa enkä toivoa missään ja huominen tuntui vain uudelta kärsimykseltä.Olin yli puoli vuotta sairaslomalla ja kävin lukuisissa lääkäreissä..Tänä päivänä minä voin hyvin.Olen erittäin onnellinen, ja huomisella on varmasti varattuna minulle jotain oikein mukavaa=)
MINÄ NOUSIN POHJASTA !
Särkynyt enkeli
4513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mukavaa kuulla jonkun parantumisesta =) Itse parannuin n. 6 kk:n masennus jakson jälkeen. Huh niitä ajatuksia ja tuntemuksia silloin! Olen 19 vuotias opisekelija, joten kouluhan siinä jäi hetkeksi kesken, kun ei halunnut nousta ollenkaan. Ja koska silloin en halunnut elää oikeasti, ei tavoitteetkaan kiinnostaneet (eli koulun läpi pääsy). Onneksi pääsin jaloilleni, vaikka ihmissuhteet kärsi jne. Mietin keinoja miten pääsen täältä helpoiten pois (esim. pakkasten tullessa vedän pään täyteen ja sammun lumihankeen). Sairaita ajatuksia ja olin vielä tosissaan. Noh, pakkaset tuli, mut hengissä olen, tapaan tuttuja, käyn koulua, harrastan..:) Enpä olisi sillon uskonut. Terapiassakin kävin ja pyörittelin mielessä menneisyyden kiemuroita.
että olette parantuneet. Minä en, mutta todella piristävää tajuta ettei se ole mahdollista. Ja uusia tuttujahan löytää aina, omat ystävyyssuhteet ovat nyt todella kärsineitä! Hyvä kun ovat olemassa.
Pikku virhe.
Mutta ainahan voi mennä alemmas eli mikä se pohja on?