Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä koska mulla
on koko ajan paha olla enkä saa mistään apua
eikä kukaan kunnolla välitä.Itken ja kiukutte-
len meilkein joka päivä kokoajan.On niitä
hyviäkin päiviä mut niitä on niin harvoja
enään nykysin.:(öisin en saa kunnolla unta tai
jos saan niin aamulla väsyttää ihan hirveestti,
nään painajaisia ja herään joskus yöllä ja
en tiedä missä mä oon eli oonko kotona vai
siinä unessa vai missä.ja sit on kaikenlaista
enkä kesttä enään.Mulla on vaikee anoreksia
enkä tiedä mitä mun pitäis tehdä koska en
pystty syömään oikein mitään ja maha kurisee
kokoajan ja on turvoksissa.Kyllä mä joskus
aina vähän jotain syön ja semmostakin mitä
oikeestti en pystty,mut sit taas oon muutaman
päivän syömättä.yleensä vaan puuroa,hedelmiä,
ruisleipää, all bran muroja,kasviksia..Juon
jos juon niin vettä tai sokeritonta mehua tai
teetä.Sit jokakerta kun oon syöny niin ahdis-
taa ihan helvetistti.hypin kokoajan melkein
enkä pystty olemaan kunnolla paikoilani.
Sit kun tulee paha olo joka ei tuu ruokaan
liittyvästtä vaan muusta niin viiltelen.Mun
kotiväki ja muut luulee et mulla ei oo enään
mitään anoreksiaa ja et mulla on kaikki hyvin.
Please auttakaa,haluan apua ja nopeestti!!
En jakssa olla enään yksin näiden asioiden
kanssa.
on koko ajan paha olla enkä saa mistään apua
eikä kukaan kunnolla välitä.Itken ja kiukutte-
len meilkein joka päivä kokoajan.On niitä
hyviäkin päiviä mut niitä on niin harvoja
enään nykysin.:(öisin en saa kunnolla unta tai
jos saan niin aamulla väsyttää ihan hirveestti,
nään painajaisia ja herään joskus yöllä ja
en tiedä missä mä oon eli oonko kotona vai
siinä unessa vai missä.ja sit on kaikenlaista
enkä kesttä enään.Mulla on vaikee anoreksia
enkä tiedä mitä mun pitäis tehdä koska en
pystty syömään oikein mitään ja maha kurisee
kokoajan ja on turvoksissa.Kyllä mä joskus
aina vähän jotain syön ja semmostakin mitä
oikeestti en pystty,mut sit taas oon muutaman
päivän syömättä.yleensä vaan puuroa,hedelmiä,
ruisleipää, all bran muroja,kasviksia..Juon
jos juon niin vettä tai sokeritonta mehua tai
teetä.Sit jokakerta kun oon syöny niin ahdis-
taa ihan helvetistti.hypin kokoajan melkein
enkä pystty olemaan kunnolla paikoilani.
Sit kun tulee paha olo joka ei tuu ruokaan
liittyvästtä vaan muusta niin viiltelen.Mun
kotiväki ja muut luulee et mulla ei oo enään
mitään anoreksiaa ja et mulla on kaikki hyvin.
Please auttakaa,haluan apua ja nopeestti!!
En jakssa olla enään yksin näiden asioiden
kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tyttö pieni... Sun pitäis käydä lääkärissä ja kertoa sille sun olosta. Ainaskin lääkäri osaa sua auttaa ja varmasti kuuntelee. Jos ei hae apua, ei voi sitä saada. Koitahan jaksaa!
Joo mä oon sanonu muille et haluan lääkäriin
ja ne sanoo et ne varaa ajan.Mut ei ne tee
mitään,yritän täs hakea jostain apua mut
en tiedä mistä.tiedätkö jonkun paikan numeron
jonne vois soittaa ja hakea apua esim.johonkin
apu tai syömishäiriöisten puhelimeen tai
johonkin.Voitko antaa sen numeron? Kiitos jo
etukäteen! Mä en mitään muuta yritäkkään
kun vain jaksaa.On niin paha olla..
Hei! Tässä on yksi linkki mistä löytyy asiallista tietoa esim. vertaistukiryhmistä ja neuvontapuhelimen numero. http://www.syomishairioistentuki.fi/
Voit ottaa yhteyttä myös kouluterveydenhoitajaan (jos koulussa olet). Ihan myös terveyskeskuksen lääkärille meneminenkin on vaihtoehto. He kyllä auttavat eteenpäin.
Itselläni on olo aika lailla kuin ketjun aloittajallakin. En viiltele, mutta muuten satutan itseäni kun tuska yltyy oikein pahaksi.
Apua olen hakenut ja saanut sen mitä tarjolla on. Terapiaan ei tullut kelan tukea, joten sen sitten sain unohtaa. Usein toivon kuolevani, mutta on tämä henki tosi tiukassa. Olen anorektinen, mutta laihduttaminen on omasta mielestäni vain keino hoitaa pahaa oloani. Aika kehno sellainen, myönnetään, mutta lihomisen aiheuttama paha olo olisi jo täysin sietämätön.
Katjusan fiilikset ovat liiankin tuttuja. Toivottavasti silti edes vähän lohduttaa tieto, että nuorena sairastuneilla on parempi ennuste kuin meillä aikuistapauksilla. Sinnittele elämän syrjässä, hae apua, ota sitä vastaan ja jaksa uskoa siihen, että mikä ei tapa se vahvistaa. Sitten terveenä olet aika paljon kokeneempi ja avarakatseisempi kuin tavallisen onnelliset tallaajat, joiden elämä on ollut tavallisen tasaista.
mä uskon et sä tulet vielä parantumaan,vaikka oletkin aikuinen. koita vielä jaksaa.tsemppiä.
Mä uskon et sul on tosi rankkaa.toi saattoi kuulostaa hieman naivilt. tarkoitus ei ole olla mikään opettaja.ehkä sun pitäis sanoo sun vanhemmilles,se auttais ainaki vähä. yritä lopettaa viiltely, se ei auta mitään ja se on jo niin vakavaa et sun täytyis kyl kertoo siit jollekki. En mä usko et sun vanhemmat syyllistää sua jos sä sanot,pikemminki tahtoo vain huolehtii. kertominen on kyl vaikeaa.. voimia. ps: en ole mikään räksyttävä mamma, niinkuin tämä viesti varmaan antoi sellasen kuvan.
Kuulostat AIVAN samanlaiselta kuin minä, jos mennään ajassa taaksepäin jotain kuukausi... Mun anoreksia alko kesällä ja koko syksy oli yhtä helvettiä. Viiltelin, oli paha olla, en syönyt. Saman jutut kuin sulla.
Nyt olen sit hoidossa. ALuksi en millään muotoa halunnut hoitoon mutta sinnepähän mut pistettiin. Ja hyvä niin, ajattelen nyt. En olisi jaksanut sitä touhua kauaa. Hullukshan siinä tuli jo...
Neuvon sinua menemään puhumaan jollekin. Terkkarille vaikka, tai jollekin psykologille, jos äitille ei voi kertoa. (ite en ainakaan pystyny äitille puhuu, mut se huomas mun touhuilut ja lähetti hoitoon)
Se oli ihan hirveetä kun laitettiin hoitoon koska mähän en todellakaan halunnut lihoa grammaakaan, mutta parempi näin.
PAino on noussut semmoiset 5 kiloa, ja olo on paaaaaaaaaaaaljon parempi.
Sanoit että et jaksa olla yksin niiden asioiden kanssa. Älä siis ole yksin, puhu muille, se helpottaa :)
Tsemiä!