Mulla on nyt taas vaihteeksi iskenyt kamala vauvakuume. Valittevasti vauva ei sinäänsä ole niin ajankohtainen. Just olen päässyt opiskelemaan, enkä tahtois lopettaa kuitenkaan opiskeluja. Miehen kanssa tulee vasta 8 kuukautta, eikä edes olla vielä haluttu muuttaa yhteen. Ei siinä, etteikö se olis ongelma, vaan ihan sen takia ettei kiirehditä.
Oisko ketään muuta samassa tilanteessa? Auttais aika paljon, jos ois joku kenen kanssa keskustella. Miehelleni en ole vielä mitään puhunut, muutakuin että joskus haluan saada lapsia.
Oisko ketään muuta samassa tilanteessa? Auttais aika paljon, jos ois joku kenen kanssa keskustella. Miehelleni en ole vielä mitään puhunut, muutakuin että joskus haluan saada lapsia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaapa tutulta. Ollaan miehen kanssa oltu nyt 1v 5kk yhdessä, parin kuukauden päästä asuttu vuosi yhdessä. Mulla alkoi vauvakuumeilut loppukesästä. Kävin salaa netissä lukemassa synnytyskertomuksia ja keskustelupalstoja; aina kun mies tuli kotiin niin napsautin sivut vauhdilla pois. Noh, jäinhän minä sitten kiinni ja mies oli ihan kauhuissaan että "miten voi olla vauvakuume?". Ollaan kuullemma vielä niin nuoria ja kumpikaan ei vielä valmistunut (tosin mies on gradua vaille valmis ;)). Itselläni ½ vuotta opiskeluja takana, mutta olen vaihtamassa alaa, eli taas alkaisi opiskelut alusta. Vauvakuume on kokoajan taustalla. Välillä se hellittää mutta välillä ei voi muuta ajatellakaan!! Mies sanoi että hän aikaisintaan voi ruveta harkitsemaan lapsia kun on 25, eli vielä 1v 1kk pitäisi odottaa. Silloin miehellä pitäisi tosin olla jo töitä (jos hyvin käy) niin silloin SE ei ainakaan voi enää olla syynä :) Tällä jutulla yritän nyt siis vaan sanoa, että tiedän tunteesi...
Jos miehesi löytääkin hyvän työpaikan sitten heti, niin älä vaan oo niin lapsellinen että se seikka tekee hänestä valmiiksi vanhemmuuteen... Sun kirjoituksesta saa nimittäin semmosen käsityksen. Että aloittaisit hirveen painostuksen heti, kun viimeinenkin "syy olla hankimatta lasta" ns. katoaa.
No emmä sitä nyt ihan niin tarkoittanut... Huoh,lähinnä vitsinä kirjotin sen. Kyllä mä sen verran miestäni kunnioitan etten painosta mihinkään mihin ei oo valmis. Keskusteleminen asioista on eri asia kuin painostaminen.
ihan samassa tilanteessa..
Hirveä vauvakuume pukkaa päälle:))
Ollaan seurusteltu nyt 5 ja puoli vuotta joten ihan tarpeeksi kauan vauvan hankintaa ajatellen:)
Yhteen ollaan muuttamassa syksyllä, ja ollaan ajateltu että vauva voisi syntyä talvella 2007.
Ainoa ongelma vaan on opiskelut. Opiskelen AMK:ssa ekaa vuotta ja ajattelin niin että voisin pitää sitten välivuoden sieltä..
Mullakin on kauhea vauvakuume. Ollut jo aika kauan itseasiassa. Itse olen kyllä vielä suht nuori, vasta 19-vuotias eikä vauvanhankinta ole varmaankaan kovinkaan järkevää vielä tällä iällä. Itse olen nimittäin sitä mieltä, että hankin vauvan sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tiedän viettäväni loppuelämän.. Haluan, että lapsellani on sekä isä että äiti kotona eikä hän joudu kokemaan vanhempien eroa. Toki tällähetkellä tuntuu, että poikaystäväni, jonka kanssa olen seurustellut (vasta) reilun vuoden, voisi olla "elämäni mies". Vauvanhankinta saa nyt kuitenkin odottaa vielä ehkä parisen vuotta.
Pienempänä ajattelin, että hankin lapsia suht nuorena (joskus 18-20-vuotiaana) - toisaalta ei hieman yli parikymppinenkään nyt niin vanha äidiksi ole... Onhan tässä vielä monta vuotta aikaa hankkia lapsia, joten ei sinällään mikään kiire... Vaikka joskus vauvakuumeen ollessa pahimmillaan, ei jaksaisi odottaa lainkaan..:)
Itse pohdin ihan samoja juttuja kuin te. Miten opiskeluille käy jos saa vauvan? Olen puhunut miehellekin jo pitkään, että haluan lapsia -ainakin joskus. Olemme olleet avoliitossa 3,5 vuotta joten tiedän että mieheni osallistuu esim. kotitöihin ja on muutenkin "kunnollista isäaineista".
Mutta minulla on amk-opinnot kesken. Viime syksynä aloitin. Toisaalta, voihan sinne kouluun aina palata, opinto-oikeutta ei viedä, mutta työpaikka voi mennä äitiysloman aikana.
Saapa nähdä.. :)
Mulle iski vauvakuume vuos sitte, sen jälkeen ei oo hirveesti muuta pyöriny mielessä. On vähä sama toi koulujuttu,haluis käydä toisaalta koulut loppuun ja saada kunnon ammatin. Tuntuu vaan että koulunpenkillä joutuu istua ikuisesti. Haavena olis että sais olla vauvan kanssa kotona kun se on pieni ettei tarvis 1-v. ikäsenä tarhaan laittaa... Miehellä vielä kanssa koulu kesken ja sille tosi tärkeetä että on "kaikki valmiina/ kunnossa" ennen vauvaa. Asunto, työt... Kaikki vaan tuntuu hirveen kaukaselta.
Meillä kanssa sama tilanne, vauva tilauksessa. Mies käy töissä, minäkin nyt, mutta toiveena päästä syksyllä AMK:n. Haluan lapsen nuorena, mutta mietityttää, ja syystäkin. Tiedän että ajoitus ei olisi paras, mutta vauvakuume on ollut jo vuosia..
Mulla on myös ollu vauvakuume jo aika kauan. Oon kohta 21, ja mies pian 23...miehelläni ei ole vielä ammattia, ja sen vuoksi mieheni ei halua vielä lasta. Hän myös haluaa, että kaikki on valmiina lasta varten..talo, auto ja työpaikka ja ammatit. Mä en vaan jaksais oottaa! ite opiskelen ja valmistun keväällä, mutta tämä ala ei ole se mitä haluan tehä lopun elämääni. Syksyllä olisi kiva päästä opiskelemaan ammatti korkeaan...
Ei olla vielä oltu yhessäkään ku vuosi. Yhessä ollaan kylläki asuttu melkein koko seurustelu aika...
Millon ois "järkevää" hankkia lapsi?
oon miettiny myös sitä, että ei se sopiva aika tuu ikinä, jos aina pitää olla jotain muutaki suoritettuna ja valmiina ennen ku vauvoja voi tehä.
Oon aina halunnu lapsen nuorena...
välillä itekki ajattelen että oishan se viisasta että ois ammatit ja opiskelut tehty kuhan vauva tulee, mutta siihen tosiaan menee niin kauan, että en tiiä jaksanko oottaa.
Mäki aina netistä lueskelen kaikkia vauva jutttuja :) miehelle ein tietenkää niistä kerro, kun ehkä joskus...
Huokaus...vaikiata.