Kerron tän aika lyhyesti. Näin tällaisen unen...
Menin muutaman kaverin kanssa puhuvan vuoren sisällä olevaan luolaan, koska vuori kertoi siellä olevan tippukiviä. Luolan perällä oli raunioituneita rakennelmia ja portti vanhan temppelin raunioihin. Temppelissä oli oranssit valot. Temppelin ylätasanteelta hyppäsi alas olento joka näytti aluksi uhkaavalta kissalta, koiralta ja karhulta. Olenolla oli melkein koko ruumiin peittävä vaate. Alas hypättyään olento muuttui pieneksi suloiseksi kissaksi.
Kävelimme temppelistä ulos junaradalle. Kissa lähti juoksemaan junaradalle ja sille kasvoi perään kauriin sarvet. Huusin kissalle:"Hei, Kissa! Älä mee sinne, tule takas!" Olento tuli takaisin ja oli muuttunut joksikin epämääräiseksi olennoksi joka oli hieman läpinäkyvä. Tai sitten se näytti siltä kuin se olisi kokoajan muuttumassa eri olennoiksi.
Kysyin tai muuten vain sanoin:"Sä olet joku henki?" koska en saanut vastausta, kysyin toisen kysymyksen ja katsoin olentoa:"Mikä sun oikea muoto on?" Samalla se muuttui mustaksi olennoksi jolla oli kaksi punaisena hehkuvaa silmää. "Aah... Mörkö!" sanoin ja katsoin vielä hetken. Katsoessani olentoa, tunsin jonkinlaista vetovoimaa sitä kohti. Ajattelin, jos jatkan olennon katsomista vielä vähän pidemään, olento vie minut jonnekin. Minun ei kuitenkaan nyt ollut tarkoitus minnekään mennä, joten käänsin katseen pois ja jatkoin matkaa.
Tässä on vielä kuva siitä: http://koti.mbnet.fi/jeejeeje/art/BogeyManScene.jpg
Sitten vielä se joku muu... Olin veljen kanssa jollain rannalla. Siellä oli laituri. Vesi oli miellyttävän kirkkaan tummaa. Vesi oli myös ihanan viileän lämmintä. Veli meni uimaan. Laiturin päässä oli kaksi vesilintua, jotka aioimme ottaa kiinni. Saadaksemme ne kiinni, meidän piti pysyä huomaamattomina. Veli meni veteen rannalta ja minun piti mennä vasta myöhemmin laiturilta. Veli kertoi aina kuinka syvää missäkin kohdassa oli. Kunnes oli sopivan syvää, minäkin menin veteen. Vedessä oli mukava uida. Uimisessa unohdin ne linnut, mutta aika sama, uiminen oli kivempaa. Uin laiturin toiselta puolelta rannalle ja veli seurasi perässä. Rannalla kävellessä huomasin että hän ei ole minun veli. Osoitin sormella hänen napaa ja sanoin:"Sä et ole minun veli." Käänsin suurimman osan katseestani pois päin hänestä ja näin syrjäsilmällä hänen muuttuvan oranssiksi olennoksi.
Joo... teki vaan mieli kertoa jollekin... kertokaa vaikka omia kokemuksia tollasista jutuista tai kommentoikaa tätä tai jotain muita juttui...
Menin muutaman kaverin kanssa puhuvan vuoren sisällä olevaan luolaan, koska vuori kertoi siellä olevan tippukiviä. Luolan perällä oli raunioituneita rakennelmia ja portti vanhan temppelin raunioihin. Temppelissä oli oranssit valot. Temppelin ylätasanteelta hyppäsi alas olento joka näytti aluksi uhkaavalta kissalta, koiralta ja karhulta. Olenolla oli melkein koko ruumiin peittävä vaate. Alas hypättyään olento muuttui pieneksi suloiseksi kissaksi.
Kävelimme temppelistä ulos junaradalle. Kissa lähti juoksemaan junaradalle ja sille kasvoi perään kauriin sarvet. Huusin kissalle:"Hei, Kissa! Älä mee sinne, tule takas!" Olento tuli takaisin ja oli muuttunut joksikin epämääräiseksi olennoksi joka oli hieman läpinäkyvä. Tai sitten se näytti siltä kuin se olisi kokoajan muuttumassa eri olennoiksi.
Kysyin tai muuten vain sanoin:"Sä olet joku henki?" koska en saanut vastausta, kysyin toisen kysymyksen ja katsoin olentoa:"Mikä sun oikea muoto on?" Samalla se muuttui mustaksi olennoksi jolla oli kaksi punaisena hehkuvaa silmää. "Aah... Mörkö!" sanoin ja katsoin vielä hetken. Katsoessani olentoa, tunsin jonkinlaista vetovoimaa sitä kohti. Ajattelin, jos jatkan olennon katsomista vielä vähän pidemään, olento vie minut jonnekin. Minun ei kuitenkaan nyt ollut tarkoitus minnekään mennä, joten käänsin katseen pois ja jatkoin matkaa.
Tässä on vielä kuva siitä: http://koti.mbnet.fi/jeejeeje/art/BogeyManScene.jpg
Sitten vielä se joku muu... Olin veljen kanssa jollain rannalla. Siellä oli laituri. Vesi oli miellyttävän kirkkaan tummaa. Vesi oli myös ihanan viileän lämmintä. Veli meni uimaan. Laiturin päässä oli kaksi vesilintua, jotka aioimme ottaa kiinni. Saadaksemme ne kiinni, meidän piti pysyä huomaamattomina. Veli meni veteen rannalta ja minun piti mennä vasta myöhemmin laiturilta. Veli kertoi aina kuinka syvää missäkin kohdassa oli. Kunnes oli sopivan syvää, minäkin menin veteen. Vedessä oli mukava uida. Uimisessa unohdin ne linnut, mutta aika sama, uiminen oli kivempaa. Uin laiturin toiselta puolelta rannalle ja veli seurasi perässä. Rannalla kävellessä huomasin että hän ei ole minun veli. Osoitin sormella hänen napaa ja sanoin:"Sä et ole minun veli." Käänsin suurimman osan katseestani pois päin hänestä ja näin syrjäsilmällä hänen muuttuvan oranssiksi olennoksi.
Joo... teki vaan mieli kertoa jollekin... kertokaa vaikka omia kokemuksia tollasista jutuista tai kommentoikaa tätä tai jotain muita juttui...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin aamulla tietoisen unen jossa hetken pihalla sokeana seisoskeltuani nappasin tuulessa lentävän vaaleanpunaisen toppatakin päälleni (oliko se joku amazing technicolor dreaming coat vai, vai mikä pentele se Joosepilla olikaan... ihan eri asia kai). Silitin puussa olevaa kissaani. Siirryin kipuamaan polkua joka johti ylös rinnettä jolla oli mitä upeimpia kukkaistutuksia. Tietoisena siitä että uni ei kuitenkaan kestä ikuisuuksia yritin oikein ahmia eräänkin samettisen näköisen suuren kukan kauneutta itseeni. Polun yläpäässä päädyin jonkinlaiseen työskentelytilaan tai verstaalle... Siellä nainen ja nuorempi ja vanhempi mies yrittivät saada minua liittymään heidän Valtakunta-nimiseen seuraansa. Sain liittymispaperitkin naaman eteen, mutta ennenkuin ehdin nimeäni alle kirjoittaa, heräsin.
Hieman myöhemmin rintaani alkoi puristaa aivan vimmatusti, joten tuli kieltämättä mieleen että taivasten valtakuntaanko minä olinkin ollut liittymässä. Vaikka eivät ne ihmiset varsin enkelimäisiltä vaikuttaneet, nainen oli epäluotettava, nuorempi mies möliskö renttu. Vanhempi mies oli kyllä rauhallinen ja seesteisen oloinen.
Jos tässä näiden kipujen kanssa lähtö tulee, niin heippa sitten kaikille tällä palstalla.
Vaikka pierua se kai vaan oli. Joku ruoansulatushäiriö, ja niitähän minulla riittää.
>>>Tietoisena siitä että uni ei kuitenkaan kestä ikuisuuksia>Valtakunta