Sairiksella

Täällä on ollut kyllä hyvää keskustelua avun hankinnasta. Mäkin olen saanut nyt keskusteluapua, mut tuntuu että ongelma on vielä tosi paljon hahmottamatta... On vaan niin paha olo ja kai masennus ja pelottaa, et millainen äiti musta tulee, kun hermostun ukolle niin helposti ja olen KAMALA, kun on paha olla. Toisaalta tuntuu, et rakastan pientä lastani niin, et sattuu, mut en osaa rakastaa, kun ei muakaan ole oikeen koskaan lapsena rakastettu... Pelkään, et lapseni joutuu kokemaan saman, kuin minä pienenä, ja en haluis sitä. Haluisin voida käsitellä ongelmiani, mut sairaslomalla olo on niin vaikeeta, kun ei oo "oikeeta" syytä...
2384
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

kyllä sinusta hyvä äiti tulee.Sinulla vain hormoonit jyllää tällä hetkellä.Niin minustakin tuntui kun ootin ekaa lastani.Silloin kaikki näytti huonolta ja mikään ei onnistunut.Kuule kyllä se siitä ohi menee.Minä ainakin rakastan lapsiani yli kaiken jaen tahtois niille mitään pahaa.Eniten minua mietitytti se raskaus aikana,että kun minun äitipuoleni pahoinpiteli minua kun olin pieni ettei minusta tulisi samanlaista.Eikä minusta tullut saman laista kun minä päätin niin ettei tule.

Äänestä
  • Se on kiva kuulla, et et oo päätynyt samanlaiseks äidiks, kuin äitipuolesi. Meidän äiti on päällisin puolin ollut ihan jees, mut tuntuu, et se on aina elänyt sellasta "uhrin" elämää kauhean miehen kanssa, ja ei oo oikein osannu koskaan miettiä, mitä se haluaa oikeesti. Tänään just mietin, et en halua elää niin kuin äiti, kun tuntuu, et äiti ei yhtään hyväksy, et jään sairaslomalle, vaa pitäs vaan suorittaa ja suorittaa ja koskaan ei tuu tarpeeksi hyväksi... Ja just sen takia olen sairiksella, et oppisin elämään, et vauvanikin saisi elää, eikä vaan yrittäis kelvata äidille, niin kuin mä olen tehnyt. On vaan hel*etin vaikeeta opetella tätä elämää...ja ahistaa välillä niin paljon.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ja raskaana kirjoitti:

Täällä on ollut kyllä hyvää keskustelua avun hankinnasta. Mäkin olen saanut nyt keskusteluapua, mut tuntuu että ongelma on vielä tosi paljon hahmottamatta... On vaan niin paha olo ja kai masennus ja pelottaa, et millainen äiti musta tulee, kun hermostun ukolle niin helposti ja olen KAMALA, kun on paha olla. Toisaalta tuntuu, et rakastan pientä lastani niin, et sattuu, mut en osaa rakastaa, kun ei muakaan ole oikeen koskaan lapsena rakastettu... Pelkään, et lapseni joutuu kokemaan saman, kuin minä pienenä, ja en haluis sitä. Haluisin voida käsitellä ongelmiani, mut sairaslomalla olo on niin vaikeeta, kun ei oo "oikeeta" syytä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu