Täällä on ollut kyllä hyvää keskustelua avun hankinnasta. Mäkin olen saanut nyt keskusteluapua, mut tuntuu että ongelma on vielä tosi paljon hahmottamatta... On vaan niin paha olo ja kai masennus ja pelottaa, et millainen äiti musta tulee, kun hermostun ukolle niin helposti ja olen KAMALA, kun on paha olla. Toisaalta tuntuu, et rakastan pientä lastani niin, et sattuu, mut en osaa rakastaa, kun ei muakaan ole oikeen koskaan lapsena rakastettu... Pelkään, et lapseni joutuu kokemaan saman, kuin minä pienenä, ja en haluis sitä. Haluisin voida käsitellä ongelmiani, mut sairaslomalla olo on niin vaikeeta, kun ei oo "oikeeta" syytä...
Sairiksella
ja raskaana
2384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllä sinusta hyvä äiti tulee.Sinulla vain hormoonit jyllää tällä hetkellä.Niin minustakin tuntui kun ootin ekaa lastani.Silloin kaikki näytti huonolta ja mikään ei onnistunut.Kuule kyllä se siitä ohi menee.Minä ainakin rakastan lapsiani yli kaiken jaen tahtois niille mitään pahaa.Eniten minua mietitytti se raskaus aikana,että kun minun äitipuoleni pahoinpiteli minua kun olin pieni ettei minusta tulisi samanlaista.Eikä minusta tullut saman laista kun minä päätin niin ettei tule.
Se on kiva kuulla, et et oo päätynyt samanlaiseks äidiks, kuin äitipuolesi. Meidän äiti on päällisin puolin ollut ihan jees, mut tuntuu, et se on aina elänyt sellasta "uhrin" elämää kauhean miehen kanssa, ja ei oo oikein osannu koskaan miettiä, mitä se haluaa oikeesti. Tänään just mietin, et en halua elää niin kuin äiti, kun tuntuu, et äiti ei yhtään hyväksy, et jään sairaslomalle, vaa pitäs vaan suorittaa ja suorittaa ja koskaan ei tuu tarpeeksi hyväksi... Ja just sen takia olen sairiksella, et oppisin elämään, et vauvanikin saisi elää, eikä vaan yrittäis kelvata äidille, niin kuin mä olen tehnyt. On vaan hel*etin vaikeeta opetella tätä elämää...ja ahistaa välillä niin paljon.