Ollessanne vaikeassa elämäntilanteessa, Miten pyritte ratkaisemaan tilanteen?
Itse käytän asioiden yhdistelemistä, esimerkiksi kuinka olen tähän joutunut, mahdollista apua tarjoavat järjestöt tai virastot, avun edullisuus ja hakemisen helppous, kuinka hyvin tarjottu apu auttaa minua myös myöhemmin elämässäni ja onko tarjottu apu muutenkaan mielekästä ottaa vastaan. Mielestäni ei saisi koskaan jäädä vain yhtä vaihtoehtoa...
Itse käytän asioiden yhdistelemistä, esimerkiksi kuinka olen tähän joutunut, mahdollista apua tarjoavat järjestöt tai virastot, avun edullisuus ja hakemisen helppous, kuinka hyvin tarjottu apu auttaa minua myös myöhemmin elämässäni ja onko tarjottu apu muutenkaan mielekästä ottaa vastaan. Mielestäni ei saisi koskaan jäädä vain yhtä vaihtoehtoa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä joudun kerta toisen jälkeen vaikeaan tilanteeseen samaisten HENKILÖIDEN ja heidän ajatusten vuoksi. Ulospääsyä noidankehästä ei toistaiseksi ole löytynyt! Minun siis pitäisi jäädä noidankehään?
Mutta välillä on niin huonossa kunnossa, ettei jaksa eikä pysty hakemaan apua mistään.
Viranomaisapu ja viranomaistoiminta ajaa ihmiset holhouksellaan huonoon kuntoon. Mielestäni ihmisten pitäisi olla itsenäisempiä ja omatoisempia ja tuolloin myös "kunto" pysyy ja kestää. Osoitus viranomaistoimintojen heikkoudesta on mielestäni jo se, että palvelevat viranomaiset mm. jonkin aikaa virassa olleet poliisit ovat itse jo päällisin puolinkin huonossa kunnossa. Minä en aijo pilata loppuelämääni moisten kanssa.
Ja tarjottava useita vaihtoehtoja, kun niitä kerran on. Moniko esimerkiksi sairaalassa saa tietoa hoitohenkilökunnalta erilaisista vaihtoehdoista vai meneekö henkilökunnan aika pelkkään arviointiin siitä, kuinka potilas osaa/jaksaa toimia jne... Monestihan näitä uusia ratkaisuja juuri kaipaisi esimerkiksi sen takia, että saisi jonkun uuden idean.
Omat asiani ovat kuitenkin melko hyvin aina järjestyneet, mutta omaa työtä ja aktiivisuutta se on kyllä vaatinut ja paljon. En onneksi varsinaisesti ole masennuspotilas...
Mielisairaalassa tietää, että henkilökunnan aika kuluu kivasti keskenään jutellen. Jos heille maksettaisiin tuntipalkkaa tehdyn työn mukaan olisi heidän tuntipalkkansa huikea. Jos tätä lukee joku sairaanhoitoa opiskeleva, joka haluaa päästä helpolla työelämässä niin erikoistu psykiatriaan. Esim. Turussa suljetun osaston yöhoitajat nukkuvat öisin, ja saavat pahan raivarin, jos joku menee häiritsemään. Myös telvision katselu ja tietokoneella netissä seikkailu ja pasianssin peluu kuuluu työtehtäviin. Jos on ahdistunut ja haluaa keskustella hoitajan kanssa sitä pitää erikseen anomalla anoa. Potilaat siellä terapoivat toisiaan, mutta sekin on kiellettyä, joa ryhmä sattuu nauramaan hoitajan mielestä liian paljon tullaan siitä sanomaan:"ei täällä saa nauraa tämä on mielisairaala. Että simmottis Turus.
Koetko sinä normaaliksi ihmiselämäksi juosta eri viranomaisten luukuilla kerjäämässä apua luulotauteihin joita ei ole olemassakaan tai jotka voisi välttää normaalilla ihmis- ja parisuhde-elämällä?
Onhan se hoitajien ja lääkäreiden toiminta omituista, mutta jos jonkimoista porua nettijutuista ottavat, niin tilanne on täysin itseaiheutettua, koska he olisivat voineet valita myös asiakkaikseen sellaisia jotka eivät hoidoista kovaa kritiikkiä anna.
Mitä on parisuhde elämä? Koetko sinä muka sen normaaliksi?
Ja mistä tiedät, että on luulotauti kyseessä? Voihan se olla oikeakin rampauttava tauti. Psykoosissa on aika vaikea harjoittaa normaalia elämää ja käydä treffeillä, ainakaan kovin menestyksekkäästi.