Kun nyt täällä maleksitte arvoisat kanssasisaret ja veljet, niin eikö olisi mukava lukea näiden "ahniinselkeidenketjujen" väliin kunnollisia tarinoita ihastumisista. Siis kuinka se tapahtui, miten teidän kävi vai onko tilanne vielä päällä? Sellaisia tarinoita, joissa ei yritetä edes metsästää sitä "ihastusta", vaan kerrotaan tunteista ja hmm.. niiden tuoksuista. Pidän henkilökohtaisesti aika epätodennäköisenä, että juuri se minun ihastukseni roikkuisi täällä, joten mieluiten lukisinkin kokemuksista, jospa vaikka niistä saisi inspiraatiota omaan "reality" elämään.
Gallub
Nosie
51022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on ihastukseni kävellyt aivan takanani, mietin aina välillä että minun olisi pitänyt äkkiä pysähtyä, hän ei olisi heti huomannut sitä, vaan tullut ihan kiinni minuun...tällä ajatuksella herkuttelen.
Ihastuin erääseen mieheen työmatkamme päätteeksi. Hän ei ollut minkään näköinen, enkä alkuun kiinnittänytkään häneen mitään huomiota. Kun useamman päivän olin kuunnellut hänen huumorilla höystämiä juttujaan, tajusin kuitenkin ettei minulla ollut ollut niin hauskaa pitkään aikaan. Matkan jälkeen jäi ontto olo.
Jonkin ajan jälkeen tapasimme jälleen sattumalta eräässä työjutussa ja sillä hetkellä kun katsoin häntä, päässäni naksahti. Muistan ajan, paikan, tilanteen. Menin täysin sekaisin pitkäksi aikaa.
Etäisyys ja elämäntilanteet tekivät kuitenkin sen, että emme koskaan alkaneet seurustelemaan. Omalta puoleltani salamanisku oli kuitenkin niin raju, etten vieläkään ole toipunut siitä. Pelkään että menee vielä kauan, ennen kuin kykenen ihastumaan/rakastumaan uudelleen. Kyllä hänkin minusta piti, mutta ei hullaanunut minuun lainkaan samalla voimalla kuin minä häneen.
Aloitin uudessa työpaikassa. Jo heti silloin tunsin jotain "sähköä" erästä miespuolista työkaveriani kohtaan. Onnistuin hätistämään nuo ajatukset mielestäni pois kohtuu hyvin, kunnes koitti legendaaristen pikkujoulujen aika. Meillä oli tosi hauskaa. Vietettiin lähes koko ilta tanssilattialla. Muistan kuinka katseltiin toisiamme silmiin piiitkään ja sen jälkeen halattiin. Oikeastaan rustistettiin toisiamme. Taidettiin siinä pusujakin vaihtaa. Mieletön fiilis. Ajatella että voikin tavata tuollaisen tyypin, jonka kanssa juttelut luistaa ja läheisyys tuntuu hyvältä. No, olemme molemmat varattuja, joten se siitä sitten... mutta kyllä antoi voimia jaksaa taas tätä elämää. Enää tuo tilanne ei ole ns. "päällä", kun muuta ei tule tapahtumaan IKINÄ! Haaveillahan silti saa :)
I saw him and I felt a light go through me, I never never felt so much light go through me in my life...
Helsingin rautatientorilla odotin bussia aseman rappusilla istuen. Viereisen katoksen alla seisoi mies, jolla oli pitkät viljanväriset lainehtivat hiukset. Tuli mieleen Robert Plant nuorena :) Hän katsoi minua ja minä häntä.
Pian hänen bussinsa tuli, ja hän meni istumaan sille puolelle millä puolella minä odotin omaa bussiani. Hän otti repustaan kirjan, jota alkoi lukea. Sitten hän nosti katseensa, ja alkoi hymyilyttää. Ja hän hymyili mulle. Ihan ku jossain yltiöromantiikkaleffassa nainen ja mies kohtaavat ja hymyilevät toisilleen tietäen, että tässä on sitä jotain..tapahtuuko tällaista Suomessakin?? :)
Juuri kun tajusin, että nyt alkaa olla viimeinen hetki juosta perään, bussi lähti. Ja mies jäi katsomaan ikkunasta.
Vieläkin tulee mieleen tämä mies, joka oli kanssani samassa tilanteessa noin kymmenen minuuttia. Kymmenen vaivaista minuuttia elämässä... En tiedä hänestä mitään, enkä varmaan koskaan enää tule kohtaamaan häntä. Haaveissani hänkin ajattelee minua, ja miettii, miksei ihminen voi toimia ennen kuin on liian myöhäistä.