Uskalla olla vanhempi -kirjassa, kerrotaan se, mitä vastuuntuntoiset vanhemmat ja opettajat ovat yrittäneet osalle vanhemmista vääntää rautalangasta: asiaa, joka harvinaisen monelle lapsensa elämään ja koulutyöhön sitoutuneelle vanhemmalle on päivänselvä asia! Jos ei opettajien sana paina, maalaisjärjestä puhumattakaan, mitäpä tuumitte tästä?
..."Tietenkin oppilaan lahjakkuus, luokkakoko, koulun resurssit ja opettajien pätevyys ovat merkittäviä tekijöitä. MUTTA VANHEMPIEN KIINNOSTUS JA SITOUTUMINEN LAPSIINSA ON VIIMEAIKAISEN TUTKIMUKSEN VALOSSA MERKITYKSELLISEMPÄÄ KUIN LUOKKIEN SUURUUS TAI OPETTAJIEN TAITAVUUS....Ei ole kyse niinkään siitä, onko vanhemmilla taitoa auttaa läksyjen tekemisessä, vaan ovatko he kiinnostuneita lapsistaan ja näiden koulunkäynnistä. Kiinnostuneiden kotien lapset saattavat selviytyä keskinkertaisenkin opettajan opettamina paremmin kuin ne lpset, joilla on koulun pätevimmät opettajat, mutta välinpitämättömät vanhemmat.
Vanhemmat: katse ensin peiliin ennenkuin syytätte lapsenne koulumenestyksestä opettajia!
..."Tietenkin oppilaan lahjakkuus, luokkakoko, koulun resurssit ja opettajien pätevyys ovat merkittäviä tekijöitä. MUTTA VANHEMPIEN KIINNOSTUS JA SITOUTUMINEN LAPSIINSA ON VIIMEAIKAISEN TUTKIMUKSEN VALOSSA MERKITYKSELLISEMPÄÄ KUIN LUOKKIEN SUURUUS TAI OPETTAJIEN TAITAVUUS....Ei ole kyse niinkään siitä, onko vanhemmilla taitoa auttaa läksyjen tekemisessä, vaan ovatko he kiinnostuneita lapsistaan ja näiden koulunkäynnistä. Kiinnostuneiden kotien lapset saattavat selviytyä keskinkertaisenkin opettajan opettamina paremmin kuin ne lpset, joilla on koulun pätevimmät opettajat, mutta välinpitämättömät vanhemmat.
Vanhemmat: katse ensin peiliin ennenkuin syytätte lapsenne koulumenestyksestä opettajia!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Huvittavintahan tässä on, että ennen (50- ja 60-luvulla) luokkakoot olivat paljon suurempia kuin nyt. Kirkonkylällä, josta olen kotoisin Saattoi olla jopa yli 40 oppilasta yhdessä luokassa ja yksi ainoa opettaja. Tuossa porukassa oli myös sellaisia, jotka ilman muuta laitettaisiin tänä päivänä erityisopetukseen. Myös omalla luokallani 70-luvulla oli koko ajan oppilasmäärä 30 tienoilla. Omat lapseni eivät koskaan ole olleet yli 25 oppilaan luokissa. Voisiko joku kertoa, että jos luokkakoot ovat nykyään suuria, niin mihin ajankohtaan verrattuna? Kyläkouluissakin oli ennen oppilaita ihan toiset määrät kuin tänä päivänä.
Mutta nykyään ihmiset, kukaan, ei ota vastuuta mistään, vaan kaikki siirretään muille. Hei, se ei ole kamala asia jos lapsella on oppimisvaikeuksia, ei siitä tarvitse ketään syyttää. Ei kaikki tarvitse korkeakoulututkintoa, nimenomaan ammattitaitajista on tänä päivänä pulaa, koulutettuja on liikaa. Korkeakouluopinnoissa pitää nimenomaan opiskella itse ja se taito on opittava suht. varhain.
Tässä nyt jotain ihan pikapikaa.
Kun puhutaan tämän päivän luokkakoosta, sitä ei verrata luokkakokoon joskus ennen, vaan siihen todettuun ihanteeseen, mikä olisi hyvä.
Luokkakokoja siis verrataan ideaaliin luokkakokoon, joka on parinkymmenen oppilaan hujakoilla. Tällöin voidaan hyödyntää opettajan oppimia (toivottavasti ainakin ;) opetusstrategioita lapsille tehokkaammin. Nykypäivä suosii henkilökohtaisempaa otetta kuin ennen ja mielestäni siinä on paljonkin itua.
Opetuksesta saa myös vaihtelevamman, kun oppilaita on vähemmän. Tämä lieneekin itsestään selvää lukijoille. Neljänkymmenen oppilaan kanssa ei lähdetä yhtäkkiä luontoon kuuntelemaan linnunlaulua tai tutkimaan kasveja.
Oppimisympäristöön on myös yritetty kiinnittää kouluissakin huomiota, ainakin uusissa kouluissa.
Uskon, että suurin osa opettajista pystyisi kyllä vetämään suuret määrät oppilaita pulkassaan päivästä toiseen, mutta opetus saattaisi olla pikkuisen yksitoikkoisempaa kuin pienelle porukalle. Koska kuri nousisi entistäkin tärkeämmäksi asiaksi oppimistilanteissa, se veisi varmaankin monelta hauskalta asialta aikaa.
Olen samaa mieltä, että kaikkia meitä tarvitaan. Aikuisten tehtävä on opastaa lasta realistiselle tielle, sellaiselle että lapsi löytää paikkansa tässä "sillisalaattiyhteiskunnassa" .
kasvatus oli muutenkin aika pimeetä joskus kun olin lapsi 60 -luvulla.
Eli jos vertaa luokkakokoa tuolla tavalla, onn ihan hukassa....
Liikuttinhan ennen höyryjunillla.. ja käveltiin duuniin kymmenen kilometriä. ja lapsia hakattiin ja peloteltiin poliisilla ja mustalaisilla... viddu!
jotta yrittävät vaikuttaa vanhempien mielipiteisiin. Ei sen takia että se olisi totta. Jotkut opettajat ovat myös itse vanhempia, ja luulen että kun kyse on omasta lapsesta, ja häntä opettaja alkaa syyttelee ja pitämään häirikkönä, niin aivan varmasti nousee barrigaadeille. Vieraita lapsia on niin helppo syytellä, kun ei ole tunteet pelissä. Opaskirjat ovat vain kuvitteellista, ei totta.
Oletko kuullut sananlaskun,
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
noiden opettajien suhteen! Hyvin sanottu!
ettei opettajissa ole eroja.
Meillä lasten opettajat vaihtuvat joka vuosi.
Opettajissa on helposti huomattavissa eroja.
Jotkin opettajat ovat tyranneja (pojan nykyinen opettaja), jotkin taas tosi kivoja ja jopa kuuntelevat oppilaita ja ottavat myös heidän tarpeensa huomioon.
Opettajan pätevyyden tiettyyn aineeseen pystyn laskemaan siitä, kuinka paljon joudun opettamaan lastani.
kiinnostuneita vai eivät ole lapsensa koulunkäynnistä? Onko hän käynyt iltaisin ikkunan takana kurkkimassa lasten koteihin?
Meillä ainakin vanhemmat osaavat lukea lastansa ja heidän tarpeitaan. Toiset lapset eivät tarvitse vanhempien apua vaan suoriutuvat suit sait vain läksyistään itsenäisesti ja pärjäävät hyvin. Toisille lapsiille koulu on myrkkyä, vaikka illat pitkät istutaan lapsen kanssa ja autetaan läksyissä. Otetaan yhteyttä kouluun ja kysellään.
Kokemuksesta voin sanoa, että se millaiset olosuhteet lapsella on luokassa ja välitunneilla, millainen on opettajen opetus, se ratkaisee koulumenestyksen. Jos lapsi ei ymmärrä opetusta, ei hän voi oppia. Sitten on erilaisia oppijoita ja lahjakkuuksia, jos he eivät saa koulussa tasoistaan opetusta, ei koulumenestys välttämättä ole hyvä.
Sellaisia vanhempia, jotka eivät ole sitoutuneita (=rakastavaisia?) ylipäätänsä lapsiinsa taitaa olla aika harvassa jos ollenkaan. Kukaan ulkopuolinen ei pysty sanomaan lapsen ja vanhemman välistä kiintymystä, sen tietävät vain asianosaiset itse. Opettajien määrittelemät vanhempien tekemättä jättämiset, vanhempien persoonallinen ulkoinen käytös ei sitä mittaa, eikä edes psyykkiset häiriöt ja sairaudet sitä välttämättä vähennä.
Tämä alaluokilla. Yläasteella lapset ovat jo luonnostaan itsenäisiä ja irrottautuvat vanhempien holhouksesta, eivätkä halua että vanhemmat tuppautuvat aktiivisesti läksyihin. He kyllä taatusti kysyvät, jos ongelmia ja heitä autetaan juuri siinä missä ilmaisevat tarvitsevansa apua.
rakastaako vanhempi lastaan vai ei.
Minä kysyn joka päivä onko läksyt tehty, ja vain kaksi kertaa on jäänyt tekemättä. Silloinkin pistin pojan tekemään läksyt ennen koulua.
Opettajia on kuitenkin erinlaisia. Toiset on reiluja ja tietävät itsekin olevansa erehtyväisiä, toiset luulevat olevansa jumalia, jotka pystyvät määrätä oppilaidensa elämää. Ikävä kyllä, lapset monet lapset tietävät mikä on reilua ja mikä ei, ja epäreilu opettaja saa huonon opettajan maineen.