Vähemmän runollista
Elämää lännen tuppukylässä
Ylilihava äiti ja kehitysvammainen veli
Peter Hedges: Gilbert Grape, suom. Sari Karhulahti, Art House 2002
Yhdysvaltalainen Hedges ( s. 1962) on mielestäni kirjailija, joka arjen kuvaajana kohoaa melkoisiin mittasuhteisiin. Amerikkalainen tuppukylä elää tavanomaista elämää, kirjan päähenkilöllä on kehitysvammainen veli, jota hän rakastaa yli kaiken. Äiti taas on ylilihava, jopa niin, että lattia painuu notkolle hänen allaan. Hedges on melkoinen arjen detaljien tallentaja, jonka proosa joskus on hivenen ponnetonta. Elämä soljuu harmaana villalankana ja sitä kerrotaan yksityiskohtaisen tarkasti.
Henkilöiden luonne tulee kuvatuksi. Kirjaa on sanottu jopa hauskaksi. Huumoria kieltämättä sisältyy arjen asetelmiin ja henkilökuviin, mutta lyyristä lentoa tai replikoinnin ja analyysin terävyyttä jää kaipaamaan.
Kirjan päähenkilö kokee jonkinlaisen näkökulman muutoksen, jossa häntä auttaa tyttöystävä. Yleensä ottaen Hedgesin tekstiin jostakin syystä väsähtää, vaikka se on kyllä lukijaystävällistä ja arkea nasevasti kuvittavaa.
Mieli tekisi sanoa, että kirja on lukuelämys, mutta samalla tulee mieleen monta jännitteisempää koostetta, joissa kuvaus yhdistyy
napakkaan analyysiin. Nyt Hedgesin arjen kuvaus soljuu hivenen liiankin apaattisena silmien ohi.
Kirjan pohjalta on Lasse Hallström tehnyt joltisenkin menestyneen elokuvan. Kieltämättä asetelmissa on imua, joka antaa pohjan esim. hyville yksilösuorituksille, ylilihava äiti, kehitysvammainen poika jne…
Elämää lännen tuppukylässä
Ylilihava äiti ja kehitysvammainen veli
Peter Hedges: Gilbert Grape, suom. Sari Karhulahti, Art House 2002
Yhdysvaltalainen Hedges ( s. 1962) on mielestäni kirjailija, joka arjen kuvaajana kohoaa melkoisiin mittasuhteisiin. Amerikkalainen tuppukylä elää tavanomaista elämää, kirjan päähenkilöllä on kehitysvammainen veli, jota hän rakastaa yli kaiken. Äiti taas on ylilihava, jopa niin, että lattia painuu notkolle hänen allaan. Hedges on melkoinen arjen detaljien tallentaja, jonka proosa joskus on hivenen ponnetonta. Elämä soljuu harmaana villalankana ja sitä kerrotaan yksityiskohtaisen tarkasti.
Henkilöiden luonne tulee kuvatuksi. Kirjaa on sanottu jopa hauskaksi. Huumoria kieltämättä sisältyy arjen asetelmiin ja henkilökuviin, mutta lyyristä lentoa tai replikoinnin ja analyysin terävyyttä jää kaipaamaan.
Kirjan päähenkilö kokee jonkinlaisen näkökulman muutoksen, jossa häntä auttaa tyttöystävä. Yleensä ottaen Hedgesin tekstiin jostakin syystä väsähtää, vaikka se on kyllä lukijaystävällistä ja arkea nasevasti kuvittavaa.
Mieli tekisi sanoa, että kirja on lukuelämys, mutta samalla tulee mieleen monta jännitteisempää koostetta, joissa kuvaus yhdistyy
napakkaan analyysiin. Nyt Hedgesin arjen kuvaus soljuu hivenen liiankin apaattisena silmien ohi.
Kirjan pohjalta on Lasse Hallström tehnyt joltisenkin menestyneen elokuvan. Kieltämättä asetelmissa on imua, joka antaa pohjan esim. hyville yksilösuorituksille, ylilihava äiti, kehitysvammainen poika jne…
Vastaukset 1
Vanhimmat
se elokuva pohjautui kirjaan =) no nyt olen sitten viisaampi senkin asian suhteen.
täytyypä lukea tuo kirja
kiitän=)