Jos satuit eilen olemaan lähinnä Helsingin/Espoon edustalla sankassa sumussa, niin kerropa hieman kokemuksistasi (samalla meille muillekin opiksi); yllättikö sumu, pääsitkö omin avuin satamaan, miten toimit yms...
Itse lähdin vasta klo 18 aikoihin Espoon edustalle ja sumua oli jo valmiiksi niin, että omalla lahdella näkyvyyttä ei ollut paikoitellen kuin ehkä 100 m. Tyydyinkin sitten vain hieman ajelemaan rantoja pitkin; onneksi sumukin helpotti hiljalleen. Olipahan melkoinen rokka.
Itse lähdin vasta klo 18 aikoihin Espoon edustalle ja sumua oli jo valmiiksi niin, että omalla lahdella näkyvyyttä ei ollut paikoitellen kuin ehkä 100 m. Tyydyinkin sitten vain hieman ajelemaan rantoja pitkin; onneksi sumukin helpotti hiljalleen. Olipahan melkoinen rokka.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lähdettiin Taivallahdesta, Hietsun uimarannan pohjoispuolelta, uppoumarunkoisella moottoripaatilla kello 16.30 aikoihin, tavoitteena löyhästi sunnuntaiajelu Suomenlinnan ympäristössä. Kaupungissa emme olleet osanneet aavistaa sumusta mitään. Asiain tila kävi selväksi harvinaisen nopeasti: Seurasaaren ympäristössä sumua oli vain haituvina, mutta heti Lauttasaaren sillan eteläpuolelta alkoi läpitunkematon rokka. Olimme hetken ihmetelleet, miksi kymmenkunta moottorivenettä tuli jonkinlaisen johtoveneen perässä tiukassa eskaaderissa meitä vastaan Lauttasaaren siltojen ali pohjoiseen. Syy oli helppo ymmärtää.
Suomenlinnan suunta hylättiin heti ja käännyttiin takaisin Lauttasaaren pohjoispuolelle. Siellä sumua oli vähemmän, joten ajeltiin länteen ja Lauttasaaren-Kaskisaaren välistä kohti Keilaniemeä. Sumu alkoi saeta siellä uudestaan, mutta päätettiin lähteä kokeilemaan tutkan kanssa ajoa hiljaiselle reitille Lauttasaaren ympäri. Hanasaaren kulttuurikeskuksen eteläpuolella näkyvyys putosi pahimmillaan melkein nollaan. Ajeltiin sellaista kolmen solmun vauhtia tutkaa tuijottaen ja torvea töräytellen. Tiirasaaren kaakkoispuolella tuli vastaan kaksi purjevenettä hitaasti moottorilla lipuen ja asianmukaisia äänimerkkejä antaen, molemmilla tähystäjät keulakannella. Näimme veneet tutkalla jo pitkältä, mutta silti oli aika aavemaista kun torventöräykset tuntuivat tulevan ihan vierestä eikä mitään näkynyt!
Kävimme hakemassa Melkin pohjoiskärjen viitat yrittäen viipyä vilkkaan väylän alueella mahdollisimman vähän aikaa, ja suuntasimme takaisin Lauttasaarensalmeen. Yksi HT-vene tuli siinä vastaan vauhdilla, joka oli aivan liian kova siihen näkyvyyteen. HSK:n tasalla sumu sitten hellittikin, ja loppumatka oli mitä heleintä auringonpaisteessa ajoa.
Tutka tuli aikanaan veneen mukana, kun käytettynä ostin, ja moni on sitä ehtinyt jo naureskella että mitähän te tuollakin luulette tekevänne. Voin kuitenkin kertoa, että kipparin on huomattavan paljon mukavampaa kuulla että "etuoikealta lähestyy vene hitaasti, matka kaksi kaapelinmittaa" kuin "mä kuulen tuolta jotain, mutta mitään ei näy". Yksi eilen opittu asia on lisäksi se, että niitä äänimerkkejä on sumussa tosiaan annettava! Toivoimme kovasti, että esimerkiksi mahdolliset melojat tajuaisivat viheltää pelastusliivin pilliin tai jotakin.
Varasuunnitelmana olisi ollut hidas eteneminen GPS:n varassa ja ultratehokas tähystäminen joka suuntaan. Vara-varasuunnitelmana kompassi, loki ja sekuntikello.
Sattui silmään tuo "..melojat tajuaisivat puhaltaa pelastusliivin pilliin.." Pitäisi puhaltaa sumussa pelastusliivin pilliin? Mitähän varten se pilli on? Minkälaisen olettamuksen tekee jos sumussa kuulee jonkun puhaltelevan pelastusliivin pilliin? Minkähänlaisiin toimenpiteisiin sitä saattaa ihminen ruveta jos kuulee sumussa jonkun puhaltavan pelastusliivin pilliin?
Olin sumussa ja löysin kotiin, ajelin vaan hiukan hitaammin. Tosin reitti on tuttu monen vuoden ajalta.
Kokemattomalle parasta varmaan olisi jäädä jonnekin rannan lähelle ankkuriin tai rantautua.
Lähdettäessä Marinsatamasta pystyi ajamaan plaanissa kunnes tulimme tavoittelemaamme paikan lähelle, jota ei sitten enää löytynytkään. Vanhasta muistista yritin tiettyyn suuntaan hissuttelemalla löytää oikeaa paikka mutta ei onnistunut. Sitten muistin kysyä GPS:n reittimuistilta missä olen ennen ollut ja kone kertoi, että 200m lounaaseen. Siinä sitten ajettiin lenkkiä uistimet ulkona 2 tuntia ja ihmeteltiin aina välillä näkyviä ja häviäviä veneitä, jotka näyttivät olevan enempi tai vähempi eksyksissä.
Keskipäivällä pääsi takaisin ilman ongelmia.
Matka noin 20 Nm, tyypillistä erikoispujottelurataa mitä tämä suomenlahden rannikko on
Varusteet:
GPS-PC-sähköinen kartta, eli plotteri
sumutorvi
tähystäjiä kannella
Nopeus alhainen ja suurta varovaisuutta noudattaen törmäysvaaran vuoksi
Sumu ei yllättänyt, kun oli koko päivän aamusta alkaen, tarvi päästä kotiin että pääsi tänään töihin.
Ei mitään dramatiikkaa, ellei noteeraa suurta armadaa veneitä joka tälläytyi kannoilleni
Moikka !
Joo, olihan Rokkaa ja muutakin ilmassa, ja näkyvyys sen mukainen.
Sain itsekin väistellä "eksyneitä" Tapiolan rannikolla, sumutorvi olis ollut paikallaan eräällä "pulpettikuskilla", läheltä piti !
Osux kukaan muihin ???
Venetorilta kotisatamaan Länsi-Helsinkiin. Jostain syystä otin tulomatkalla reittipisteet muistiin. Samoja jälkiä takaisin 2-3 solmun vauhtia torvi soiden. Oli tosiaan aavemaísta kun aurinkokin häipyi välillä näkyvistä.
Täytyy itsekin hommata joku sellainen "honk-honk" torvi, jota voi pitää avoveneessä varalla ja jota voi tarvittaessa yksinkin töräytellä ilman mitään sähkösysteemejä. Eiköhän se ole pääasia tuollaisessa sumussa, että antaa edes jotain merkkiääntä.....
pakollinen (minkäkokoisissa) veneissä ja jos niin minkäläinen ??? Tollainen "pumpattava" ei varmaankaa kelppaa ??
Kris
En tiedä asiasta itse sen enempää, mutta tällaisen löysin:
http://www.purjehtija.fi/Matkapurjehdus/Katsastus
"KATSASTUSSÄÄNNÖT 2002
....
5. Äänimerkinantolaitteet
Äänimerkinantolaitteita ovat vihellin ja laivakello tai niitä korvaaviksi hyväksytyt laitteet.
Veneen pituus
- 12m tai yli Hyväksytty vihellin ja laivakello
- alle 12 m Laite, jolla voidaan antaa voimakas äänimerkki (esim. puhallettava sumutorvi)"
Stadin edustalla ja näkyvyys muutama metri välillä...
Torvet soiden ja parin solmun nopeudella ilman gps yms..
kotikaija kuitenkin löytyi.
Oli muuten huvittavaa katsoa rannalta, miten moni vene yritti ajaa sumutorvikonsertissa Pentalaa kahtia... :) Näkyvyys oli kyllä sellainen, että vain hitaasti ajaneet ehtivät laittaa hätäpakin silmään. Mitään kolarointia en kuitenkaan nähnyt tai kuullut.
Helppoa oli ajella tuttuja vesiä rantoja pitkin kartan, kompassin, torven ja kaikuluotaimen avulla. Kaikuluotaimesta on muuten hyötyä paikannuksessakin, kunhan on tarkka syvyyskartta.