Armolahjat ???

Utelias

Käytetäänkö jehovantodistajien keskuudessa armolahjoja ?

Kuinka te opetatte armolahjoista, ja suhtaudutte niihin ?

Kiitos.

23

1059

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Masa

      Armo? Mitä se tarkoittaa? Jt:t eivät keskity armoon vaan jumalan kostoon.

      • samaa mieltä,

        jeh.tod:at haluavat nähdä harmagedonin ennen kuin
        laupeuden ja armon.


      • jos voi selvitä

        Eikö se muka ole Jumalan armoa jos voi selvitä harmagedonista hengissä jos on kastettu. Ja ellei ole ehtinyt kasteelle on mahdollisuus saada ylösnousemus Jeesuksen uhrin perusteella uuteen maailmaan. Minä olen asian käsittänyt niin, että tämä mahdollisuus on kaikilla ihmisillä, jotka eivät vastusta Jumalan oikeutta hallita.


    • ulkopuolisena

      En ole Jehovan todistaja, vaan Jeesuksen todistaja.
      Olen joskus keskustellut Jehovan todistajien kanssa armolahjoista ja he olivat sitä mieltä, että niitä ei enää ole ja vetosivat raamatunkohtaan, jossa sanotaan, että kun täydellisyys tulee katoaa vajavaisuus, kielilläpuhuminen, profetoiminen j.n.e
      Täydellisyys ei totisesti ole vielä tullut. Taivaaseen menon jälkeen Jeesus lähetti Pyhänhengen, jossa nämä kalliit lahjat ovat ja tämä kallis Henki lahjoineen tukee meitä niin kauan, että täydellisyys tulee hakemaan omansa. Silloin ei enää tarvitse profetoida, puhua kielillä, käyttä parantajan lahjaa, opettaa, sillä sitten näemme kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa ja kaikki epätäydellinen häviää.

      • niin kuin

        Haluaisin kysyä sinulta, oletko sitten nähnyt selviä ihmeparantumisia esim. sokea on saanut näkönsä takaisin tai vaikkapa joku on herättetty kuolleista?
        Sanon sinulle suoraan että jos näkisin sellaista niin tottakai uskoisin, että meidänkin päivinä tänä aikana tapahtuu sellaista.


      • fger.
        niin kuin kirjoitti:

        Haluaisin kysyä sinulta, oletko sitten nähnyt selviä ihmeparantumisia esim. sokea on saanut näkönsä takaisin tai vaikkapa joku on herättetty kuolleista?
        Sanon sinulle suoraan että jos näkisin sellaista niin tottakai uskoisin, että meidänkin päivinä tänä aikana tapahtuu sellaista.

        Kaksi totuuden nälkäistä helluntaiveljeä tutki "ihmeet ja merkit" ja tässä tulos:

        Sen pahempi tosiasioille

        Helluntailaisia opiskelijoita Vesa Maanselkää ja Markus Hirsilää pidetään vaarallisina miehinä omassa liikkeessään. Heidän tutkimuksensa mukaan Suomessa ei toistaiseksi ole todettu yhtään ihmeparantumista, joka voitaisiin todentaa lääketieteellisesti. Yleisen mielipiteen mukaan kaksikon olisi ollut parempi olla etsimättä totuutta.

        Tutkimukseen johtanut tapahtumakulku sai alkunsa syksyllä 2002 tunnetun saarnaajan Charles Ndifonin Jyväskylässä pitämästä parantamistapahtumasta, johon fysiikanopiskelija Vesa Maanselkä osallistui.
        - Se show ja bluffaus järkytti minua suuresti. Saarnaaja kertoi ensin todella tarkasti, että yleisön joukossa on tällaisista ja tällaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä; muun muassa, että oikealla puolella on keuhkosyöpäpotilas, jonka hän tunsi juuri sillä hetkellä paranevan. Yleisö oli haltioissaan.

        Sitten meno vain kiihtyi. Ndifon kutsui lavalle kaikki itsensä sairaiksi tuntevat, ja kymmeniä ihmisiä vyöryi parannettavaksi. Maanselkä näki omin silmin, kuinka vaikeasti vammaisia nostettiin pyörätuoleistaan usean miehen voimin, raahattiin pitkin Jyväskylän Paviljongin hallia ja julistettiin terveiksi. Ja yleisö hurrasi. Vaikean käsivamman vaivaamalle lapselle luvattiin, että huomenna kun heräät, olet terve. Yleisö taputti. Viimeinen niitti Maanselälle oli häen tuntemansa kyttyräselkäisen mummon parantamisyritys.

        - Naisen selässä oli 90 asteen kulma, jonka paranemisen kyllä huomaisi. Katsoin, miten ihan järkevät, hyvin koulutetut ihmiset Ndifonin avustajina repivät mummoa suoraksi, niin että tämä lopulta kivun tähden pyysi heitä lopettamaan. Mitä teki Ndifon? Laittoi mummon nopeasti tuoliin istumaan ja julisti hänet parantuneeksi! Ja yleisä puhkesi suosionosoituksiin!

        Tällä tavoin kaikki illalla lavalle tulleet ”parantuivat”, kaikkein selvimmin tietenkin ne, joiden vaivaa ei siinä voitu näkyvästi todeta.

        Maanselkä oli tapahtuman jälkeen shokissa. Pelastaakseen oman uskonsa, johon olivat vuosien aikana vaikuttaneet lukuisat kertomukset ihmeparantumisista, hän halusi etsiä käsiinsä edes yhden oikeasti parantuneen. Hajanaisten kyselyjen tulos oli lohduton: yksikään Maanselän tuntema tarina ei loppujen lopuksi vastannut todellisuutta.

        Tarinat muuttuvat matkalla

        Viime syksynä epätoivoinen Maanselkä sai rinnalleen samaan seurakuntaan kuuluvan orgaanista kemiaa opiskelevan Markus Hirsilän. Hirsilä suhtautui alun perin epäilevästi Maanselän pessimismiin, mutta uteliaisuuden ajamana ryhtyi systematisoimaan Maanselän aloittamaa tutkimusta. Hirsilän laatiman tutkimussuunnitelman mukaan ensin tutkittiin laaja otos ihmeparantumisista kertovaa kirjallisuutta. Sitten käytiin käsiksi itse kertomuksiin.

        - Vaikka kirjallisuudesta pitikin todeta, että ihmeparantamisista kertovat kirjat olivat todistusaineistona todella köyhiä, olin tässä vaiheessa vielä aika toiveikas, Hirsilä kertoo. – Ajattelin, että koska kertomuksia on liikkeellä paljon, varmasti tulee vastaan myös oikeita ihmeparanemisia.

        Nyt kun kertomuksia on tutkittu jo runsas sata, saldo on ollut...?
        - Nolla, Hirsilä toteaa ja muodostaa sormillaan merkitsevästi ympyrän.

        Miltään maallikopohjalta kaverukset eivät ole kertomuksia lähestyneet. Apuna tutkimuksessa Maanselällä ja Hirsilällä on ollut kaksi lääkäriä, jotka ovat tutkineet ne harvat tapaukset, joissa edes on ollut aihetta saada lääkärin lausunto. Useimmat kertomuksista ovat osoittautuneet jo varhaisessa vaiheessa vasta matkalla ihmeiksi muuttuneiksi. 20 tapausta on jäljitetty tarkemmin.

        - Joukossa on härskejä valheita aika vähän. Enimmäkseen on kysymys ihan vilpittömistä ihmisistä, jotka haluavat tulkita luonnollisen paranemisen maailmankatsomuksellisesti. Sillä lailla ”kirurgi leikkaa, Jumala parantaa” -periaatteella, Hirsilä kertoo.

        Mieluummin suljetaan silmät


        Jo ensimmäisten tiedustelujensa vuoksi kirjoittamiensa lehtikirjoitusten johdosta Vesa Maanselkä sai palautetta puolesta ja vastaan. Rohkaisevaa postia tuli vammaisilta. Muun muassa useat sokeat olivat kokeneet, ettei heitä hyväksytty seurakuntaan sellaisinaan. Vammaisilla haluttiin jatkuvasti ”testata armolahjoja” yrittämällä parantaa, eivätkä he aina olleet kokeneet tuleensa kohdatuiksi henkilöinä.

        Liikkeen pastoreiden taholta aihetta välteltiin jo alussa.
        - Usein todettiin vain, että emme tiedä, miksi kaikki eivät parane, kun olisi pitänyt kysyä, miksei kukaan ole parantunut! Maanselkä muistelee.

        Edelleenkään liike ei ole kovin avoin esitellyille tutkimustuloksille. Tutkijoita on alusta asti epäilty epäuskoisiksi, Hirsilää on kutsuttu jopa antikristukseksi ja Maanselkä on muun muassa ilman selitystä hyllytetty helluntailaiselta Netmission.fi-keskustelupalstalta. Näin on tapahtunut, vaikka luulisi nimenomaan seurakuntien intresseissä olevan tutkia niiden tapahtumien todenmukaisuutta, joita saarnapöntöstä esitetään.

        Mitä johtopäätöksiä tässä vaiheessa tutkimuksesta voi sitten tehdä? Voiko Jumala parantaa?
        - Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi totta kai parantaa. Mutta niin ei näytä tapahtuvan ainakaan niin usein, kuin kertomuksissa väitetään, Hirsilä summaa.


      • ja jos nyt
        fger. kirjoitti:

        Kaksi totuuden nälkäistä helluntaiveljeä tutki "ihmeet ja merkit" ja tässä tulos:

        Sen pahempi tosiasioille

        Helluntailaisia opiskelijoita Vesa Maanselkää ja Markus Hirsilää pidetään vaarallisina miehinä omassa liikkeessään. Heidän tutkimuksensa mukaan Suomessa ei toistaiseksi ole todettu yhtään ihmeparantumista, joka voitaisiin todentaa lääketieteellisesti. Yleisen mielipiteen mukaan kaksikon olisi ollut parempi olla etsimättä totuutta.

        Tutkimukseen johtanut tapahtumakulku sai alkunsa syksyllä 2002 tunnetun saarnaajan Charles Ndifonin Jyväskylässä pitämästä parantamistapahtumasta, johon fysiikanopiskelija Vesa Maanselkä osallistui.
        - Se show ja bluffaus järkytti minua suuresti. Saarnaaja kertoi ensin todella tarkasti, että yleisön joukossa on tällaisista ja tällaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä; muun muassa, että oikealla puolella on keuhkosyöpäpotilas, jonka hän tunsi juuri sillä hetkellä paranevan. Yleisö oli haltioissaan.

        Sitten meno vain kiihtyi. Ndifon kutsui lavalle kaikki itsensä sairaiksi tuntevat, ja kymmeniä ihmisiä vyöryi parannettavaksi. Maanselkä näki omin silmin, kuinka vaikeasti vammaisia nostettiin pyörätuoleistaan usean miehen voimin, raahattiin pitkin Jyväskylän Paviljongin hallia ja julistettiin terveiksi. Ja yleisö hurrasi. Vaikean käsivamman vaivaamalle lapselle luvattiin, että huomenna kun heräät, olet terve. Yleisö taputti. Viimeinen niitti Maanselälle oli häen tuntemansa kyttyräselkäisen mummon parantamisyritys.

        - Naisen selässä oli 90 asteen kulma, jonka paranemisen kyllä huomaisi. Katsoin, miten ihan järkevät, hyvin koulutetut ihmiset Ndifonin avustajina repivät mummoa suoraksi, niin että tämä lopulta kivun tähden pyysi heitä lopettamaan. Mitä teki Ndifon? Laittoi mummon nopeasti tuoliin istumaan ja julisti hänet parantuneeksi! Ja yleisä puhkesi suosionosoituksiin!

        Tällä tavoin kaikki illalla lavalle tulleet ”parantuivat”, kaikkein selvimmin tietenkin ne, joiden vaivaa ei siinä voitu näkyvästi todeta.

        Maanselkä oli tapahtuman jälkeen shokissa. Pelastaakseen oman uskonsa, johon olivat vuosien aikana vaikuttaneet lukuisat kertomukset ihmeparantumisista, hän halusi etsiä käsiinsä edes yhden oikeasti parantuneen. Hajanaisten kyselyjen tulos oli lohduton: yksikään Maanselän tuntema tarina ei loppujen lopuksi vastannut todellisuutta.

        Tarinat muuttuvat matkalla

        Viime syksynä epätoivoinen Maanselkä sai rinnalleen samaan seurakuntaan kuuluvan orgaanista kemiaa opiskelevan Markus Hirsilän. Hirsilä suhtautui alun perin epäilevästi Maanselän pessimismiin, mutta uteliaisuuden ajamana ryhtyi systematisoimaan Maanselän aloittamaa tutkimusta. Hirsilän laatiman tutkimussuunnitelman mukaan ensin tutkittiin laaja otos ihmeparantumisista kertovaa kirjallisuutta. Sitten käytiin käsiksi itse kertomuksiin.

        - Vaikka kirjallisuudesta pitikin todeta, että ihmeparantamisista kertovat kirjat olivat todistusaineistona todella köyhiä, olin tässä vaiheessa vielä aika toiveikas, Hirsilä kertoo. – Ajattelin, että koska kertomuksia on liikkeellä paljon, varmasti tulee vastaan myös oikeita ihmeparanemisia.

        Nyt kun kertomuksia on tutkittu jo runsas sata, saldo on ollut...?
        - Nolla, Hirsilä toteaa ja muodostaa sormillaan merkitsevästi ympyrän.

        Miltään maallikopohjalta kaverukset eivät ole kertomuksia lähestyneet. Apuna tutkimuksessa Maanselällä ja Hirsilällä on ollut kaksi lääkäriä, jotka ovat tutkineet ne harvat tapaukset, joissa edes on ollut aihetta saada lääkärin lausunto. Useimmat kertomuksista ovat osoittautuneet jo varhaisessa vaiheessa vasta matkalla ihmeiksi muuttuneiksi. 20 tapausta on jäljitetty tarkemmin.

        - Joukossa on härskejä valheita aika vähän. Enimmäkseen on kysymys ihan vilpittömistä ihmisistä, jotka haluavat tulkita luonnollisen paranemisen maailmankatsomuksellisesti. Sillä lailla ”kirurgi leikkaa, Jumala parantaa” -periaatteella, Hirsilä kertoo.

        Mieluummin suljetaan silmät


        Jo ensimmäisten tiedustelujensa vuoksi kirjoittamiensa lehtikirjoitusten johdosta Vesa Maanselkä sai palautetta puolesta ja vastaan. Rohkaisevaa postia tuli vammaisilta. Muun muassa useat sokeat olivat kokeneet, ettei heitä hyväksytty seurakuntaan sellaisinaan. Vammaisilla haluttiin jatkuvasti ”testata armolahjoja” yrittämällä parantaa, eivätkä he aina olleet kokeneet tuleensa kohdatuiksi henkilöinä.

        Liikkeen pastoreiden taholta aihetta välteltiin jo alussa.
        - Usein todettiin vain, että emme tiedä, miksi kaikki eivät parane, kun olisi pitänyt kysyä, miksei kukaan ole parantunut! Maanselkä muistelee.

        Edelleenkään liike ei ole kovin avoin esitellyille tutkimustuloksille. Tutkijoita on alusta asti epäilty epäuskoisiksi, Hirsilää on kutsuttu jopa antikristukseksi ja Maanselkä on muun muassa ilman selitystä hyllytetty helluntailaiselta Netmission.fi-keskustelupalstalta. Näin on tapahtunut, vaikka luulisi nimenomaan seurakuntien intresseissä olevan tutkia niiden tapahtumien todenmukaisuutta, joita saarnapöntöstä esitetään.

        Mitä johtopäätöksiä tässä vaiheessa tutkimuksesta voi sitten tehdä? Voiko Jumala parantaa?
        - Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi totta kai parantaa. Mutta niin ei näytä tapahtuvan ainakaan niin usein, kuin kertomuksissa väitetään, Hirsilä summaa.

        Raamatuissa kerrotuista ihmeistä tiesi koko kylä.
        Joku sellainen, jonka kaikki olivat esim. nähneet rampana vuosia käveli yllätäen aivan terveenä. Niinpä uskon, että samoin olisi tänäänkin, olisi ilmiselvää että ihme on tapahtunut.


      • nähnyt
        niin kuin kirjoitti:

        Haluaisin kysyä sinulta, oletko sitten nähnyt selviä ihmeparantumisia esim. sokea on saanut näkönsä takaisin tai vaikkapa joku on herättetty kuolleista?
        Sanon sinulle suoraan että jos näkisin sellaista niin tottakai uskoisin, että meidänkin päivinä tänä aikana tapahtuu sellaista.

        Olen nähnyt ja parantunut itsekkin ihmeen kautta.
        Sanon sinulle, että kannattaa uskoa niin, kuin raamattuun on kirjoitettu, silloin saat itsekin kokea ihmeitä.


      • parantaja
        fger. kirjoitti:

        Kaksi totuuden nälkäistä helluntaiveljeä tutki "ihmeet ja merkit" ja tässä tulos:

        Sen pahempi tosiasioille

        Helluntailaisia opiskelijoita Vesa Maanselkää ja Markus Hirsilää pidetään vaarallisina miehinä omassa liikkeessään. Heidän tutkimuksensa mukaan Suomessa ei toistaiseksi ole todettu yhtään ihmeparantumista, joka voitaisiin todentaa lääketieteellisesti. Yleisen mielipiteen mukaan kaksikon olisi ollut parempi olla etsimättä totuutta.

        Tutkimukseen johtanut tapahtumakulku sai alkunsa syksyllä 2002 tunnetun saarnaajan Charles Ndifonin Jyväskylässä pitämästä parantamistapahtumasta, johon fysiikanopiskelija Vesa Maanselkä osallistui.
        - Se show ja bluffaus järkytti minua suuresti. Saarnaaja kertoi ensin todella tarkasti, että yleisön joukossa on tällaisista ja tällaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä; muun muassa, että oikealla puolella on keuhkosyöpäpotilas, jonka hän tunsi juuri sillä hetkellä paranevan. Yleisö oli haltioissaan.

        Sitten meno vain kiihtyi. Ndifon kutsui lavalle kaikki itsensä sairaiksi tuntevat, ja kymmeniä ihmisiä vyöryi parannettavaksi. Maanselkä näki omin silmin, kuinka vaikeasti vammaisia nostettiin pyörätuoleistaan usean miehen voimin, raahattiin pitkin Jyväskylän Paviljongin hallia ja julistettiin terveiksi. Ja yleisö hurrasi. Vaikean käsivamman vaivaamalle lapselle luvattiin, että huomenna kun heräät, olet terve. Yleisö taputti. Viimeinen niitti Maanselälle oli häen tuntemansa kyttyräselkäisen mummon parantamisyritys.

        - Naisen selässä oli 90 asteen kulma, jonka paranemisen kyllä huomaisi. Katsoin, miten ihan järkevät, hyvin koulutetut ihmiset Ndifonin avustajina repivät mummoa suoraksi, niin että tämä lopulta kivun tähden pyysi heitä lopettamaan. Mitä teki Ndifon? Laittoi mummon nopeasti tuoliin istumaan ja julisti hänet parantuneeksi! Ja yleisä puhkesi suosionosoituksiin!

        Tällä tavoin kaikki illalla lavalle tulleet ”parantuivat”, kaikkein selvimmin tietenkin ne, joiden vaivaa ei siinä voitu näkyvästi todeta.

        Maanselkä oli tapahtuman jälkeen shokissa. Pelastaakseen oman uskonsa, johon olivat vuosien aikana vaikuttaneet lukuisat kertomukset ihmeparantumisista, hän halusi etsiä käsiinsä edes yhden oikeasti parantuneen. Hajanaisten kyselyjen tulos oli lohduton: yksikään Maanselän tuntema tarina ei loppujen lopuksi vastannut todellisuutta.

        Tarinat muuttuvat matkalla

        Viime syksynä epätoivoinen Maanselkä sai rinnalleen samaan seurakuntaan kuuluvan orgaanista kemiaa opiskelevan Markus Hirsilän. Hirsilä suhtautui alun perin epäilevästi Maanselän pessimismiin, mutta uteliaisuuden ajamana ryhtyi systematisoimaan Maanselän aloittamaa tutkimusta. Hirsilän laatiman tutkimussuunnitelman mukaan ensin tutkittiin laaja otos ihmeparantumisista kertovaa kirjallisuutta. Sitten käytiin käsiksi itse kertomuksiin.

        - Vaikka kirjallisuudesta pitikin todeta, että ihmeparantamisista kertovat kirjat olivat todistusaineistona todella köyhiä, olin tässä vaiheessa vielä aika toiveikas, Hirsilä kertoo. – Ajattelin, että koska kertomuksia on liikkeellä paljon, varmasti tulee vastaan myös oikeita ihmeparanemisia.

        Nyt kun kertomuksia on tutkittu jo runsas sata, saldo on ollut...?
        - Nolla, Hirsilä toteaa ja muodostaa sormillaan merkitsevästi ympyrän.

        Miltään maallikopohjalta kaverukset eivät ole kertomuksia lähestyneet. Apuna tutkimuksessa Maanselällä ja Hirsilällä on ollut kaksi lääkäriä, jotka ovat tutkineet ne harvat tapaukset, joissa edes on ollut aihetta saada lääkärin lausunto. Useimmat kertomuksista ovat osoittautuneet jo varhaisessa vaiheessa vasta matkalla ihmeiksi muuttuneiksi. 20 tapausta on jäljitetty tarkemmin.

        - Joukossa on härskejä valheita aika vähän. Enimmäkseen on kysymys ihan vilpittömistä ihmisistä, jotka haluavat tulkita luonnollisen paranemisen maailmankatsomuksellisesti. Sillä lailla ”kirurgi leikkaa, Jumala parantaa” -periaatteella, Hirsilä kertoo.

        Mieluummin suljetaan silmät


        Jo ensimmäisten tiedustelujensa vuoksi kirjoittamiensa lehtikirjoitusten johdosta Vesa Maanselkä sai palautetta puolesta ja vastaan. Rohkaisevaa postia tuli vammaisilta. Muun muassa useat sokeat olivat kokeneet, ettei heitä hyväksytty seurakuntaan sellaisinaan. Vammaisilla haluttiin jatkuvasti ”testata armolahjoja” yrittämällä parantaa, eivätkä he aina olleet kokeneet tuleensa kohdatuiksi henkilöinä.

        Liikkeen pastoreiden taholta aihetta välteltiin jo alussa.
        - Usein todettiin vain, että emme tiedä, miksi kaikki eivät parane, kun olisi pitänyt kysyä, miksei kukaan ole parantunut! Maanselkä muistelee.

        Edelleenkään liike ei ole kovin avoin esitellyille tutkimustuloksille. Tutkijoita on alusta asti epäilty epäuskoisiksi, Hirsilää on kutsuttu jopa antikristukseksi ja Maanselkä on muun muassa ilman selitystä hyllytetty helluntailaiselta Netmission.fi-keskustelupalstalta. Näin on tapahtunut, vaikka luulisi nimenomaan seurakuntien intresseissä olevan tutkia niiden tapahtumien todenmukaisuutta, joita saarnapöntöstä esitetään.

        Mitä johtopäätöksiä tässä vaiheessa tutkimuksesta voi sitten tehdä? Voiko Jumala parantaa?
        - Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi totta kai parantaa. Mutta niin ei näytä tapahtuvan ainakaan niin usein, kuin kertomuksissa väitetään, Hirsilä summaa.

        Kyllä nämä parantamisia tutkineet henkilöt ovat pahasti eksyksissä, jos eivät ole saaneet tietoonsa paranemisihmeitä, joita on tapahtunut paljon Suomenkin rajojen sisäpuolella.
        Aina kun Jumala toimii, siellä on he vastustamassa, jotka tulevat toisesta yhteydestä.
        Totta on myöskin se, että Jumalan välineillä on ylilyöntejä, eivätkä kaikki ns. parantajat ole Jeesuksesta.
        Itse ole parantunut ilman mitään välikäsiä.
        Lääkärit, jotka ovat saaneet todistaa ihmeparantumisiani, ovat olleet hämmästyneitä ja kerran he aikoivat laittaa tiedelehteen kertomuksen eräästä tapauksestani, saadakseen tietää, että onko missään päin maailmaa tapahtunut, niin vaikeasta sairaudesta yhtäkkistä paranemista, samoin kuin tapahtui minulle.
        Jeesus toimii tänään samoin kuin alkuseurakunnassakin, antaen ihmisille uuden elämän, parantaen ja huolehtien.


      • Utelias.

        Kiitos vastauksestasi.


      • eläneet Jeesuksen
        fger. kirjoitti:

        Kaksi totuuden nälkäistä helluntaiveljeä tutki "ihmeet ja merkit" ja tässä tulos:

        Sen pahempi tosiasioille

        Helluntailaisia opiskelijoita Vesa Maanselkää ja Markus Hirsilää pidetään vaarallisina miehinä omassa liikkeessään. Heidän tutkimuksensa mukaan Suomessa ei toistaiseksi ole todettu yhtään ihmeparantumista, joka voitaisiin todentaa lääketieteellisesti. Yleisen mielipiteen mukaan kaksikon olisi ollut parempi olla etsimättä totuutta.

        Tutkimukseen johtanut tapahtumakulku sai alkunsa syksyllä 2002 tunnetun saarnaajan Charles Ndifonin Jyväskylässä pitämästä parantamistapahtumasta, johon fysiikanopiskelija Vesa Maanselkä osallistui.
        - Se show ja bluffaus järkytti minua suuresti. Saarnaaja kertoi ensin todella tarkasti, että yleisön joukossa on tällaisista ja tällaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä; muun muassa, että oikealla puolella on keuhkosyöpäpotilas, jonka hän tunsi juuri sillä hetkellä paranevan. Yleisö oli haltioissaan.

        Sitten meno vain kiihtyi. Ndifon kutsui lavalle kaikki itsensä sairaiksi tuntevat, ja kymmeniä ihmisiä vyöryi parannettavaksi. Maanselkä näki omin silmin, kuinka vaikeasti vammaisia nostettiin pyörätuoleistaan usean miehen voimin, raahattiin pitkin Jyväskylän Paviljongin hallia ja julistettiin terveiksi. Ja yleisö hurrasi. Vaikean käsivamman vaivaamalle lapselle luvattiin, että huomenna kun heräät, olet terve. Yleisö taputti. Viimeinen niitti Maanselälle oli häen tuntemansa kyttyräselkäisen mummon parantamisyritys.

        - Naisen selässä oli 90 asteen kulma, jonka paranemisen kyllä huomaisi. Katsoin, miten ihan järkevät, hyvin koulutetut ihmiset Ndifonin avustajina repivät mummoa suoraksi, niin että tämä lopulta kivun tähden pyysi heitä lopettamaan. Mitä teki Ndifon? Laittoi mummon nopeasti tuoliin istumaan ja julisti hänet parantuneeksi! Ja yleisä puhkesi suosionosoituksiin!

        Tällä tavoin kaikki illalla lavalle tulleet ”parantuivat”, kaikkein selvimmin tietenkin ne, joiden vaivaa ei siinä voitu näkyvästi todeta.

        Maanselkä oli tapahtuman jälkeen shokissa. Pelastaakseen oman uskonsa, johon olivat vuosien aikana vaikuttaneet lukuisat kertomukset ihmeparantumisista, hän halusi etsiä käsiinsä edes yhden oikeasti parantuneen. Hajanaisten kyselyjen tulos oli lohduton: yksikään Maanselän tuntema tarina ei loppujen lopuksi vastannut todellisuutta.

        Tarinat muuttuvat matkalla

        Viime syksynä epätoivoinen Maanselkä sai rinnalleen samaan seurakuntaan kuuluvan orgaanista kemiaa opiskelevan Markus Hirsilän. Hirsilä suhtautui alun perin epäilevästi Maanselän pessimismiin, mutta uteliaisuuden ajamana ryhtyi systematisoimaan Maanselän aloittamaa tutkimusta. Hirsilän laatiman tutkimussuunnitelman mukaan ensin tutkittiin laaja otos ihmeparantumisista kertovaa kirjallisuutta. Sitten käytiin käsiksi itse kertomuksiin.

        - Vaikka kirjallisuudesta pitikin todeta, että ihmeparantamisista kertovat kirjat olivat todistusaineistona todella köyhiä, olin tässä vaiheessa vielä aika toiveikas, Hirsilä kertoo. – Ajattelin, että koska kertomuksia on liikkeellä paljon, varmasti tulee vastaan myös oikeita ihmeparanemisia.

        Nyt kun kertomuksia on tutkittu jo runsas sata, saldo on ollut...?
        - Nolla, Hirsilä toteaa ja muodostaa sormillaan merkitsevästi ympyrän.

        Miltään maallikopohjalta kaverukset eivät ole kertomuksia lähestyneet. Apuna tutkimuksessa Maanselällä ja Hirsilällä on ollut kaksi lääkäriä, jotka ovat tutkineet ne harvat tapaukset, joissa edes on ollut aihetta saada lääkärin lausunto. Useimmat kertomuksista ovat osoittautuneet jo varhaisessa vaiheessa vasta matkalla ihmeiksi muuttuneiksi. 20 tapausta on jäljitetty tarkemmin.

        - Joukossa on härskejä valheita aika vähän. Enimmäkseen on kysymys ihan vilpittömistä ihmisistä, jotka haluavat tulkita luonnollisen paranemisen maailmankatsomuksellisesti. Sillä lailla ”kirurgi leikkaa, Jumala parantaa” -periaatteella, Hirsilä kertoo.

        Mieluummin suljetaan silmät


        Jo ensimmäisten tiedustelujensa vuoksi kirjoittamiensa lehtikirjoitusten johdosta Vesa Maanselkä sai palautetta puolesta ja vastaan. Rohkaisevaa postia tuli vammaisilta. Muun muassa useat sokeat olivat kokeneet, ettei heitä hyväksytty seurakuntaan sellaisinaan. Vammaisilla haluttiin jatkuvasti ”testata armolahjoja” yrittämällä parantaa, eivätkä he aina olleet kokeneet tuleensa kohdatuiksi henkilöinä.

        Liikkeen pastoreiden taholta aihetta välteltiin jo alussa.
        - Usein todettiin vain, että emme tiedä, miksi kaikki eivät parane, kun olisi pitänyt kysyä, miksei kukaan ole parantunut! Maanselkä muistelee.

        Edelleenkään liike ei ole kovin avoin esitellyille tutkimustuloksille. Tutkijoita on alusta asti epäilty epäuskoisiksi, Hirsilää on kutsuttu jopa antikristukseksi ja Maanselkä on muun muassa ilman selitystä hyllytetty helluntailaiselta Netmission.fi-keskustelupalstalta. Näin on tapahtunut, vaikka luulisi nimenomaan seurakuntien intresseissä olevan tutkia niiden tapahtumien todenmukaisuutta, joita saarnapöntöstä esitetään.

        Mitä johtopäätöksiä tässä vaiheessa tutkimuksesta voi sitten tehdä? Voiko Jumala parantaa?
        - Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi totta kai parantaa. Mutta niin ei näytä tapahtuvan ainakaan niin usein, kuin kertomuksissa väitetään, Hirsilä summaa.

        aikaan ja tutkineet tapahtuiko mitään ihmeitä olisivat he tulleet samaan lopputulokseen.
        Aika on kullannut ihmetarinat Jeesuksen ajalta ja siksi ne ovat saaneet ansiotonta arvonnousua.

        Kertomuksia oli ja niitä höystettiin näillä ihmeillä jotta seuraajia olisi saatu enemmän kokoontumaan saarnaajien ympärille. Raha-astiakin aina kiersi niinkuin nykyäänkin, jotta saadtiin ostaa itselle sitten myöhemmin ruokaa ja vaatteita ja muutakin.

        Siinä nuo esiintyjät olivat nykyisiä taitavampia että he saivat ihmiset uskomaan jopa kuolleitten herätyksiin.
        Sellaista oli maailma silloin ja nyt.


      • Ohdake
        fger. kirjoitti:

        Kaksi totuuden nälkäistä helluntaiveljeä tutki "ihmeet ja merkit" ja tässä tulos:

        Sen pahempi tosiasioille

        Helluntailaisia opiskelijoita Vesa Maanselkää ja Markus Hirsilää pidetään vaarallisina miehinä omassa liikkeessään. Heidän tutkimuksensa mukaan Suomessa ei toistaiseksi ole todettu yhtään ihmeparantumista, joka voitaisiin todentaa lääketieteellisesti. Yleisen mielipiteen mukaan kaksikon olisi ollut parempi olla etsimättä totuutta.

        Tutkimukseen johtanut tapahtumakulku sai alkunsa syksyllä 2002 tunnetun saarnaajan Charles Ndifonin Jyväskylässä pitämästä parantamistapahtumasta, johon fysiikanopiskelija Vesa Maanselkä osallistui.
        - Se show ja bluffaus järkytti minua suuresti. Saarnaaja kertoi ensin todella tarkasti, että yleisön joukossa on tällaisista ja tällaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä; muun muassa, että oikealla puolella on keuhkosyöpäpotilas, jonka hän tunsi juuri sillä hetkellä paranevan. Yleisö oli haltioissaan.

        Sitten meno vain kiihtyi. Ndifon kutsui lavalle kaikki itsensä sairaiksi tuntevat, ja kymmeniä ihmisiä vyöryi parannettavaksi. Maanselkä näki omin silmin, kuinka vaikeasti vammaisia nostettiin pyörätuoleistaan usean miehen voimin, raahattiin pitkin Jyväskylän Paviljongin hallia ja julistettiin terveiksi. Ja yleisö hurrasi. Vaikean käsivamman vaivaamalle lapselle luvattiin, että huomenna kun heräät, olet terve. Yleisö taputti. Viimeinen niitti Maanselälle oli häen tuntemansa kyttyräselkäisen mummon parantamisyritys.

        - Naisen selässä oli 90 asteen kulma, jonka paranemisen kyllä huomaisi. Katsoin, miten ihan järkevät, hyvin koulutetut ihmiset Ndifonin avustajina repivät mummoa suoraksi, niin että tämä lopulta kivun tähden pyysi heitä lopettamaan. Mitä teki Ndifon? Laittoi mummon nopeasti tuoliin istumaan ja julisti hänet parantuneeksi! Ja yleisä puhkesi suosionosoituksiin!

        Tällä tavoin kaikki illalla lavalle tulleet ”parantuivat”, kaikkein selvimmin tietenkin ne, joiden vaivaa ei siinä voitu näkyvästi todeta.

        Maanselkä oli tapahtuman jälkeen shokissa. Pelastaakseen oman uskonsa, johon olivat vuosien aikana vaikuttaneet lukuisat kertomukset ihmeparantumisista, hän halusi etsiä käsiinsä edes yhden oikeasti parantuneen. Hajanaisten kyselyjen tulos oli lohduton: yksikään Maanselän tuntema tarina ei loppujen lopuksi vastannut todellisuutta.

        Tarinat muuttuvat matkalla

        Viime syksynä epätoivoinen Maanselkä sai rinnalleen samaan seurakuntaan kuuluvan orgaanista kemiaa opiskelevan Markus Hirsilän. Hirsilä suhtautui alun perin epäilevästi Maanselän pessimismiin, mutta uteliaisuuden ajamana ryhtyi systematisoimaan Maanselän aloittamaa tutkimusta. Hirsilän laatiman tutkimussuunnitelman mukaan ensin tutkittiin laaja otos ihmeparantumisista kertovaa kirjallisuutta. Sitten käytiin käsiksi itse kertomuksiin.

        - Vaikka kirjallisuudesta pitikin todeta, että ihmeparantamisista kertovat kirjat olivat todistusaineistona todella köyhiä, olin tässä vaiheessa vielä aika toiveikas, Hirsilä kertoo. – Ajattelin, että koska kertomuksia on liikkeellä paljon, varmasti tulee vastaan myös oikeita ihmeparanemisia.

        Nyt kun kertomuksia on tutkittu jo runsas sata, saldo on ollut...?
        - Nolla, Hirsilä toteaa ja muodostaa sormillaan merkitsevästi ympyrän.

        Miltään maallikopohjalta kaverukset eivät ole kertomuksia lähestyneet. Apuna tutkimuksessa Maanselällä ja Hirsilällä on ollut kaksi lääkäriä, jotka ovat tutkineet ne harvat tapaukset, joissa edes on ollut aihetta saada lääkärin lausunto. Useimmat kertomuksista ovat osoittautuneet jo varhaisessa vaiheessa vasta matkalla ihmeiksi muuttuneiksi. 20 tapausta on jäljitetty tarkemmin.

        - Joukossa on härskejä valheita aika vähän. Enimmäkseen on kysymys ihan vilpittömistä ihmisistä, jotka haluavat tulkita luonnollisen paranemisen maailmankatsomuksellisesti. Sillä lailla ”kirurgi leikkaa, Jumala parantaa” -periaatteella, Hirsilä kertoo.

        Mieluummin suljetaan silmät


        Jo ensimmäisten tiedustelujensa vuoksi kirjoittamiensa lehtikirjoitusten johdosta Vesa Maanselkä sai palautetta puolesta ja vastaan. Rohkaisevaa postia tuli vammaisilta. Muun muassa useat sokeat olivat kokeneet, ettei heitä hyväksytty seurakuntaan sellaisinaan. Vammaisilla haluttiin jatkuvasti ”testata armolahjoja” yrittämällä parantaa, eivätkä he aina olleet kokeneet tuleensa kohdatuiksi henkilöinä.

        Liikkeen pastoreiden taholta aihetta välteltiin jo alussa.
        - Usein todettiin vain, että emme tiedä, miksi kaikki eivät parane, kun olisi pitänyt kysyä, miksei kukaan ole parantunut! Maanselkä muistelee.

        Edelleenkään liike ei ole kovin avoin esitellyille tutkimustuloksille. Tutkijoita on alusta asti epäilty epäuskoisiksi, Hirsilää on kutsuttu jopa antikristukseksi ja Maanselkä on muun muassa ilman selitystä hyllytetty helluntailaiselta Netmission.fi-keskustelupalstalta. Näin on tapahtunut, vaikka luulisi nimenomaan seurakuntien intresseissä olevan tutkia niiden tapahtumien todenmukaisuutta, joita saarnapöntöstä esitetään.

        Mitä johtopäätöksiä tässä vaiheessa tutkimuksesta voi sitten tehdä? Voiko Jumala parantaa?
        - Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi totta kai parantaa. Mutta niin ei näytä tapahtuvan ainakaan niin usein, kuin kertomuksissa väitetään, Hirsilä summaa.

        Entäpä niiden ihmisten todistukset, jotka ovat itse saaneet kokea parantumisen ihmeen?

        http://www.rukousystavat.fi/mparan.html

        Mitkä näistä kertomuksista ovat mielestäsi valhetta?
        Perustele.


      • fger.
        parantaja kirjoitti:

        Kyllä nämä parantamisia tutkineet henkilöt ovat pahasti eksyksissä, jos eivät ole saaneet tietoonsa paranemisihmeitä, joita on tapahtunut paljon Suomenkin rajojen sisäpuolella.
        Aina kun Jumala toimii, siellä on he vastustamassa, jotka tulevat toisesta yhteydestä.
        Totta on myöskin se, että Jumalan välineillä on ylilyöntejä, eivätkä kaikki ns. parantajat ole Jeesuksesta.
        Itse ole parantunut ilman mitään välikäsiä.
        Lääkärit, jotka ovat saaneet todistaa ihmeparantumisiani, ovat olleet hämmästyneitä ja kerran he aikoivat laittaa tiedelehteen kertomuksen eräästä tapauksestani, saadakseen tietää, että onko missään päin maailmaa tapahtunut, niin vaikeasta sairaudesta yhtäkkistä paranemista, samoin kuin tapahtui minulle.
        Jeesus toimii tänään samoin kuin alkuseurakunnassakin, antaen ihmisille uuden elämän, parantaen ja huolehtien.

        >>>jos eivät ole saaneet tietoonsa paranemisihmeitä, joita on tapahtunut paljon Suomenkin rajojen sisäpuolella.


      • fger.
        Ohdake kirjoitti:

        Entäpä niiden ihmisten todistukset, jotka ovat itse saaneet kokea parantumisen ihmeen?

        http://www.rukousystavat.fi/mparan.html

        Mitkä näistä kertomuksista ovat mielestäsi valhetta?
        Perustele.

        Yleisenä piirteenä voisin sanoa, että ainoatakaan tapausta jossa olisi kasvanut puuttuvia raajoja tai kuolleesta heräämisiä ei näkynyt. Muutoin luettelo muistuttikin merkittävästi tutkimuksen linjauksia. En epäile etteikö näitä juuri olisi tuohon tutkimukseen sisällytetty.


        Syöpätapauksista olisi kiinnostavaa tietää moniko on nyt vainaana?



        "Seuranneiden jatkotutkimusten ja uusien kuvien jälkeen Maunon syöpälääkäri ilmoitti, ettei syöpää olekaan! Lääkäri arveli, että ensimmäisissä röntgenkuvissa on varmaan ollut jokin virhe!"

        Mikä estää ettei tuota virhettä tosiaankin ollut?



        Eräs kokemus koski ihosyöpää, se oli hävinnyt.

        Syöpä voi myös hävitä itsestään (spontaani regressio).

        http://www.google.com/search?hl=fi&rls=DVXA,DVXA:2005-26,DVXA:en&q=cancer regression&lr=


      • fger.
        fger. kirjoitti:

        Yleisenä piirteenä voisin sanoa, että ainoatakaan tapausta jossa olisi kasvanut puuttuvia raajoja tai kuolleesta heräämisiä ei näkynyt. Muutoin luettelo muistuttikin merkittävästi tutkimuksen linjauksia. En epäile etteikö näitä juuri olisi tuohon tutkimukseen sisällytetty.


        Syöpätapauksista olisi kiinnostavaa tietää moniko on nyt vainaana?



        "Seuranneiden jatkotutkimusten ja uusien kuvien jälkeen Maunon syöpälääkäri ilmoitti, ettei syöpää olekaan! Lääkäri arveli, että ensimmäisissä röntgenkuvissa on varmaan ollut jokin virhe!"

        Mikä estää ettei tuota virhettä tosiaankin ollut?



        Eräs kokemus koski ihosyöpää, se oli hävinnyt.

        Syöpä voi myös hävitä itsestään (spontaani regressio).

        http://www.google.com/search?hl=fi&rls=DVXA,DVXA:2005-26,DVXA:en&q=cancer regression&lr=

        Mainitsit tässä ehkä vuosi sitten tutustasi joka sairasti syöpää ja "rukoustaistelu" oli aloitettu. Miten siinä kävi?


    • Hei!

      En tiedä ovatko armolahjat lakanneet vai eivät. Armolahjoja on yhä,mutta on toinen juttu tulevatko ne jumalasta vai jostain muusta. Juttelin asiasta erään Jehovan todistajan kanssa. Sanoin,että raamatussa sanotaan armolahjoista,että ne tulevat lakkaamaan,mutta ei kerrota,että milloin. Sanoin,että kohta jatkuu,että sitten kun tulee täydellisyys,niin sitten ne lakkaavat. Sitten sanoin,että voimmeko tietää onko täydellisyys vielä tullut,kun raamattu ei täsmennä asiaa. Raamattu ei kerro mikä on se täydellisyys joka tulee. Sanoin,että on tulkinnanvaraista ONKO täydellisyys tullut ja jos on armolahjat ovat lakanneet. Jehovan todistaja sanoi,että sillä täydellisyydellä viitataan siihen tietoon. Eli sitten kun se tieto on "täydellistä" siinä määrin kun se voi olla,niin sitten ne lakkaavat. Täydellinen tieto on todistajien mukaan koko raamattu.

    • ilmainen-lahja

      Silloin kun Jeesus ja hänen apostolinsa paransivat sairaita, siihen oli olemassa syy. Niiden tarkoitus oli osoittaa, että Jeesus oli todellinen Messias ja että Jumalan suosio oli siirtynyt juutalaiselta kansakunnalta nuorelle kristilliselle seurakunnalle. Tuolloin ihmelahjoja tarvittiin vastaperustetun seurakunnan uskon vahvistamiseen. Kun seurakunta pääsi ikäänkuin jaloilleen, vakiintui ja kypsyi , ihmelahjat poistuivat. ( 1. Korinttilaisille 13:8, 11.)
      Tänä aikana Jumala ohjaa palvojiaan tärkeämmässä työssä, hengellisessä parantamisessa. Sitä tehdään kun ihmisille saarnataan Jumalan valtakunnan hyvää uutista. (Matt. 24: 14.)
      Jumala lupaa parantaa ihmisten kaikenlaiset sairaudet, sekä ruumiilliset että henkiset vajavuudet niiden tuhannen vuoden aikana, jolloin hänen Poikansa hallitsee maata. (Ilmestys 20: 1-3, 21:3-5)
      Nykyään Jumalan palvelijat eivät odota saavansa ihmeparannusta, vaan he rukoilevat Jumalaa tukemaan ja vahvistamaan , jotta he voisivat kestää vaikeissa koettelemuksissa. (Psalmit 55:22)

      • mikäonkuneitaidotriitä

        Ehkä Jehovan todistajat voisivat nykyään osoittaa armolahjoilla, että heillä on oikea uskonto. Eikö irtoa?


      • kaukanajumalanpalv

        "Nykyään Jumalan palvelijat". Tuskinpa vaan Jehovan todistajat ovat Jumalan palvelijoita. Todisteet ovat ylitsepursuavat.
        Jehovan todistajat ovat Jumalan pilkkaajalahko veriuhreineen ja väärä profeetta.
        Jehovan todistajat ovat paholaisen asiamiehiä, temppuiluineen.


    • fger

      Olen matalaotsainen tollakkauskis, joten tiedän kyllä armolahjoista ja uskonasioista kaiken. Olen ollut pari vuotta suljetulla keskustelemassa enkeleiden kanssa, joten minulta voi kysyä mitä tahansa aTiedän vastaukset.

      • kasvain

        Tervetuloa takaisin, fger! Edustat näköjään nyt toista äärilaitaa.


    • kuvaajat

      Millaisia armolahjoja mahtaa olla nimimerkeillä : mikäonkuntaidoteivätriitä ja kaukanajumalanpalv.?

      • eiköirtoa

        Teillähän niitä armolahjoja pitäisi olla, jos Jumalan viestintäkanavaksikin julistaudutte?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      4836
    2. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      202
      2597
    3. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1687
    4. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      29
      1655
    5. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      24
      1517
    6. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      29
      1425
    7. Hyvää Joulua mies!

      Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o
      Ikävä
      64
      1227
    8. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      149
      1108
    9. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      8
      1044
    10. Toivoisin etten jännittäisi

      niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti
      Ikävä
      42
      962
    Aihe