En usko että kukaan ihmninen on 100% puhdas homo tai hetero, kyse on aste-eroista, kuka kenties enemmmän tai kuka vähemmän. Mutta kuka mies voisi vastustaa jos kaunis nuori tyttö pyrkii läheisempän kanssakäymiseen kanssaan. Ei kukaan, tai sitten he teeskentelevät sukupuolisesti poikkeavaa. Sukupuoli ei vaikuta siihen kuinka ihminen mieltää ja näkee kauneuden muissa ihmisissä, kukin tavallaan, vaikka katsojan sisimmässä sen ihanne väikkyykin omia mieltymyksiään seuraten. Sänkyyn meneminen ei myöskään ole rakkauden mittapuu. Kun panettaa ei tunteitaan voi peitellä riippuen yliminän kontrollista tietysti. Joillakin se on vahvempi kin toisilla.En minöä miestä meni pussailemaan julkisella paikalla ellei se ole vain leikkiä.
En usko homouteen
sukupuoleton androgyyni
121795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
..se juju piileekin, vaikka kadulla tulisi kuinka seksikkään ja haluttavannäköinen nainen (heteromiehen mielestä), niin se ei herätä puhtaasti homoseksuaalisessa miehessä minkäänlaisia haluja. Miehet katsovat miesten perään ja heitä vastaan tulee kadulla seksikkäitä miehiä ja ne herättävät samat halut kuin em. nainen (hetero)miehessä
Mutta kulkevatko rakkaus ja seksuaalisuus käsi kädessä? Voitko himoita omaa sukupuoltasi, mutta rakastua vastakkaiseen sukupuoleen, seksiin kykenemättä? Tai miksei jopa toisin päin? Voitko olla bi, joka himoitsee molempia sukupuolia, mutta rakastaa vain vastakkaista?
Olen ollut aina 100% homo, mutta kykenen rakastumaan kumpaankin sukupuoleen, siis kummankin sukupuolen persoonaan.
Silti seksi on mahdollista ainoastaan miehen kanssa. Nainen herättää minussa vain vastenmielisyyttä, jos ajattelen seksiä naissukupuolen kanssa, oli sitten kyseessä millainen kaunotar tahansa. Naisen sukupuolielimet ja rinnat ovat mielestäni suunnattoman rumat, ja se estää tehokkaasti kiihottumisen. Tätä en tietenkään sano naisystävilleni, loukkaantuisivat varmaan.
Rakastuminen on tietynlaista kaipuuta toisen ihmisen lähes täydeliseen hyväksyntään vailla jatkuvaa arviointia ja epäilystä. Ja ainakin toive siitä, että kohde tuntee samoin. Yksipuolinen rakkaus kuolee nopeasti tai ihminen on henkisesti sairas. Olen rakastunut muutamiin miehiin, siinä on ollut enemmän "tunnetta" kuin kaveruudessa tai edes pitkään kestäneessä ystävyydessä. Mutta koska tunnen itseni heteromieheksi, en edes yritä "syventää" tunnetta miksikään muuksi. Ehkä sitä voisi sitten todellakin kutsua platoniseksi rakkaudeksi:)Pidän enemmän miesten tavasta ajatella ja siksi olen rakastunut useammin miehiin kuin naisiin. Mutta seksillä ei tässä tunteessa ole mitään tekemistä. Minua kiihottaa seksi ainoastaan naisen kanssa ja kyllä olen tavannut kiinnostaviakin naisia, mutta en vielä elämänkumppania.
marco (nimi muuutettu) rakastu oikeesti sen duunissa tyttöön. Ja oi kait seksiäkin - niin se siis sano.
Se on ollu sen jälkeen ihan kummallinen... puolihomo.
Onkohan se rikki, vai tulossa kuntoon ;)
Itsekin olen sillä linjalla, että kaikki "normaalit" ihmiset ovat biseksuaaleja. Se kummasta sukupuolesta tykkää, on valtaosin ympäristön opettamaa, kuten alastomuuden häpeäminen julkisella paikalla.
>Mutta kuka mies voisi vastustaa jos kaunis nuori tyttö pyrkii läheisempän kanssakäymiseen kanssaan.
Minä voin. Uskon, että valtaosa heteroistakin miehistä voi "vastustaa", jos haluaa. Minä voin sanoa, että tunnen oloni vaivautuneeksi, jos kuka hyvänsä nainen osoittaa mielenkiintoa. Osaan kuitenkin verrata naisia, kuka on hyvännäköinen ja kuka ei. Mutta en tiedä, vaikka seksi naisen kanssa saattaisi onnistua, jos olen maailman ihanimman näköisen ja -luontoisen naisen kanssa 20 vuotta kaksistaan autiolla saarella, ties vaikka saattaisi onnistua. Kun olin armeijassa ja oli todella paljon seksivajausta, niin rumimmankin näköiset miehet alkoivat herättää mielenkiintoa.
Asia, jota en käsitä on se, että monet heteromiehet vielä nykypäivänä syrjivät/pelkäävät/vihaavat homoja. Katsovat kuin spitaalista. Mutta naiset eivät niinkään. Järkiperustein asian voisi kuvitella olevan toisin päin.
"En usko että kukaan ihmninen on 100% puhdas homo tai hetero, kyse on aste-eroista, kuka kenties enemmmän tai kuka vähemmän."
Tuon määritelmän mukaan minä olen 100%:sti homo. En ole koskaan tuntenut mitään kiinnostusta naisia kohtaan, en yhtään ainutta kertaa, vaikka
mahdollisuuksia olisi kyllä ollut ja ihan suoria ehdotuksiakin on kertynyt... Sen lisäksi tuttavapiiriini lukeutuu useita naisia, joten pidän epätodennäköisenä kiinnostumista vastakkaisesta sukupuolesta, jos ikääkin on tässä vaiheessa mittarissa hiukan yli 30 vuotta. Miehet ovat kiinnostaneet jo esipuberteetista lähtien ja jos nyt puhutaan vielä lisää kauneudesta ja preferensseistä; en pidä ja tuskin sinäkään pidät "kauniina" naista, jolla kasvaa karvaa leuassa ja rinnoissa, jonka ääni on matala, jolla on isot lihakset ja leveät hartiat sekä vahva leuka. Minä olen tottunut pitämään tällaisia ihmisiä normaalisti miehinä.
Minua ihmetyttää kovasti tämä biseksuaalien jankkaaminen tästä ikuisuusaiheesta. Sen vuoksi esitänkin vastakysymyksen; miksi biseksuaaleille -ja varsinkin mies sellaisille - on niin mahdottoman vaikeaa edes ajatella suhdetta toiseen
mieheen? Seksi kelpaa kyllä, siinä ei ole ongelmia, mutta tunteiden osoittaminen saa aikaan lähes paniikinomaisen reaktion useimmissa biseksuaaleissa. Sen lisäksi kymmenen vuoden aikana, joina olen liikkunut homopiireissä, en ole törmännyt yhteen ainoaan biseksuaaliin, mieheen tai naiseen, jotka olisivat olleet vakavasti otettavassa suhteessa samaan sukupuoleen. Yleinen selitysmalli on aina tämä:
"Minä voin rakastua vain naisiin". Paskanmarjat.
Kertooko tämä siitä, että kyseessä on joukko:
A) ... kaappihomoja, joille oma seksuaalisuus on mysteeri. Onko helpompaa valehdella itselleen ja selitellä liirumlaarumia jostain ihmeteorioista,
kun se totuus on suoraan silmien edessä? Ovatko jotkut niin idiootteja, että elämän pitää olla tarkka kopio omien vanhempien, sisarrusten, sukulaisten ja kavereiden elämistä? Ettekö osaa ajatella niillä luojan teille antamilla aivoilla? Vai onko sekin osa tätä teidän ihmeellisen ihanaa
"biseksuaalisuutta"?
B) ... seksuaalisia predatoreita, joille kelpaa suunnalleen kaikki, mikä liikkuu kahdella jalalla?
Tunnetusti tämä porukka omaa äärimmäisen löysän seksuaalimoraalin. Kun vaimon silmä välttää, ollaan heti miehissä ja kun vaimo saa tietää biseksuaalisuudesta (seikkailuista) ukko saa kenkää. Sitten taas baanalle hakemaan uutta naista, jonka selän takana voi taas käydä kuksimassa miestä jne. jne. jne. Vapaista suhteista en viitsi tässä edes kirjoittaa; jotkut heikkotahtoiset naiset ovat lipeväkielisten ukkojensa uhreja.
Jos miehet toteavat, että pystyvät rakastumaan vain naisiin ja kykenevät näitä myös rakastelemaan, niin mitä pahaa siinä on? On täysin mahdollista, että heidön kiinnostuksensa miehiä kohtaan on vain lihan himoa, mutta rakkauden tunteet (hellyys, yhteenkuuluvuuden tunteet etc.) kohdentuvat vain naisiin. Seksuaalisuus on vain osa ihmistä, seksi vain osa ihmissuhdetta.
Sinä saat olla 100% homo, mutta älä vaadi samaa muilta miesystäviltäsi.
Vaikka olen bi niin valitsen seurustelukumppanin aina vastakkaisesta sukupuolesta, koska haluan lapsia.
Jep, vahvistit vain käsitystäni siitä, että homoseksuaalisuuden vastakohta ei ole heteroseksuaalisuus, se on avioliitto yhteiskunnallisena instituutiona. Samasta asiasta riekkuvat nämä jeesustelijatkin; homoseksuaalisuus vaarantaa perheinstituution. Ja saman asian vuoksi homot ja lesbot vihaavat bissejä - te petätte ennemmin tai myöhemmin aina luottamuksen.
Huomaan naisessa kauneuden, se ei vaadi ihmeellisiä kykyjä, miehellä on perusvaistot myös naisten kauneuden suhteen, tiedän kuka näyttää kauniilta kuka rumalta, mutten näe naisessa seksuaalisuutta, vaikka muodot olisivat kuinka kohdallaan, TV:ssä näkee kauniita malleja, isorintaisia "pommikoneita", en näe näissä mitään seksuaalista, edes rinnat eivät kiihota.
Kauniiden naisten kasvoissa ei ole mitään eroa, ne ovat "vain" kauniita.
Miehen kasvoissa ja kehossa näen piirteitä jotka kiihottavat ja kiinnostavat, saa ajatuksen juoksemaan, vastaan tulee myös rumia kasvoja jotka ovat täysin yhdentekeviä, kuin naisten kasvot.
Välillä tuntuu, että aivot "skannaavat" jatkuvasti vastaantulevia miehiä ja poimivat sieltä automaattisesti parhaimmat ja kiinnostavimmat.
Kun itseäni kiinnostavat kasvot osuvat silmiin on tunne "sanoinkuvaamaton", varmasti samanlainen kuin hetero näkee kauniit ja kiinnostavat naisen kasvot. Katsetta ei tahdo saada millään irti ja kehon mittaaminen ja "arviointi" alkaa...
Varmasti meissä kaikissa asuu ihan pieni bi.
Jos naispuolinen (ihan sama minkä näköinen tai minkä oloinen) tuppaa "läheisempään kanssakäymiseen", niin eipä siinä ole mitään, mitä vastustaa. Kun ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Jos naisenpuoli liian ärhäkästi tuppaa reviirille, niin saatan ärtyä. Saman reaktion toki aiheuttaa suurin osa miehenpuolistakin.
Kuitenkin miespuoliset ovat toistaiseksi olleet ainoita, jotka ovat aiheuttaneet minussa jotain sellaista, että tahdon jotain "läheisempää kanssakäymistä" ja jopa seurustelua ja perhe-elämää.
Entä sitten rakkaus?
Kyllä minä olen joskus lihan iloja toteuttanut ilman suurempaa rakkauden (tai ihastuksen) tunnetta, mutta... en minä niin fyysinen ole, että jaksaisin runkkaamista suurempaa vaivaa nähdä tyydyttääkseni itseni - jos sinkku olisin. Ainakaan minua ei panetuksen määrä määräile.