osaisiko kukaan naispuolinen neuvoa.vaimoni ja minä saimme lapsen noin vuosi sitten ja siitä lähtien vaimoni on ollut kuin hermoraunio. huutaa ja räyhää vaikka hoidan lastamme kaikki ajat jotka olen kotona talonremontoinnin yhteydessä. töitä teen kovasti perheen eteen mutta mikään tunnu riittävän. en juo enkä lyö,enkä luuhaa kapakoissa.vaimoni kanssa asiasta on ihan turha keskustella sanoo vain että raha-asiat vaikka hoisan palkastani kaikki perheen menot.ei voi enää elää normaalisti kun pelkää aina että millon raivokohtaus iskee.
ÄidinRaivo
isä vaan
81994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sitä kai vaimosi lopulta haluaa... että joku tulisi ja pitäisi sylissä.
Huom. vaikka hän torjuu sinut ja vaikkei tekis ees mieli, pussaa silti, silitä selkää. Aamulla kun lähdet töihin ja illalla ennenku meette nukkumaan, ilman "taka- ajatuksia".
Kysy välillä että mitenkäs se mun vaimoni jaksaa ja kuuntele mitä hän vastaa..
anna vaimollesi mahdollisuus harrastaa tai mennä vaikka kävereiden kanssa kävelylle tms, mulla oli itelläni ongelmia kun omaa aikaa en muistanut ottaa tarppeksi ja meni sitten masennuksen asteellekkin ja sitten oli jo ammattiapukin tarpeen. tsemppiä sulle ja yhteisiäkin hetkiä voisit koitaa järjestellä ja noi halimiset ja kehumiset ei oo ainakaan pahasta
Tässä 4 vuotiaan äiti. Mulla on kanssa pinna tosi kireellä jatkuvasti. Kotona on kaikki ok. Itse olen ajatellut sen johtuvan kilpirauhasarvoistani. Vajaatoimintahan oireilee myös ärtyisyytenä.(Synnytys voi laukaista kilpirauhasen vajaatoiminnan) Ja väsymyksenä. Olen aivan kamalan väsynyt kokoajan. Tässä yksi vinkki. Tuli tämä mieleen kun luin ton tekstisi.
mitään ihmeellistä syytä tuollaiseen käyttäytymiseen,jotkut naiset vaan ovat sellaisia ettei mikään ole hyvin eikä mikään riitä.Olen saanut läheltä seurata samanlaista tilannetta aikoinani ja erohan sille pariskunnalle tuli aikas pian.Eihän kukaan kestä kauaa sellasta ettei uskalla edes mielipidettä asioista sanoa,kun saa pelätä että toinen sekoo,eikä kenenkään tarvitse sellasta kestääkkään.
Väsymystähän tuo raivo on, sitä ettei tunne hallitsevansa elämäänsä. Keskustelua&iltalenkkejä. Toisaalta joskus irrottautumisen jälkeen on ollut ERITTÄIN vaikea astua taas remmiin.
Olen myös kuullut psykologin kertovan vuorovaikutuksesta perheessä: pystyäkseen toimimaan lapsen ehdoilla äidin on taannuttava lapsen tasolle. Kokemuksesta (3) voin kertoa että aikuisseura pitää hengissä, mutta sitä ei osaa etsiä. Tuntuu ettei tee mitään, eikä tunne itseänsä väsyneeksi, mutta lasten kanssa oleskelu ei maistu, kaikki hermostuttaa. Riina Katajavuoren kirja "Lahjat" kuvaa makeasti tätä vaihetta elämästä. Suosittelen.
työkaverina huh huh sillä oli voimakkaat hormonihoidot menossa ja aivan mahdoton..tosin sen perusluonnekaan ei ollut ihan niitä helpoimpia..älä myötäile vaimoasi liikaa vaan laita kunnon stoppi tuolle käytökselle. Tai muuten saat myötäillä aina...ja raivokohtaus on keino hallita eikä siihen pidä suostua. Olisiko pms..oireita.
voisko olla synnytysmasennusta, joka on pitkittynyt?
Juups..Synnytyksen jälkeiseltä masennukselta kuullostaa.Pistäs vaimos käymään tohtorilla perusteellisen kotikeskustelun jälkeen.
Jos hän on mielestäsi muuttunut kovasti verrattuna aikaan ennen lasta, sano se hänelle.
Ja ehdottomasti pitää muistuttaa, että rakastaa.
Raivottarenakaan eläminen ei ole kivaa, mutta mitään itselleen ei voi, jos pään välittäjäaineet on sekaisin.
Talonrakentaminen ja lapsen saaminen on mielettömän isoja elämänmuutoksia ja yhdessä joskus lähes ylitsekäymättömiä.Älkää antako periksi.
Älä hukkaa elämääs, jos vaimosi ei apua halua. Anna kuitenkin mahdollisuus korjata asioita.
Ja ole jämäkkä ja aikuinen,sinä olet vahvempi osapuoli.Voimia!