En tiedä onko tämä oikea paikka kysyä, mutta yritän nyt silti :) Eli, olen ihan uuno kirja-asioissa, mutta kiinnostaisi tietää mitä eroa on sskk:n (suuri suomalainen kirjakerho) ja esim. wsoy:n kirjojen välillä? Ovatko ominaisuuksiltaan identtisiä, vai onko sskk:n kirjoissa esim. pehmeämmät kannet tai vastaavaa? Tyhmä kysymys, tiedän, mutta olisin kiitollinen jos joku viitsisi valaista hieman.
sskk - wsoy ym., eroja??
kiinnostunut...
11
3327
Vastaukset
- äitiparta
Suuren suomalaisen kirjakerhon eli sskk:n kirjat on yleensä sisällöllisesti kuten alkuperäiset. Niiden väheksyminen ei johdu sisällöllisistä vaan ihan ulkoisista seikoista. Sskk:n kirjat on keskenään ulkoasullisesti samanlaisia kovakantisia kirjakerhopainoksia. Kirjakerhon alkuaikoina tätä pidettiin ehkä myönteisenä seikkana ja voi olla että jotkut vieläkin tykkää kun hyllyssä on ulkoasultaan samannäköisiä kirjoja iso rivi, mutta yleisesti ottaen sskk:n kirjoja ei juurikaan arvosteta.
Syitä on siis kaksi:
Ensinnäkin. Ne on kirjakerhopainoksia ja siksi häviää tavallisille painoksille. Kirjakerhon kirja on aina normaalia painosta alempiarvoinen.
Toiseksi varsinainen syy: ulkoasu! Sskk:n kirjat näyttää ulkoasultaan halpahintaiselta tusinatavaralta, ne ei ole millään tavalla yksilöllisiä eikä esteettisesti kauniita.
Tässähän tämä jo tuli selitetyksi.
Tavallisen kirjojen keräilijän - jolle tärkeintä on teos itsessään eikä painoksen ulkomuoto - mielestä asiaan vaikuttaa verrattoman paljon onko kirjassa kansipaperit. Minunkin mielestä se vaikuttaa tosi paljon. Jos siis on sskk:n kirja kansipapereilla, ettei tympeä ulkoasu ole näkyvissä. Kirjojen keräilyyn vakavammin suhtautuva ei osta sskk:n kirjakerhopainosta vaikka siinä olisi kansipaperitkin, eikä sittenkään vaikka olisi kyseessä lempikirjailija ja suosikkiteos joka vielä puuttuu kokoelmista.
Joitain poikkeuksia "sääntöön" on olemassa.
Ihan kaikki sskk:n kirjat ei ole niitä ulkoasullisesti yhdenmukaisia kirjakerhopainoksia.
Esimerkkinä vaikkapa Vincent C. Teresan omaelämäkerrallinen mafiakuvaus Elämäni mafian sisärenkaassa (Sskk 1973).- äitiparta
Sellaisellekin jolle teos itsessään on ehdottomasti tärkein eikä ulkoasulla ole KOVINKAAN SUURTA merkitystä, ulkoasulla on toki JOTAKIN merkitystä. Tämä on mielenkiintoinen juttu muuten.
Miten visuaalisuus sinänsä liittyy lukemiseen eli kirjan ulkoasu, käytetty kirjasintyyppi jne. Sekä se millaisessa ympäristössä luet. Jokin kirja saattaa tulla rakkaaksi esimerkiksi ihan vaan siitä syystä että sen on ensikertaa lukenut itselleen tärkeässä tilanteessa, vaikkapa ensirakastumisen huumassa, kihlatun kanssa ensimmäisellä yhteisellä lomalla tms. Tai jos on lukenut jonkin kirjan sairaana ollessaan, kuumeisena, ei ehkä tee mieli lukea sitä myöhemmin uudelleen, kun tulee se fiilis mieleen mikä silloin oli. Oma mentaalinen tila siis ikäänkuin limittyy kirjan kertomuksen kanssa ja ne yhdessä muodostaa varsinaisen lukukokemuksen. Ei ole tulkintaa irrallaan hänestä (minusta) joka tulkitsee: jokaiseen lukukokemukseen vien itseni kirjan rivien väliin ja sisälle. Hmm.
Hernesoppa on hernesoppaa kultalautaseltakin ja kaviaari kaviaaria vaikka sitä söisi tikulla muovimukista. Kummasti kuitenkin esteettinen esillepano, kaunis kattaus ja ilmapiiri vaikuttaa siihen, miltä ruoka maistuu. Tämä vaan tällaisena pohdintana impulssiivisesti, kun juolahti mieleen...
Että on sitten niitäkin joille ei ole mitään merkitystä teoksella sinänsä kunhan vaan ulkoasu on kaunis ja näyttää hyvältä kirjahyllyssä.
Nämä on seikkoja jotka yleensä jätetään huomiotta kun kirjallisuudesta puhutaan. Siis täysin yksilöllisiä ja subjektiiviseen kokemiseen liittyviä asioita joilla EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ kirjallisuuden kanssa. Ja kuitenkin ne on mukana KAIKESSA missä kirjoja luemme. Tästä esimerkkinä ihmisten suhtautumistapa sskk:n kirjakerhopainoksiin. - näin...
äitiparta kirjoitti:
Sellaisellekin jolle teos itsessään on ehdottomasti tärkein eikä ulkoasulla ole KOVINKAAN SUURTA merkitystä, ulkoasulla on toki JOTAKIN merkitystä. Tämä on mielenkiintoinen juttu muuten.
Miten visuaalisuus sinänsä liittyy lukemiseen eli kirjan ulkoasu, käytetty kirjasintyyppi jne. Sekä se millaisessa ympäristössä luet. Jokin kirja saattaa tulla rakkaaksi esimerkiksi ihan vaan siitä syystä että sen on ensikertaa lukenut itselleen tärkeässä tilanteessa, vaikkapa ensirakastumisen huumassa, kihlatun kanssa ensimmäisellä yhteisellä lomalla tms. Tai jos on lukenut jonkin kirjan sairaana ollessaan, kuumeisena, ei ehkä tee mieli lukea sitä myöhemmin uudelleen, kun tulee se fiilis mieleen mikä silloin oli. Oma mentaalinen tila siis ikäänkuin limittyy kirjan kertomuksen kanssa ja ne yhdessä muodostaa varsinaisen lukukokemuksen. Ei ole tulkintaa irrallaan hänestä (minusta) joka tulkitsee: jokaiseen lukukokemukseen vien itseni kirjan rivien väliin ja sisälle. Hmm.
Hernesoppa on hernesoppaa kultalautaseltakin ja kaviaari kaviaaria vaikka sitä söisi tikulla muovimukista. Kummasti kuitenkin esteettinen esillepano, kaunis kattaus ja ilmapiiri vaikuttaa siihen, miltä ruoka maistuu. Tämä vaan tällaisena pohdintana impulssiivisesti, kun juolahti mieleen...
Että on sitten niitäkin joille ei ole mitään merkitystä teoksella sinänsä kunhan vaan ulkoasu on kaunis ja näyttää hyvältä kirjahyllyssä.
Nämä on seikkoja jotka yleensä jätetään huomiotta kun kirjallisuudesta puhutaan. Siis täysin yksilöllisiä ja subjektiiviseen kokemiseen liittyviä asioita joilla EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ kirjallisuuden kanssa. Ja kuitenkin ne on mukana KAIKESSA missä kirjoja luemme. Tästä esimerkkinä ihmisten suhtautumistapa sskk:n kirjakerhopainoksiin.Veit sanat suustani äitiparta. Itseäni ei kylläkään kirjakerhopainokset haittaa, niissähän on usein hyvä kirjasintyyppi eli helppoja luettavia. Enemmän häiritsee lukea jotain resuista vanhaa painosta varsinkin jos tietää että siitä löytyy uusi kiiltäväkantinen painos...Monesti jätän lukematta jonkin hyvänkin kirjan tällä perusteella.Tosin Keltaisen Kirjaston kirjat ällöttää vaikka ne onkin hyvin painettuja....
- äitiparta
näin... kirjoitti:
Veit sanat suustani äitiparta. Itseäni ei kylläkään kirjakerhopainokset haittaa, niissähän on usein hyvä kirjasintyyppi eli helppoja luettavia. Enemmän häiritsee lukea jotain resuista vanhaa painosta varsinkin jos tietää että siitä löytyy uusi kiiltäväkantinen painos...Monesti jätän lukematta jonkin hyvänkin kirjan tällä perusteella.Tosin Keltaisen Kirjaston kirjat ällöttää vaikka ne onkin hyvin painettuja....
tähänkin suuntaan...
Siksikö Keltaisen kirjaston kirjat ällöttää kun ne on Keltaista kirjastoa: aterioita joita monet arvostaa ihan pelkästään lautasen tähden jolla niitä tarjotaan? - Kynsilaukkaaja
Yhtenäinen, oma sidosasu on vain SSKK:n kuukaudenkirjoissa, muut, ns. lisäkirjat ovat kustantajan omassa sidosasussa.
Eivätkä kirjat ole _usein, vaan aina_ sisällöllisesti alkuperäiset. Niitä ei esim. ole lyhennelty, niin kuin usein luullaan, eikä mitenkään muutenkaan muokattu.
Olen aina kaihtanut kirjakerhojen sidosasuun tällättyjä kirjoja, mutta nyt vanhempana, kun moraalini on päässyt pahasti muutenkin rappeutumaan, olen ihan valmis ottamaan hyllyyni puuttuvan kirjan, vaikka se olisi sidottu paperinarulla yhdeksi pinkaksi. - Hellan lettu
Kynsilaukkaaja kirjoitti:
Yhtenäinen, oma sidosasu on vain SSKK:n kuukaudenkirjoissa, muut, ns. lisäkirjat ovat kustantajan omassa sidosasussa.
Eivätkä kirjat ole _usein, vaan aina_ sisällöllisesti alkuperäiset. Niitä ei esim. ole lyhennelty, niin kuin usein luullaan, eikä mitenkään muutenkaan muokattu.
Olen aina kaihtanut kirjakerhojen sidosasuun tällättyjä kirjoja, mutta nyt vanhempana, kun moraalini on päässyt pahasti muutenkin rappeutumaan, olen ihan valmis ottamaan hyllyyni puuttuvan kirjan, vaikka se olisi sidottu paperinarulla yhdeksi pinkaksi.Huomasin muutama vuosi sitten, että Diane Gabaldonin Skotlanti-sarjan suomennokset ovat huomattavasti lyhenneltyjä verrattuna alkuperäistekstiin. Huomasin asian 3. osassa - molemmat oli hyllyssä ja siten helposti vertailtavissa. Tarkistin sen jälkeen myös 1. ja 2. osat - niissä sama juttu. Uusimman suomennoksen - Syysrummut - kohdalla en ole asiasta varma, mutta uumoilen niin.
Otin asiasta selvän kustantajalta eli Gummerukselta ja sain tällaisen selityksen:
Kirjakerhoon mukaan otettavassa kirjassa voi olla vain maksimiäärä sivuja. KOska sarjan 1. ja 2. osa oli julkaistu (tai ainakin aiottu julkaista) kirjakerhokirjana, suomentaja oli saanut ohjeet karsia alkuperäistekstiä siten, että teokset olivat sopivan mittaisia.
Kolmas osa, jota ei kirjakerhoon enää laitettu, lyhennettiin kuitenkin "tavan vuoksi":
Tämä tieto on siis kustantajalta. Tietenkään ei voi puhua varsinaisesta lyhennelmästä siten, että suomenkielisiä versioita olisi liikkeellä kaksi, alkuperäinen ja lyhennelty, vaan että kirja lyhennettiin jo kääntämisvaiheessa, oman arvioni mukaan n. 15 %.
Siitä, että Gabaldonin kirjat ovat lyhennelmiä, ei ole mitään mainintaa kirjojen suomenkielisissä laitoksissa. - Kynsilaukkaaja
Hellan lettu kirjoitti:
Huomasin muutama vuosi sitten, että Diane Gabaldonin Skotlanti-sarjan suomennokset ovat huomattavasti lyhenneltyjä verrattuna alkuperäistekstiin. Huomasin asian 3. osassa - molemmat oli hyllyssä ja siten helposti vertailtavissa. Tarkistin sen jälkeen myös 1. ja 2. osat - niissä sama juttu. Uusimman suomennoksen - Syysrummut - kohdalla en ole asiasta varma, mutta uumoilen niin.
Otin asiasta selvän kustantajalta eli Gummerukselta ja sain tällaisen selityksen:
Kirjakerhoon mukaan otettavassa kirjassa voi olla vain maksimiäärä sivuja. KOska sarjan 1. ja 2. osa oli julkaistu (tai ainakin aiottu julkaista) kirjakerhokirjana, suomentaja oli saanut ohjeet karsia alkuperäistekstiä siten, että teokset olivat sopivan mittaisia.
Kolmas osa, jota ei kirjakerhoon enää laitettu, lyhennettiin kuitenkin "tavan vuoksi":
Tämä tieto on siis kustantajalta. Tietenkään ei voi puhua varsinaisesta lyhennelmästä siten, että suomenkielisiä versioita olisi liikkeellä kaksi, alkuperäinen ja lyhennelty, vaan että kirja lyhennettiin jo kääntämisvaiheessa, oman arvioni mukaan n. 15 %.
Siitä, että Gabaldonin kirjat ovat lyhennelmiä, ei ole mitään mainintaa kirjojen suomenkielisissä laitoksissa.Nyt pitäisi sitten päättää, pitääkö teilipyörään sitoa Gummerus, vai sen kirjakerho. Katalaa, joka tapauksessa.
Minä puhuin vain SSKK.n kirjoista, anteeksi epätarkkuuteni.
- SynkMaster
SSKK-versio: LEVEÄ palsta. Vastaava teos vaikapa WSOY:n a-sarjassa: KAPEAMPI palsta. Itse luen kapeata palstaa huomattavasti sujuvammin (nopeammin) ja pidän siitä siten merkittävästi enemmän.
- ............................
Semmoinen ero on kans, että SSKK:ssa on monien kustantajien kirjoja valikoimissa. Uudet Kirjat- kerhossa on vain WSOY:n kustantamia.
- Alvari Raappavaara
Varsinaiset erot sisällössä on Valittujen Palojen Kirjavalioitten ja alkuperäisen teosten välillä. Kirjavalioitahan ei itseään kunnioittava rusettikaulainen antikvariaattivaari päästä edes kynnyksen sisäpuolelle. Onneksi.
- hips
Kirjakerhoversioissa käytetään ohuempaa paperia, jotta paketti mahtuu kätevästi postiluukusta sisään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ajattelen sinua nyt
Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu645592Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin
Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti204207Yritys Kannus
Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett172906- 1522170
- 171906
Työkyvyttömienkin on jatkossa haettava työtä
Riikalla ja Petterillä on hyviä uutisia Suomen työttömille: ”Toimeentulotuen uudistus velvoittaa työttömäksi ilmoittaut1241728- 951377
- 681154
Harmi, se on
Mutta mä tulkitsen asian sitten niin. Olen yrittänyt, oman osani tehnyt, ja saa olla mun puolesta nyt loppuun käsitelty171126Maailma pysähtyy aina kun sut nään
Voi mies kuinka söpö sä oot❤️ Olisin halunnut jutella syvällisempää kuin vaan niitä näitä. Se pieni heti sut tavatessa o77978