Terve vaan kaikille palstalla vieralijoille! Ajattelin tehdä vähän poikkeavan avauksen. Eli ilmoitan surutta, että kuplahinnalla on ostettu, ei nk. neukkukuutiosta kuitenkaan (pahoitteluni tästä). Lainaa on ihan smolanderina ja tiedetään, että euriborikin voi toki noista ihan keitokaunona (menikö termit oikein?).
Miksi siis ostin? Miksi otin nk. ikilainan? (Jonka toki todennäköisesti maksan takaisin - pahoitteluni jälleen - alle 15 vuodessa tapahtui koroille oikeastaan mitä tahansa.)
No siksi, että pahinta, mitä voi tapahtua on, että pankki vie kämpän ja joudun velkajärjestelyihin. Ei tätä mahdollisuutta kannata nyt surra, kun mikään ei viittaa moiseen. Nyt remontoidaan omasta asunnosta sellainen kuin halutaan ja eletään päivä kerrallaan jokaisesta nauttien. Asunto on tärkeä osa elämää, mutta jos joskus joudun luopumaan omasta ja menemään VUOKRALLE köyhänä opinpahan arvostamaan muita asioita elämässä kuin mammonaa.
Miksi siis ostin? Miksi otin nk. ikilainan? (Jonka toki todennäköisesti maksan takaisin - pahoitteluni jälleen - alle 15 vuodessa tapahtui koroille oikeastaan mitä tahansa.)
No siksi, että pahinta, mitä voi tapahtua on, että pankki vie kämpän ja joudun velkajärjestelyihin. Ei tätä mahdollisuutta kannata nyt surra, kun mikään ei viittaa moiseen. Nyt remontoidaan omasta asunnosta sellainen kuin halutaan ja eletään päivä kerrallaan jokaisesta nauttien. Asunto on tärkeä osa elämää, mutta jos joskus joudun luopumaan omasta ja menemään VUOKRALLE köyhänä opinpahan arvostamaan muita asioita elämässä kuin mammonaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä itse ostin vuonna 2003, täysin uuden, ensiasunnoksi.
Ajattelin että uskaltaako ostaa, maksaahan se ns. pirusti. Ostin sitten kuitenkin, ajattelin että jos tulee vaikeuksia niin mä myyn asunnon sitten pois. Omia säästöjä oli 20 tuhatta euroa, ne olin valmis menettämään jos tulee pakkomyynti eteen. Mietin etä mitä sitten jos pahasti kävisi, oon saanut joka tapauksessa säästettyä 20 tonnia eläen samalla hyvää elämää, jos ne 20 tonnia häviäisi tuhkana tuuleen niin sitten aloitettaisiin alusta, so what. Ostin asunnon.
Nyt, kohta 3 vuotta myöhemmin, olen lyhentänyt lainaa "uskomattoman" nopealla tahdilla mutta silti liiemmin pihistelemättä. Myönnän että mulla ei oo Mersua, mulla ei oo edes autoa. En tarvitse autoa. Asun keskustassa ja työpaikkaan mulla on kilometrin matka.
Pointti oli kai se että otin riskin ostaessani, mutta ostaminen on kai aina riski. En olis voinu parempaa vaihtoehtoa valita kuin ostaminen.
Mäkin ostin osa-omistusasunnon jälkeen ensimmäisen kokonaan oman ensiasuntoni vuonna 2002: uudiskohdeparitalo pääkaupunkiseudulla, 96m2.
Omaa rahaa oli 20 000e ja asunto maksoi 100 000e ja yhtiölainaa oli lisäksi 70 000e.
Nyt yhtiöistä on myyty samankokoisia asuntoja hintaan 186 000e.
Eli olen netonnut parin vuoden asumisesta jo lähes 90 000e hinnan nousuna. Eli oli onni, etten todellakaan kuunnellut varoituksia hintakuplan puhkeamisesta pari vuotta sitten.